Suomi on hyvä maa

Otsakkeen mukaisesti Suomi on hyvä maa monessa mielessä. Myös ristikoitten osalta. Onkohan missään päin maailmaa kuvaristikot niin suosittuja kuin Suomessa. Osaltaan tähän kenties vaikuttaa kielemme rikkaus, joka antaa mahdollisuuden leikitellä sanoilla.

Tasapuoliseksikin harrastusta voi kehua. Ristikkotarjonta on laaja-alainen, helpoista aina haastaviin, jopa kerrassaan ”kinkkisiin” laadintoihin. Joka makuun ja tasoon löytyy täytettävää.

Ei myös sovi väheksyä laatijoitten korkeaa tasoa ja leveää rintamaa ottaen huomioon pienen kielialueemme.

Ristikot ovat myös siitä mukavia, että niissä pärjää miten kuten tavallinenkin kuolevainen auttavalla yleissivistyksellä ja kielikorvalla. Ei tarvitse välttämättä tietää mitä possessiivisuffiksi merkitsee.

On helppo ymmärtää japanilaisten hurahtaminen Sudokuihin.

Sikäläisillä kirjoitusmerkeillä ristikonlaadinnassa on varmasti oma haasteellisuutensa. Sama pätee uskoakseni myös urdun kieleen.

Uutterasta yrityksestä huolimatta nolostuin, kun kerroin ystävälleni lukevani Kalevalaa urduksi. Hän sivisti minua sanomalla ”lukevani” Harry Potteria, mutta kirjan olevan ylösalaisin.

Saksalaisilla se vasta hauskaa on täytellessä ristikoita. Oletetaan, että vihjeessä on Taku (tai Tiku). Pitäisi mahduttaa sana ”Eichhörnchen” ristikkoon. Samanlaista haastavuutta suomalainen kohtaa hahmotellessaan Benin ja Helenen sukunimiä (Zyskowicz, Schjerfbeck) ristikkoon.

Vankan tietämyksen lisäksi oikea vastaus vaatii myös kosolti hyvää tuuria.

Googlettaminen taas vaatii huolellisuutta ja mielessään tavailua, joka altistaa tekarit lipsumiselle. Ääneentavailussa on omat riskinsä. Sellaista Goregaa ei saksalainenkaan insinööri ole keksinyt, joka pitäisi ”purimet” paikallaan tavoitellessa lausetta ”Die geschichtlichen Abschnitte des Deutschen sind eng verknüpft mit Erscheinungen des Lautwandels”.

Että kyllä meidän suomalaisten passaa olla tyytyväisiä, niin maahamme, kuin ristikkoihimme.

Wexi