Kesäpakina

Kuuma asfaltti väreili lämpöenergiaa. Oli Uunon päivä. Onalla ja Anolla oli kesäloma alkanut. Matka taittui joutuin. "Coltilla matka katkeaa", lauloi Ano tyytyväisenä. Pieni neonvärinen auto puikki liikenteen seassa. Auton oli Anon naapurissa asuva polski juuri korjannut minimaallisen kustannuksin. Manta-tätin vanhoista Tipoista oli tipoittain syöttävä bensapumppu kasattu. Lämmityslaite oli eno-Victorin vanhasta Golfista ja hönki kuin golf-virta hiostavaa ilmaa. Kuuma oli nytkin ajavalla mies-pololla. "Mutta ei auta boraa, sisulla vaan eteenpäin ilman fiestaa", sanoi Ano Onalle. Ona katseli latoja ja söi pandaa ja tekipä siinä touhussa oman rekordinsakin. Radiossa soi Viva Espanja. Autoradion Ano oli ostanut viimekesänä ventovieraalta kadetilta.

Ihmeen paljon, kuin pieneen Hiaceen, oli mahtunut tiukkaan mäntäten tavaraa kesälomaa varten. Oli hanko, aura, karhi, jonkinlainen kurikka, letku, lokka, perhot sekä pohjalla panelia. Auton perä miltei alta jyskää tiehen kuin kolukärry, mutta onneksi Simo-Perttuli-enon myymät Ollilan Martin vanhat Nokian kitkarenkaat kestivät, taisipa seassa olla vielä yksi Ivalokin. Ano painoi kihtijalallaan kaasu pohjassa ja auto veteli viimeisiään. Ona katseli vieraita kontuja, kukkia ja karjaa pellolla. Sikalan mietoa lemua leijaili jostain autoon. Yhtäkkiä, kaks kertaa katsoi Ano - oliko totta? Vanha Vanaja koitti lähteä ohi malmilastissa. "Voihan venäjä! Nyt se myrkyn lykkäs", huusi Ano, "nyt tulee aimo vaara!" Anolla valtimo löi ja liperi kuristi. Verivirrat nousivat ja kalloa kuumotti. "Huh, kolari oli jo lähellä. Hyvä, että ei alkanut paikat kolista", suomi Ano valkosormin pidellen rattia.
Matka eteni ja pian oltiin perillä. Ohi on matka. Yks pihlaja ja koivu ottivat kesävieraat vastaan.
"Ei kun möyhimään multia", sanoi Ona.
"Helpinkö vähän", kysyi Ano.

Mikäs siinä, saat mennäkin ansariin.
"Nyt ei auta jäädä laakereille makaamaan", ajatteli Ano ja heitti palsan pois. Onan ansarissa olivat sulassa sovussa kaalinpäät ja nauravat nauriit. Onneksi tuossa työssä ei papua tarvinnut, eikä myöskään tarvinnut olla ruista hihassa, jos ei säteilevää lanttuakaan, ajatteli pujopartainen Ano. Liperi ei kurkkua kuristanut ja lillujanvarsia ei tarvinnut laskea. Ainoa asia, josta piti pitää huoli, oli, ettei vain mennyt herne nokkaan ja eikä ollut kuminalle allerginen.
"Katko ja rapsi ne juorutkin, varsinkin se herrasjuoru", huusi Ona hilkka hiuksillaan. "Kannanko ne sitten täältä pois?"
"Käytä kassia", komensi Ona.
"Missähän kello on", kysyi Ano tutkien laukkua. "Nyt löyty - kissus, näyttää olevan kuusi." Ano ei malttanut olla katsomatta naapuriin, kun siellä sinisilmä Tuija Mailanen hoiti vaarin kukkia. Tuo naapurin lilja ei ollut mikään torpanruusu, vaan oli Anon salainen unelma, oikea yön kuningatar, ikikukka, joka aina suo pursuavan hymyn.
"Voi kukat! Rikot vielä ne", huusi Ona huomaten Anon mielenkiinnon - "ja jätä se
valemansikka silmistäsi! Ja varo sitä tohtorin kukkaa. Eliaksen kukka on ihmeköynnös ja varo sitä Jaakon kukkaa!"
Toisesta naapurista laukkaa mies, joka tuli kruunu kädessä, tupakka suussa ja isäukonhattu päässä; "Osta kale marihuanaa! Maksa ruoho, kun ehdit." Miehellä oli musta silmä ja veren pisara valui huulesta.
"Timo, minulla on kyllä rohtoa, saisit palsamia haavoihisi", sanoi Ano vieraalle. "Vedetään kissanhäntää", Timo tokaisi.
"En ehdi nyt, sätkin näiden heinien kanssa", sanoi Ano ja samalla sipulia hiertyi linssiin ja kirveli Anon iiriksiä.
"Ano, onko vieras humalassa", kysyi Ona.
"Anopin kieli on puhdasta parodiaa ja lesken lehti on jo luettu", vastasi Timo. "Raha puusta on veistetty ja sappi kiehutettu", jatkoi hän "ja nyt Kustaan kukkaan kastellen mä vettä heitän ja sen elävillä kivillä peitän. Mä annan silmät sulle, jos ahkera Liisa oot sä mulle." "Ole hullu kaali, mokomakin piippo, hiljaa", Ona kiljaisi, "ja menehän runoilemasta ja löpöä heittämästä siitä Timo kotiisi"
"Kaksikko, nukkumaija ja nukkumatti ja heidän uniliikkeet. Vai verot hallain ja vaarain alle ", mutisi Timo ja meni kotiin.

"Hyvä kun meni, mokomakin viskisieppo", sanoi Ona, "ja päissä oli kuin käki, oli kuin koiranoksennus koko kravattisonni, koiranleukainen laiskamato - puheetkin kuin siansaksaa. Tässähän menee meillä hommatkin suteen."
"Timo meni kuin häntä koipien välissä. Hänellä oli isä, Sipi nimeltään, aikoinaan merikarhu, mutta ajoi myöhemmin tiekarhua sekä ohjasi lisäksi nostokurkea", tiesi Ano valistaa, "ja Sipin Harri-veli oli verokarhu. Veljekset olivat kuin ilvekset. Sipillä oli hevosnaama kuin petolinn.. nojaa, hääri aina kuitenkin kukkona tunkiolla ja leikki oli hänellä hevosenleikkiä. Harrilla oli ketunnaama ja oli aina hiiren hiljaa, mutta lupaava ura loppui kuin kananlento. Jonkun konnankoukun hän teki tai lehmänkauppoja kumminkin, kun kissalan pojat sen kerran veivät lintukotoonsa. Sipi muisteli myöhemmin mutu-tuntumalla, että joku toimistorotta oli tehnyt myyräntyötä ja sai Harrin käpälälautaan."
"Ei pöllömpää, mutta Timo on täysi aasi", väitti Ona, eikä vuodattanut edes krokotiilin kyyneleitä, "ja vaimo hänellä on oikea muotikana, varsinainen hunajapupu, keikistelevä tipu, mikä lie baarikärpästen puputyttö."
"Ja talo on kuin variksenpesä, josta lämmöt karkaavat harakoille", lisäsi Ano.
"Ja tutuin paikka hänelle taitaa olla kanikonttori", epäili Ona.
"Ja katinkontit! Timo on aina leuhkinut, etteivät hänelle koirat kintuille liri ja niin se on. Ei ole Timolla täi lompakossa, mutta kultapossu on kuin syöttöporsas."
"Näkis vaan kuin linssilude", naurahti Ona, "ainoa porsas siinä talossa on betoniporsas ja ainoa possu on munkkipossu."
"Susiparina he asuvat, mutta nyt siellä oli kuulemma haikara vieraillut", tiesi Ano, "kohta siellä vietetään oikeita juhlia, eikä mitään kissanristiäisiä."
"Näetkö Ano, meillä on niin bokserimaiset puheet, että sahapukkikin nostelee jo jalkojaan. "Kappas vaan, per..per..perhonen lentää tuossa."
Ilma oli kuin linnunmaito. Ano heitti hetken tikkaa.
Onaa vaivasi elohiiri ja hän lähti sisälle.
"Varista mullat jaloistasi, jos tulet sisään", pyysi Ona.
"Olen puhdas kuin pulmunen", sanoi Ano ja meni peräkanaa Onan kanssa tupaan. Hetken
päästä Ano sanoi: "leivo sinä, niin minä täytän pelikaanin."

jupejus