Joulupukin hairahdus

* * *

Kenties ulkona nyt jo on uuden lumen umpihanki? Pitänee uskaltaa katsoa, kurkistaa ikkunasta. Siellä ukko umpihumalassa keikkuu. Oikea nautinto sekin, antoisa ilmiö?

* * *

Soinnut, äänet, vinossa. Ei lähde luistamaan yhteinen sävel. Taustalla ovat matalat mietteet, ilottomat eleet. Claus olikin niin nerokas: "otanpa rennosti!"

Staalo uhoaa olemuksellaan. Malitsa asusteenaan leikkii arveluttavasti isännän sielulla. Ei taida saada armoa, ne aineet tiedetään! Spriipullo aukeaa, ukko kiertää korkin irti.

* * *

Jälleen on urakoitu lukuisia uuvuttavia päiviä. Usein kiristyy kasvoilla ilme. Lahjat, annit, halutaan jakaa aivan tietyille. Julma on tämä odotettu ilo: pukki ilvehtii kuin kakara ulkona, ja usein kuuluu kulkusten aivan vetelä, innoton esitys. Lapset änkyröivät vastaan allapäin, apaattisina. Niinpä ei ihme: uupuneet naiset tahtoisivat auvoisan sielunelämän. Aina aaton depressio alentaa. Vieläkö onni, ilo, kunnioitus, asianosaiset saavuttaa?

Pitänee aloittaa ihan nollasta. Aamulla aivan heti: älkää nyrpeästi edes näyttäkö mieltänne. Ihana elämä luultavasti tulee änskittelemättä, älyllisen nerokkaasti. Niinpä yhteistyö tuottaa nauttien ihania ihmeitä. Ne saavat usein uupuneet raatajat innostumaan siitä, antamaan lahjat, ansaitsemaan ilon. Silloin unohtuu urbaani stressi. Ehkäpä ihme hyvinkin irrottaa lian, lakaisee irtoroskat, tavoittaa äärimmäisen veltot, onnettomat ihmiset.

Kakarat, ilkeät epelit, luultavasti tuntevat äksiisin ällistyttävän nöyrinä. Vaikka ahkeroimme armottomasti, nyt se aaton aika kieltämättä uhkaa uudestaan. Lapsia läkähdyttää aikuisten nynnyys. Alle lukioikäisten leikit eivät uusavuttomia unteloita sykähdytä.

Väki on ihmeissään: Korvatunturin ukko itse nähkääs hölmöilee aivan seilissä. Sarkka ukolla aina malon äärellä. Nukuksissa äijä horjahtelee, demoni ääntelee. Siinä aaton illassa nyt äkkiä saisi kuitenkin ehtiä näyttäytymään kodeissa. Uupumus näin meinaa änkeytyä Korvatunturille asti.

Raittiutta alkaa muori esittää: "liiallinen litkiminen iäksi nyt heitetään! Aattona ihmisyys näytetään!" Muori äidillisesti huolehtii inhimillisestä infernosta. Vihdoin ihme näyttäytyy: selviää aikamoisesta liisteristä isäntä!

Imikänpunaisin nenin Petteri, äänisvepsää ipattaen, nyhtää okariinansoittajaa, valkopartaa. Etureen natina rauhoittaa aaton kaunista olomuotoa. Oikeastaan ne siinä aavistamatta lähettävät auvon ansariin ja Äkäslompoloonkin. Iloisina nyt kahdestaan ulkona nauttivat. Äskeinen ilkeä daamin inttäminen, nalkuttaminen, kiehuminen, asia nyt sovussa setvittiin. Aikamoisen juomamäärän onnistui ukko lipittämään ulkohuusissa. Pikkuisen ujostuttaa kelkanvetäjääkin. Ikinä näin joutavia urotekoja tuskin tarvitsee enää luennoida. Ei vaan, askella nyt nöyrästi, ääntelee isäntäkin nauttien.

Jo aatto kerkeää, uakari ihmettelee näytelmää. Kierteishäntäapina aivan hienosti aavistaa suomalaisten suuren urmakkuuden. Se tietää ihmeen, suuren, ensimmäisen. Sukulaisille, apinoille, tarinoi tämä urhea iloiten. Kaikki apinat, aivan nuoretkin, Joulua oikein uumoilevat.

Liikkeellä ukko. Punakuono utelee kiehtovista, ihmeellisistä naaleista. Pukki arvokkaasti raatailee - tiedottaa - Aavasaksan ainoista napaketuista: "valkoisia aivan, lumessa ketterästi eteneviä."

Aanailee ajoporo: "nyt varmaan olemme ihmisten mielissä. Iloset kersat äänekkäästi nauraen ainakin uskaltavat riemuita unelmissaan." Siksipä yö, niin tumma yleensä, ilmaisee säteillään kirkkautta.

Äärimmäisen ällistyneet naamat ja onnelliset sielut. Iloiset sydämet ihmisillä. Sai aaton ihme syntymään tämän. Ilmankos eläimetkin tuntevat äkin älliä. Tutun äijän ääni nyt esittää, toivottaen töräyttää: "älkää Jouluna olko utria. Lennättäkää unelmianne pitkälle. Uskaltakaa kertoa kaikki, ihan sielun uumenia unohtamatta. Kaikki oikeasti näyttää saa, arvoisat ihmiset."

* * *

Tämä uuninpankolla raapustelu varmaan aiheuttaa lämpöistä luentaa? Itse sanoisin: tulipahan ainakin jotain oikeasti, unohtumattomasti, lauottua. Unohtumattomasti? Aivan.

Tietysti olette ihmetelleet vinoon oiottua tekstiä. Tämä aiheuttanee aivoissa pähkäilyä. Ehkä nämä asiat pitääkin oikolukea rivien välistä. Olenko oikeassa? Sanon: turvallista aattoa!

*<:-)

Pena