KESKUSTELUT > RISTIKOT > RATKONTA, KEHITTÄVÄ HARRASTUS
769. Ratkonta, kehittävä harrastus
Henry Haapalainen8.3.2004 klo 19:36
Tässä positiivista ajattelua vuodelta -98, pätkä Kirpun pääkirjoituksesta:Ratkonta, kehittävä harrastus
Ristikoitten ratkonta vaatii älyä, ei kirjaviisautta. Sanallinen taitavuus on eräs luovuuden osa-alue, ja sitä voi kehittää. Kun aivoja kuormittaa miettimällä ratkaisuja, niiden rakenne muuttuu siten, että toimivien hermoratojen tiheys kasvaa. Tämä on tieteellisesti selvitetty vasta äskettäin. Monet musikaalisesti tai matemaattisesti lahjakkaat henkilöt tuntevat vetoa sanaristikoihin, kuten monet ristikoita harrastavat ovat kiinnostuneita muistakin luovuuden alueista. Ristikko on parhaimmillaan silloin, kun se pistää pääkopassa prosesseja liikkeelle. Aivoja pitää rasittaa! Mutta mikään ristikko ei voi olla sopiva kaikille. Yhdelle ns. läpikirjoitettava voi olla toiselle ylivoimaisen vaikea. Mutta älyään ja luovuuttaan voi harjoittelemalla kehittää. Valinta on sinun.
2. Jouni8.3.2004 klo 19:49
Olet varmasti oikeassa, Henkka. Ratkoja treenaa aivojaan ja viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat, että aivot tosiaan ovat kuin lihas, joka harjoituksesta kehittyy.Motivaatioksi ratkontaharrastukselle se tuskin kuitenkaan riittää.
3. Henry Haapalainen8.3.2004 klo 20:19
Suomalaiset lääkärit suosittelevat usein ikääntyville ihmisille ristikoiden ratkontaa. Yksi omituinen poikkeus oli lääkäri, joka muistaakseni Hesariin kirjoitetussa artikkelissa väitti, että vaeltelu metsässä on aivoille parempaa kuin sanaristikoiden ratkonta. Ehkä hän kuitenkin sekoitti mielessään pari asiaa. Muinaiset kansat eivät paljon muuta tehneetkään kuin vaeltelivat metsissä, ja kyllä siitä terveys ja mielenvirkeys ovat voineet kohentua. Aivojen rasittamisella tarkoitetaan muuta.
4. Pena8.3.2004 klo 21:19
http://www.sanaristikot.net/keskustelut/index.php?
p1=vast.php&p2=info_3.php&id=281&alku=480&t=k2
5. Bärtil8.3.2004 klo 21:27
Muistaakseni artikkelin lääkäri suositteli metsässä kävelyä JA marjanpoimimista. Siinäkin aivot joutuvat koko ajan prosessoimaan tietoa ja tekemään valintoja. Samalla ikäihmisen motoriikka ja tasapainoaisti saavat harjoitusta.Muinaissuomalaisilla ei ollut sanaristikoita mutta tekivät ihmiset muutakin kuin vaeltelivat metsissä. Savupirteissä koeteltiin hoksottimia iltaisin arvoituksilla, ne olivat ristisanojen esiaste.
Muistikin oli arvossaan, parhaat runonlaulajat osasivat ulkoa tuhansia säkeitä. Oli vähän pakko kun ei ollut kirjoitettua tekstiä.
6. Pena8.3.2004 klo 21:49
"Miksi fakkeja on tehty? Mitä ne ovat?"Täältä löytyy sienifakki:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/sienet/index.html
7. jepsjuu8.3.2004 klo 22:04
Hieman menen ristikoista harhapolulle, mutta väite, että metsässä kävely on aivoille parempaa kuin sanaristikoiden ratkonta, voisi ja voikin pitää paikkansa. Aivot ovat rakennetut kuin keho muutenkin - eli jatkuvalla rasittamisella aivot alkavat jauhaa paikoillaan ns. uraa (tutkittu juttu).
Mitä enemmän ihminen ajattelee samoja asioita, sitä syvempää uurretta syntyy aivoradoille. Tuossa voi olla myös juju siihen, että onko ajatuksemme kerran luettavissa?
Eli kun aivokopasta siirretään joskus hamassa tulevaisuudessa aivomme aivojen uurteiden lukukoneeseen, niin kuinka käykään; niistäpä voisikin lukea, mitä ollemme ajatuksissamme täällä maailmassa tehneet.
Mutta asiaan. Eli aivot tarvitsevat lepoa ja vaihtelua kuin ruumiimme muutenkin. Tavallisesti me saamme sen palautuksen unessa, mutta aivot eivät tiettävästi silloinkaan täysin lepää, vaan ne valvovat meidän toimintojamme nukkuessammekin. Unet ovat yksi merkki siitä.
Siksipä kävely metsissä antaa sitä kaivattua vaihtelua aivoihimme ja voi rentouttaa (jos emme pelkää susia tai karhuja taivaltaessamme), vaan aistimme luonnonarvoja. Aivot tutkivat siinä hyräillessämme myös metsästä kaikenlaista; lintujen laulua, puunoksia, pilvenhattaroita, erilaisia tuoksuja, suunnanvaistoa ja jne.. ajatustemme luovuus kasvaa.
Metsässä kävely laatijalle on aivojen lataamista.
Jos laatija punoo jotain tiukkaa kohtaa pitkään, pohtien yhtä ja samaa, punoo, ja miettii pään puhki, hän joutuu ahdistavaan tilaan. Laatija tuntee selvästi päänkuoren alkavan kiristyä ja toivottomuuden kylmä tunne iskee. Se on merkki, että aivot eivät enää toimi "paremmin", vaan ne tarvitsisivat äkkiä pikalatauksen.
Niinpä laatija unohtaa sanat (ainakin luulee) ja kiirehtii kasteenraikkaaseen, lintujen sirkutuksen täyttämään metsään, missä aurinkonsäteet laskeutuvat puiden havuoksain alta luoden satumaisen tunnelman. Tuolla metsäpolulla laatija tuntee, kuinka aivot vapautuvat ajatusten taakoista ja ne mielikuvituksen voimalla alkavat saattaa mieleen aivan uusia ja ennen mieleenjuolahtamattomiakin oivalluksia.
Yks'kaks, kuinka ollakaan, laatijan suupieleen nousee hymynkare.
- Miten yksinkertaista, miksi en tuota ennen huomannut, noinhan se juuri on, toteaa laatija askeltaessaan.
- Täydellinen täysosuma. Sanat istuvat paikoilleen ja vieläpä ristissä, kaikessa sovussa keskenään.
Siinä uusien ajatusten synnyttämänä, hyvän mielen ja kehon liikunnan aikaansaattamana laatija huomaa kuin huomaakin, että sittenkin, metsässä kävely onkin aivoille parempaa.
8. Kaitsu8.3.2004 klo 22:54
jepsjuuHeittäydyt suorastaan runolliseksi tuota metsäkokemusta kuvaillessasi. Olen kanssasi samaa mieltä luonnossa oleilun aivoja lataavasta vaikutuksesta nykyihmiselle. Elämämme on siinä määrin urbanisoitunut, että luonto on meille jo vieras elementti ja aivomme joutuvat etsimään uusia strategioita ympäristön käsittämiseen ja luonnon toimintojen ymmärtämiseen. Tämä vapauttaa aivojemme ne osat vapaalle, joiden tiedot eivät sovi akuuttien ongelmien ratkaisuun, eli osat joita käytämme jokapäiväisessä elämässä. Samoinhan on fyysisen harjoittelun laita, on vaihdeltava harjoituksia maksimaalisen hyödyn saamiseksi. Tuskin muinainen metsäsuomalainen koki suurtakaan euforiaa metsässä kulkiessaan, se oli sitä arkipäivää silloin.
9. tero8.3.2004 klo 23:59
Mikä tahansa aivojenkäyttö on hyvästä. Toisesta harrastuksestanini bridgen peluusta on joissain tutkimuksissa todettu olevan suurtakin hyötyä esimerkiksi dementian ehkäisyssä. Aiheesta vaikkapa seuraavassa linkissä:http://www.districtsix.org/Admin/Bridge%20and%20Al zheimers.htm
Samassa New York Timesin artikkelissa puhutaan myös sanaristikoista, kopioin kohdan tähän:
The evidence on crossword puzzles was not quite statistically significant, but those who did crossword puzzles four days a week had a much lower risk of dementia than those who did one puzzle a week.
10. Hui hai9.3.2004 klo 07:55
Pään käyttö on pääasia.
KOMMENTOI