KESKUSTELUT > RISTIKOT > VOIMAKKAIN SANA
601. Voimakkain sana
Jouni23.12.2003 klo 19:36
Tällä palstalla on ollut hiljaista tänään ja siksi olen käynyt huoraamassa muilla palstoilla. Tiedepalstalla käytiin mielenkiintoista keskustelua siitä mikä on suomen kielen tunnepitoisuudeltaan voimakkain sana.Koska ruutia ei kannata keksiä uudestaan, esitän tässä yhteenvedon tiedemiesten ehdotuksista:
raiskaus
pedofilia
itsemurha
Jeesus
äiti
kotiseutu
somali
vaihtoehtoislääketiede
Matti Nykänen
lottovoitto
kettutyttö
pekkaspäivät
perkele
kidutus
Nokia
Tarzan
svenska talande bättre folk
ryssä
natsi
Piirpauke
laitosteatteri
lehtipuhallin
2. Titta23.12.2003 klo 19:57
No höh! Sieltähän puuttuu sanaristikko ja kesäpäivät.
3. Jouni23.12.2003 klo 20:25
Niin kummasti vaihtelee käsityksemme tärkeistä sanoista, Titta. Lisätään kumminkin listaan sanatsanaristikko
kesäpäivät
4. Jukkis23.12.2003 klo 20:41
Mikä se on tämä "tiedepalsta", joka jo toiseenkertaan täällä mainitaan?
5. Jouni23.12.2003 klo 20:51
Olen käyttänyt sitä nimitystä Tiede-lehden keskustelupalstasta, vaikka oikeat tiedepalstat taitavat löytyä muualta.http://www.tiede.net/keskustelut/
6. Vanha ratkoja23.12.2003 klo 23:16
Käy Jouni chattailemassa. Siellä ne vakikeskustelijat ovat nykyisin.
7. JiiTee24.12.2003 klo 00:56
Ilokseni löysin sanan "äiti" tuosta tiedemiesten listasta. Kuitenkin haluaisin lisätä listaan sanan "rakkaus", ja näistä syntyy tietysti "äidinrakkaus".Syy näihin ajatuksiini on se, että tänään, jouluaattona, tulee kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun äitini nukkui pois. Viikkoa vaille 79-vuotiaana hän "kaatui saappaat jalassa", kotona kesken tavallisen arkipäivän, aivan kuten aina toivoi. Tämä tapahtui "äkkiä mutta ei yllättäen" kuten jossakin muistovärssyssä sanotaan. Vaikka tapaus, jo äitini iänkin huomioon ottaen, ei ollut sinänsä yllätys, on se silti järkytys. Voi vain ihmetellä, niin kuin me hänen lapsensa olemme tehneet, voiko (saako, pitääkö) tässä iässä vielä itkeä äitiä niin kuin me olemme tehneet. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että voi, saa ja pitää itkeä jos siltä tuntuu.
En tiedä mitä tämän keskustelupalstan muut osallistujat ajattelevat tällaisesta "vuodatuksesta", enkä oikeastaan välitäkään, tämä on tällainen itsekäs purkaus. Olisin halunnut purkaa tuntojani puhumalla hautajaisissa, mutta siihen en kyennyt, tämä kirjoittelu omaan tahtiin, välillä "nenää niistäen" on helpompaa.
Koen tämän kirjoitukseni tänne myös siinä mielessä sopivana, että äitini oli intohimoinen ristikkoihminen. Iästään huolimatta hän, mistä vain täyttämättömän ristikon löysi, tarttui kynään ja alkoi raapustaa ratkaisusanoja. Eihän hän mihinkään mestaruustasoon yltänyt, mutta saavuttipahan yhden ristikoiden (omasta mielestäni) tärkeimmistä arvoista, nimittäin oivaltamisen ilon. Ristikkoharrastuksen parhaita puolia on mielestäni se, että jokaiselle löytyy jotakin. Ei sillä ole loppujen lopuksi merkitystä , mihin "leiriin" ristikko tai ristikkolehti kuuluu, tärkeintä on minkä kukin omakseen tuntee.
Niinpä äidiltänikin jäi puoliksi täytetty ristikkolehti (taisi olla Matin Helpot Ristikot, enkä tiedä kenen julkáisu se on) kun lähtö tuli. Lehti löytyi sieltä päiväleposohvan viereltä seuranaan ratkojan parhaat kaverit, lyijykynä ja pyyhekumi. Tuntui siltä, että mitä vanhemmaksi äitini tuli, sitä tärkeämmäksi hänen ajanvietteistään tulivat ristikot. Nimittäin viime vuosina oli helppoa valita hänelle joululahja, mitä paksumpi ristikkolehti, sitä parempi, tai vuosikerta vielä parempi.
Ei siis ole aivan sattuma, että tällä palstalla tällaisia kirjoittelen, vaan olen varma, että tämä herättää Teissä ajatuksia, jos ei muusta niin ristikkoharrastuksen sopivuudesta kaikenikäisille.
Kaikesta huolimatta toivotan kaikille erittäin HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!
P.S.
Ilman nimimerkkien Sopuli ja IsoS viittauksia vastaavaan tilanteeseen (jossakin toisessa säikeessä) en välttämättä olisi rohjennut ajatuksiani julkaista, kiitos heille.
( Valitettavasti perisuomalaiseen tapaan tämä kirjoitus vaati myös muutaman oluen.)
8. Titta24.12.2003 klo 01:25
Otan osaa. Harmi kun en tiennyt tuota äsken chatissä. Saa itkeä ja saa puhua. Saa surra.Toivottavasti löydät joulusta ja täältäkin hitusen hyvää mieltä oloasi helpottamaan.
Lohtuhalaus!
9. jupejus24.12.2003 klo 01:29
Otan saa JiiTee.Hieno kirjoitus. Emmehän me koskaan rakasta läheisiämme liikaa ja mikä voisikaan olla suurempi rikkaus kuin se, että saisimme pitää läheiset suhteet likeisimpiin ihmisiin. Kunnioita isääsi ja äitäsi on yksi käskysistämme, joka kiireisessä elämänrytmissä voi moniltakin unohtua.
Juhlapäivät ja varsinkin joulunajat, tuovat lapsia ja vanhempiaan lähemmäksi toisiaan, mutta valitettavan paljon on vanhempien ja lasten välillä tässä ajassakin myös kylmenneitä tunteita. Niin ei saisi käydä. Vanhempien ja lasten välit ovat lyhyimpiä siteitä ja siksi niiden pitäisi myös olla vahvimpia.
Se että tohdit ja haluat kertoa äitisi kuolemasta, todistaa sinun rakkauttasi häneen. Se on arvokas asia ja rakkaus ja hyvyys siunaantuu sinullekin JiiTee, äitisi myötätunnon myötä, tavalla tai toisella.
Kiitos kirjoituksestasi ja voimia voittaa syvimmät surunhetket. Vanhemman ihmisen kuolema on aina koskettava, koska kuoleman myötä katoaa niin paljon arvokasta elettyä elämää, mutta sellainen maailma on. Tänne synnytään ja täältä poislähdetään, itse kukin, kun aika kutsuu. Näin meidän on ymmärrettävä ja muistettava, että valoon kirkkaaseen piirtyvät ajan myötä surunhetkemmekin, kun aika ne käsin koskettavin kultaa.
10. Heppu24.12.2003 klo 04:10
Kiitos JiiTee koskettavasta kirjoituksestasi.Herkkä ,rakkautta huokuva muistelosi saa täällä monelle kyyneleet silmiin.Maan päällä paikka yksi on,niin pyhä armas verraton,
mi tarjoo lemmen turvaisan,ja kätkee onnen kalleimman.
Vain sydän Äidin,tunnet sen,näin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas,se tuntee huoltas tuskias.
11. Kaitsu24.12.2003 klo 06:25
Osanottoni JiiTeeItse saatelin isäni viimeiselle matkalleen tuossa elokuun lopulla ja voin kertoa, että kyllä se itkettää vieläkin joskus. Isäni hätyytteli jo yhdekaääkymmentä (89) joten lienen vähintään sinun ikäinen eikä se ikä vaikuta siihen saako/voiko/pitääkö itkeä.
Itkeminen on puhtaasti henkilökohtaista, eikä siihen kukaan voi määritellä sääntöjä. Itke silloin kun siltä tuntuu, mutta muista kuitenkin, että äitisi on paremmassa paikassa nyt ja itkusi on osoitus sinun kaipauksestasi häntä kohtaan.
Isälläni oli myös suuri tarve "selvitä omillaan" ja niin hän lähestulkoon selvisikin. Viimeisen vuoden hän oli tosin ollut vanhusten palvelutalossa, kun yksin pärjääminen alkoi olla hiukan huteraa. Perusterveen miehen kaatoi yllättäen keuhkoveritulppa.
Siitä on oma mieleni tyytyväinen, että sain vihdoin aikaiseksi koota isäni kirjoitukset, joita oli kymmenien vuosien varrelta, kirjaksi ja ehdin antaa isälleni ensipainoksen hänen 89-vuotispäivänään. Puuhaa olin viivytellyt jo vuosia sen suuritöisyyden vuoksi, mutta viime jouluna tein päätöksen, että nyt se on tehtävä. Onneksi en ottanut tavoitteeksi yhdeksänkymmentävuotispäivää vaan toteutin hankkeen heti.
Osoittakaa rakkautenne rakkautenne kohteille nyt, koska se saattaa olla hetken kuluttua myöhäistä kun jäljelle jää vain kaipaus.
Pistän tähän loppuun katkelman eräästä isäni runosta:
Uupuneet on kädet. Pian suljen elämäni kirjan.
Käyn matkalleni tykö tuonen virran.
Sen tiedän; Kun vanha kuolen milloin,
ei tykinlavettia tarvi silloin.
Kunniaani eivät suuret pyssyt jyskä,
päättyyhän vain vanhan viime yskä.
Voimia JiiTee ja hyvää joulua sekä parempaa uutta vuotta niin sinulle kuin muillekin palstalla pomppijoille.
12. Timppa24.12.2003 klo 13:13
Osanottoni JiiTee! Koita jaksaa, vaikka ristikoiden avulla.
13. Tapsa24.12.2003 klo 15:42
Osanottoni JiiTee. Aitini kuoli viime syyskuussa 91 vuodeniässä oltuaan melkein vuoden terveyskeskuksessa. Itse
hän oli jo valmis lähtemään täältä, joten siihen ehti valmis-
tautua. Jotenkin tuntuu, että olisi itsekästä toivoa, että
"kunpa hän vielä vahan aikaa olisi luonamme". Lähetin
hiljaiset joulutoivotukset hänelle tuonne pilven reunalle
isän luokse.
14. Eki24.12.2003 klo 17:53
Terveiset Hietaniemen hautausmaalta väentungoksesta. Äitini oli siellä perheeni mukana ja kävimme hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa sekä myös isäni Yrjön haudalla. Merenrannassa olevalla hautapaikalla tuuli todella voimakkaasti ja hautausmaan kuusten latvan humisivat hurjasti.Isäni ehti eläessään tehdä n. 60 piilosanaa nimellä Matti Veura. Hänellä oli omaperäinen tyyli, joka ei miellyttänyt kaikkia. Ehkäpä joulun kunniaksi kaivamme jostain Pelikaanista esiin hänen piilosanansa.
Kohta syodään kinkkua ja muita herkkuja ja sitten avataan lahjoja. Joulupukki nähtiin jo, ajoi muuten Ladalla.
Hyvää joulun jatkoa kaikille!
15. Pena26.12.2003 klo 00:01
Ensin anteeksipyyntö: anteeksi, Jouni, että kirjoitan tällaista nyhjö- tekstiä sinun perustaman otsikon alle. Jos tämä ei mielestäsi sovi tänne, ainahan voit pyytää ylläpitoa poistamaan tämän.-------------------------------------
JiiTee, kiitos kirjoituksestasi.
Tarinassasi on niin paljon yhtäläisyyksiä oman äitini poismenoon, ettet arvaakaan. Olen jo aiemmin ajatellut kirjoittaa tämän, mutta en ole uskaltanut. Sinun ansiostasi nyt uskallan.
Minulle tämä on yhdestoista joulu ilman äitiä. Hänkin oli ristikkoihminen. Useana vuotena ennen hänen kuolemaansa ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi ristikkolehden vuosikerran. Ja nimenomaan Matin Ristikot. (Helppo tai Nasta, en muista kumpi.)
Syksyllä 1992 hän halvaantui ja joutui sairaalaan, eikä enää koskaan päässyt kotiin. Urheasta sitkeydestä huolimatta hän nukkui pois maaliskuussa 1993. Hän oli päässyt taivaan kotiin.
Se oli järkytys. Minulla alkoi tietynlainen "unissakävelyn aika". En ollut pitkään aikaan tässä maailmassa. Hautajaisetkin meni tietynlaisessa "sumussa".
Muutama päivä hautajaisten jälkeen rohkenin katsella äitini tavaroita. Hänen laukustaan löytyi myös Matin Ristikot, joka oli ollut hänellä mukana sairaalassa. Selailin lehteä ja huomasin että takasivun ristikko oli jäänyt kesken. Otin kynän ja ratkoin sen loppuun.
Jäin tuijottamaan täyttä ristikkoa ja kirjaimia siinä. Äitini oli aloittanut sen lyijykynällä, minä jatkoin kuulakärkikynällä. Hänen kirjaimensa olivat heikosti piirtyneitä, vapisevalla kädellä tehtyjä. Minun taas voimakkaita, selvästi erottuvia. Muutama kyynel tipahti ristikolle, kirjaimet liukenivat ja sekoittuivat. Mutta ei se enää haitannut, olimme saaneet ristikon täyteen yhteistyöllä. Hänen kohdaltaan sen viimeisen.
Siihen loppuivat niinsanotut "lapsuuden joulut". Lapsi-äiti-joulu -yhdistelmässä on jotain erityistä. Jotain, jota en kykene sanoiksi pukemaan.
Sopuli, kiitos kun otit asian esille. (Säikeessä 564: Nimimerkki ja oikea nimi.) iso S, kiitos kun jatkoit aiheesta. Sanot että aika auttaa. Niin se auttaakin. Hitaasti tosin, mutta kuitenkin. Kiitos myös muille omaisiaan menettäneille kirjoittajille. Vaatii rohkeutta tuoda arkoja asioita esille.
Erityisesti tahdon kiittää sinua, JiiTee. Kirjoituksessasi oli niin paljon yhtäläisyyttä, ehkäpä nimenomaan Matin Ristikoiden kautta. Näin joulun aikoihin nämä asiat tulevat herkästi mieleen. Ja joulun aikoihin äiti tulee käymään, omalla tavallaan.
Tänä jouluna uskallan sanoa sen ääneen:
"Äiti, tervetuloa jouluihini, niin monen vuoden jälkeen. Vaikka tulet kyynelten muodossa, niin ei se haittaa. Sillä kyynelvirta on lämmin. Melkein yhtä lämmin kuin sylisi, johon pikkupoikana turvauduin. Tervetuloa. Äiti.
Pikkupoikasi Pena."
(JiiTee, kyllä tämä muutaman oluen vaati minullakin. Mutta parempi niin kuin ei milloinkaan.)
-------------------------------------
Monen vuoden jälkeen
(Säv. ja san. Asko Raivio)
Monen vuoden jälkeen painuu minun pää.
Muistan tään kun sinun lastes leikkivän mä nään.
Olen silloin vanhus kätein vapisee.
Nuoren naisen silmäs mua säälivästi katselee.
Mennyt aika mielessäin mä laulan laulun vanhan.
Ajoista kun kaksin vielä leikittiin,
tehtiin hiekkakakkuja ja lätäköissä loiskittiin.
Yhdessä me myöskin silloin itkettiin,
kun äidin aika jätti kirkon luokse hänet saatettiin.
Mennyt aika mielessäin mä laulan laulun vanhan.
Ajoista kun kaksin vielä leikittiin,
tehtiin hiekkakakkuja ja lätäköissä loiskittiin.
Yhdessä me myöskin silloin itkettiin,
kun äidin aika jätti kirkon luokse hänet saatettiin.
Mennyt aika mielessäin mä laulan laulun vanhan.
16. Aikku26.12.2003 klo 00:28
Kuten jossain säikeessä mainitsin, sairastin 2 vuotta sitten aivoinfarktin, josta ihmeen kaupalla selvisin hengissä. Jouduin sairaseläkkeelle "alaikäisenä" eli viisikymppisenä. Sen myötä muuttui koko elämä. Kun kasvoin tähän olotilaan, elämällä olikin uusi yllätys tarjolla. Kuukausi sitten kävi ilmi, että mieheni on sairastunut syöpään. Kolmen viikon aikana hänet leikattiin 3 kertaa. Nyt hän on kotona. Tammikuussa selviää, mitä hoitoja aletaan antaa ja mitkä ovat mahdollisuudet.Nyt asuu mielessä pelko ja hätä. Toista haluaisi auttaa ja tukea, mutta omatkin voimat menivät sairastumiseni myötä. Sanotaan, ettei ihmiselle anneta enempää kuin hän kestää. Välillä sekin kyllä epäilyttää.
Mutta ei auta, päivä kerrallaan eteenpäin.
Voimia Penalle ja JiiTeelle.
17. jupejus26.12.2003 klo 01:49
Kiitos Pena kauniista koskettavasta kertomuksestasi. Luin sen kahteen kertaan - se oli niin puhutteleva ja aito. Kiitos.Ja paljon voimia Aikku sinulle ja miehellesi, että jaksaisitte taistella sairauksia vastaan. Sairaudet kysyvät voimia, mutta luovuttaa ei saa. Pitää vain jaksaa ja voida luottaa huomiseen. Toipumista miehellesi ja vahvuutta itsellesi tahdon osaltani sydämestäni toivottaa.
18. Vanha ratkoja27.12.2003 klo 00:41
"Tällä palstalla on ollut hiljaista tänään ja siksi olen käynyt huoraamassa muilla palstoilla".
On siis kopio säikeen alusta.
Katseltiin entisen tyttöystävän kanssa Markku Pölösen elokuvaa Emmauksen tiellä.
Penalle varmaan tunteita antava.
Jounille tähän tapaninpäivän päätteeksi.
Lausui yksi lopussa repliikin. Sanoi laittaneensa keltaiseen pörssiin ilmoituksen:
Vaihdetaan kultainen vaimo kahteen rautaiseen huoraan"...
19. Apuva27.12.2003 klo 02:23
Mulle ainakin on ULOS, sen sai kuulla pari tuntia sitten,tiedän, tämä ei ole perheselvittelykeskus, mutta vastaus alkukysymykseen, joten miettikääpä sitä.Minne sen jälkeen mennä?Olisiko se todella näin yksinkertainen sana?
20. Kaitsu27.12.2003 klo 09:32
ApuvaTiivisettty toimintamalli. Neuvot tuntuvat kylmiltä ja kaavamaisilta mutta juuri niin sinun onkin toimittava. Tunteet kyllä värittävät tilannetta ilman ohjeitakin. Usein niin paljon, että terve harkinta sumenee.
1 Onko totta vai tuuliko huulia liikuttaa? Jos totta niin
2 Varmista onko kellään hengenvaaraa? Jos niin poliisi paikalle. Sen jälkeen
3 Onko lapsia? Jos niin toimitettava heti pois tilanteesta minne tahansa turvalliseen paikkaan. Sitten
4 Arvioi kannattaako edes yrittää keskustelun jatkamista välittömästi. Usein se johtaa vain riidan eskaloitumiseen, joten poistu paikalta, ilmoittaen selvitäväsi asioita kunhan molemmat ovat rauhoittuneet.
Useilla paikoilla on erilaisia kriisitukikeskuksia, jonne voit mennä aluksi. Muutama keskus ottaa vastaan myös miehiä. Jos et muuta paikkaa keksi niin mene vaikka rautatieasemalle, kapakkaa en suosittele humala vain pahentaa tilannetta.
5 Kun olet päätynyt jonnekin ja rauhoittunut hiukan, mieti mitkä ovat toimintamahdollisuutesi seuraavien muutaman päivän ajaksi. Onko sukulaisia, tuttavia joiden luona voit olla ja varsinkin onko joku henkilö, jonka kanssa voit keskustella asiasta? Älä jää yksin hautomaan, vaan etsi joku jolle voit puhua. Yksityiselämän kriisit eivät ole helppoja levittää vieraiden tongittaviksi, mutta se helpottaa kuitenkin omaa oloasi.
6 Kun olet asettunut jonnekin, ilmoita asuinkuppanillesi olevasi turvassa ja ottavasi yhteyttä tilanteen selvittämiseksi. Sama koskee mahdollisia lapsia. Tämä yhteydenotto on syytä tehdä mahdollisimman pian, mutta älä ryhdy tässä vaiheessa ongelman ratkontaan vaan siirrä se myöhemmin tehtäväksi.
7 Päivän muutaman kuluttua ota yhteys puolisoosi ja kysy olisiko hän valmis selvittämään käytännön kysymyksiä. Sovi tapaaminen jonnekin julkiseen paikkaan ja pidä keskustelu asiallisena. Älä ryhdy syyttelemään tai puolustelemaan vaikka puolisosi sitä koettaisikin. Mikäli asiallinen keskustelu ei onnistu poistu paikalta ilmoittaen olevasi valmis asialliseen keskusteluun silloin kun se puolisollesi sopii.
8 Älä hätäile! jos kenekään henki tai terveys ei ole vaarassa on kaiken muun selvittelyyn aikaa. Työ, toimeentulo, omaisuus, ystävät, lapset, itsetunto ym ym ovat kaikki asioita, joita voidaan selvitellä myöhemmin ja rauhallisesti harkiten tulokset ovat useimmiten huomattavasti parempia, kuin hätäpäissä tehdyt päätökset.
Se kumpi säilyttää malttinsa pidempään tai kykenee rauhoittumaan ensin on yleensä vahvemmassa asemassa. Pidä se mielessäsi äläkä ryhdy provosoimaan uutta riitaa tavatessasi puolisosi. Voimia ja mielenmalttia, sekä parempaa uutta vuotta
21. Aikku27.12.2003 klo 15:48
jupejuskiitos lämpöisistä sanoistasi.
22. Apuva27.12.2003 klo 21:14
Kiitos Kaitsu asiallisista neuvoista, olen nyt rauhallisessa tilanteessa ja lapsia ei ollut paikalla ,ovat jo pois kotoa. Kiitos vielä kerran.Ehkä taas jaksan eteenpäin,kun työviikko alkaa, niin rytmi elämään normalisoituu. Hyvää Uutta Vuotta.
23. iso S27.12.2003 klo 21:31
Monen nimimerkin takaa on tullut esiin surua ja murhetta, kun joku ensin avasi pään(sä). Omalla nimellä tämä kaikki ei olisi luultavasti tullut esiin. Tämä ei tosiaankaan ole mikään Leelian lepotuoli, mutta väliäkös hällä, jos joku on saanut helpotusta purkamalla itseään.Tällä kertaa villakoiran ydin on siinä, että haluaisin käyttää tätä todisteena meitä kaikkia vastaan ja meidän kaikkien puolesta. Kun puhumme ja kuuntelemme, kirjoitamme ja luemme, nin yritetään pitää mielen takanurkassa ettei kaikki aina ole sitä miltä päälle näyttää. Toinen osapuoli saattaa olla ilman omaa syytään siinä tilanteessa, ettei pinta kestä kolhimista, tai ettei harkinta ole riittänyt sanoman hienosäätämiseen. Yritetään olla provosoi(tu)matta.
Toivotan jokaiselle jaksamista oman kuormansa kantamisessa ja parempaa uutta vuotta. Itselläni on asiat nyt paremmin kuin sata jänistä.
24. Timppa27.12.2003 klo 22:01
Iso s, sata Väiskiä?
25. Aikku27.12.2003 klo 22:54
Iso S, yritän olla provosoi(tu)matta. Enkä pidä tätä foorumia Leelian lepotuolinakaan. Mutkan kautta saan kyllä luotua aasinsillan ristikoihin. Ainakin minulle ne ovat aivovoimistelua. Samaan aikaan ei voi murehtia ja miettiä oikeita ratkaisuja.Taisi tulla jo 2 siltaa...
;-)
26. Timppa27.12.2003 klo 23:17
En ole ihan varma sanan "rommi" voimakkuudesta, mutta useampana annoksena nautittuna se nukuttaa...;)
27. Kaitsu27.12.2003 klo 23:35
Onko aasinsillat tarpeen? Jokaisella meistä on varmasti kokemuksia, jolloin on tarvinnut jonkun purkautumiskanavan. Jos joku meistä tälle palstalle kirjoittelevista käyttää tätä purkautumistienään meidän tulisi oikeastaan olla ylpeitä siitä, että kyseinen henkilö on arvostanut meidän, tuntemattomien empaattisuuden avautumisensa arvoiseksi.
Iso S olet oikeassa siinä, että "Leelian lepotuolipalstat" löytynevät toisaalta ja se tulisi kenties muistaa, mutta jos joku on avun tarpeessa ja sitä pyytää, on meidän pyrittävä sitä tarjoamaan, vaikka väärälläkin foorumilla.
28. jupejus27.12.2003 klo 23:57
Ainakin mulla on tullut luettua nuo koskettavat, ajatuksia herättävät kirjoitukset tämän palstan parhaimpina teksteinä. Ja kuvaavathan ne ristikkoihmisten taustaa ja antaahan ystävien ja samanhenkisten ihmisten tuki lohtua ja voimia selvitä vaikeimmistakin hetkistä yli.
29. Aikku28.12.2003 klo 00:33
Kaitsu, ei kai ne sillat ole välttämättömiä. Aasit taas taitavat olla. Itse olen mieltynyt I-haa -aasiin, vaikka olenkin huomattavasti I-haata positiivisemmin asioihin suhtautuva.
30. QWision28.12.2003 klo 06:32
on varmaan monelle kamalaa huomata,että on vielä herkkiä ihmisiä,mitä se haittaa jos täällä on yksi palsta johon voi purkautua.meillä kaikilla on joskus vaikeeta ja omat herkät hetkemme.kiitos jiitee,pena,aikku,heppu,jupejus.ym.inhimilliset ristikkoihmiset
31. kaitsu28.12.2003 klo 10:32
Aasinsilta?Olen ilmaisua käyttänyt tuntematta taustaa ja sellaistahan ei saisi tehdä. Hyi minua hyi! Voisitteko kenties (ei se Barbin Ken) kertoa minulle
Onko jossain olemassa silta, jota vai aasit käyttävät? Jos niin, niin miksi niin? (riittäisikö jo niinitöihin) Osoittaako aasi tyhmyytensä käyttämällä ko siltaa, vaikka se on niin käytössäkulunut, ettei sen turvallisuudella ole takeita? Entäpäs siinä tapauksessa aasia kevyemmät kulkijat? Hehän taas osoittaisivat älykkyytensä käyttämällä siltaa, joka kantaa aasinkin? Vai onko kyseessä itsepäisyys, joka on toinen yleisesti aasiin liitetty luonteenpiirre. Käyttääkö aasi itsepäisesti tuota heikkokuntoista siltaa, vaikka vieressä olisi uusi ja turvallinen silta? Pohtivatkohan jo muinaiset roomalaiset tätä rakennellessaan siltoja pitkin Eurooppaa?
Mitenkäkö tämä liittyy ristikoihin? Ei muuten kuin kuvaamalla mieleni myllerrystä, yrittäessäni etsi jotain ratkaisusanaa.
32. jupejus28.12.2003 klo 12:17
Enpä tunne myöskään alkuperää "aasinsillalle", vaikka kansantarustot tuohon kenties vastauksen tietäisivätkin. Aatamin silta johta Ceyloniin, liekö siellä sillä sitten ottaisi "vanha aatami"? En tiedä, kun en ole käynyt - tuskin, sanovat seutuja kauniiksi.Aasinsilta on nykyään jo muotisana ja siltoja rakentavat muutkin jo kuin insinöörit. Kuinka ne kaikki kannattavat aasia ja perässäkulkijoita, sitä en tiedä. Monestihan sananvoimalla rakenentaan hyvinkin heppainen siltatekele, että ihme ei olisi, jos se jo ylittäessä retkahtaisin.
Aasi on mielenkiintoinen eläin ja sille on asetettu monta sanallista luokitusta ja merkitystä.
Ehkä kauan sitten (otaksuisin), kun aasi oli laitumella muiden eläinten kanssa, söi ahnaasti sanallista, vihreää, tuoretta ruohoa - mutta, kappas vain, jossain vaiheessa huomatiin, että maa alkoi olla loppuun kaluttu.
Aasi, jos oli sanottu "tyhmäksikin" (tosin sanan hyväntahtoisessa merkityksessä), näki itsepäisenä, alistumattomana (oman tahtonsa ja järkensä tuntevana) eläimenä, ettei itsepäisyyskään loputtomiin auta.
Niinpä aasi, tuo rohkea potkaisija, näki ja sanoikin:
- I-haa, a-haa, saarella tuolla on ruoho vihreää!
- Mutta miten sinne pääsisi, kun muut nuo eläinkaverukset vain inttävät ja jauhavat loppuunjyrsittyä maata.
- Sillan teen, en mitään kiertelevää ja kaartelevaa kaarisiltaa, vaan puhtaasti oman, omilla piirustuksilla 'aasinsillan' teen, jolla sinne pääsee suorinta tietä."
Noin ajatteli itsepäiseksi ja tyhmäksikin sanottu, mutta niin väärinymmärretty (ehkä kateudestakin) aasi, joka oman oivaltavan sillan rakensi ja sitä pitkin uuden ruohon äärelle ylpeänä marssi.
33. Matias-Myyrä28.12.2003 klo 14:04
Kuka muistaa vielä TV:n sketsiohjelman, jossa Esko "Kyllä" Kivikoski seisoi aasin kanssa sillalla, jonka kautta aina siirryttiin sketsistä toiseen. Olikohan ohjelman nimi "Aasinsillat" tai kuitenkin jotain sinne päin.
34. Aikku28.12.2003 klo 15:31
I-haa varmaan katselisi siltaa tuumien, ettei taida kannattaa mennä yli, hajoaa se kumminkin...
35. Eki28.12.2003 klo 15:49
Ei taidan tämäkään olla IHAN se alkuperäinen:http://www.nelostuote.fi/suomi/aasinsilta.html
36. Matti28.12.2003 klo 16:05
Itse saattelin äitini hautaan kolmisen vuotta sitten. Myös hän oli kova ristikkoihminen. Lehdot ja SK:n ristikot saivat kyytiä. Aina ei ruudukko tullut täyteen, mutta aika usein kumminkin.Soittelimme tämän tästä ja vertailimme ratkontoja, ja hihittelimme oivalluksille.
Enää en näitä iloja pääse hänen kanssaan jakamaan. Joskus oikein vihlaisee, kun törmää kivoihin vihjeisiin, emmekä pääse niitä yhdessä herkistelemään. Mutta se on maailman meno.
37. iso S28.12.2003 klo 16:47
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatp.htmlpons asinorum aasinsilta, keinotekoinen siirtyminen asiasta toiseen. Ilmaisu on sitaattilaina latinasta ja tarkoittaa sananmukaisesti 'aasien silta'. Esiintyy myös muodossa "pons asini" 'aasin silta'.
Muistikuva alkuperäisestä yhteydestä on niin liukas ja hämärä, etten saa siitä kiinni. Tietävämpi selittäköön tai ahkerampi hakekoon lisätietoa.
38. Matias-Myyrä28.12.2003 klo 17:16
Lienevätköhän anonyymit alkoholistijyrsijät, eli AA-sinsillat tutumpia kuin tuo mainitsemani, muistaakseni 1970-luvulla TV:ssä ollut ohjelmasarja.
39. Aikku28.12.2003 klo 17:55
Yksi näiden palstojen erinomaista antia ovat nettiosoitteet (kiitos iso S). Alkaa suosikit -kansio pullistella, täytynee vähän järjestellä.
40. jupejus28.12.2003 klo 19:07
Vilkaisimpa tuossa nettiä ja totta näkyy olevan, että alkuperäinen aasin silta on keskiaik. matem. käsite, joka olisi fil. Johannes Buridanin keksimä. On sanottu myös matemaattisen tiedon peruskiveksi.
Myöhemmin aasinsilloiksi olisi sanottu latinan ja kreikankielen selityksiä, joita "tyhmät" oppilaat eli "aasit" olisivat tarvinneet.
Noin väitetään mm. Tiede-foorumilla kysymyksellä; kuka keksi aasinsillan. Samaisella sivulla on myös moniin muihinkin sanontoihin selityksiä, jota ne kiinnostavat
KOMMENTOI