KESKUSTELUT > RISTIKOT > LAATIJAN KEINOJA, MITEN PÄÄSEE HELPOMMALLA?
4807. laatijan keinoja, miten pääsee helpommalla?
kp10.5.2009 klo 16:54
Ylen viisas ojankaivaja ostaa kauhakuormaajan. rakennusmies korvaa vasaran naulapyssyyn? Laatija tekee helpottaakseen ?2. Jukkis10.5.2009 klo 16:58
Opettelee kirjoittamaan omaa äidinkieltään niin, että tekstissä on jotain tolkkua?
3. Antti Skyttä10.5.2009 klo 20:08
Olin aika pitkään kahden vaiheilla, kannattaako kp:n kysymyksenasetteluun vastata mitään, mutta kirjaan nyt tähän kuitenkin muutaman ajatuksen.Olen vakaasti sitä mieltä, että yksikään todellinen ammattimies ei tee hommaansa siksi, että yrittäisi vain helpottaa sitä. Se ei ole kriteerien joukossa.
Tärkein kriteeri uskoakseni on tehdä huippulaatua ja parantaa siinä koko ajan, siihen suuntaan, mitä asiakkaat eniten arvostavat.
Tämä tarkoittaa jatkuvaa opettelemista, uusien haasteiden ottamista, asiakkaan tarpeiden erittäin herkkäkorvaista kuulemista. Se ei todellakaan ole helpottamista eikä helppoa, mutta kaiken sen vaivan ja jokaisen hikipisaran arvoista. Siitä tulee ainakin minulle se todellinen tyydytys ja tyytyväisyys.
Sitten on kaikissa ammateissa lusmuilijansa. Heidän toimintansa pontimet löytyvät vain omista itsekkäistä haluista. Pitää helpottaa, jotta itselle olisi helpompaa, omat osaamattomuudet pistetään mieluiten ymmärtämättömien asiakkaiden piikkiin.
Vuosien varrella kp on omilla kannanotoillaan selvästi kertonut oman valintansa noista kahdesta edellä kuvaamastani vaihtoehdosta.
4. TJV10.5.2009 klo 20:28
Tehdä työ helpommalla on luonnollinen, parempaan tehoonvievä tapa. Siinä mielessä laiskuus on aivan oikein. Laiska
siis välttää turhaa työtä ja huonoja menetelmiä.
Mutta laadusta ja sen parantamisesta ei missään työssä
kannata tinkiä. Laiskuus laadun kustannuksella ei ole puolusteltavissa.
5. kp10.5.2009 klo 20:46
hyvät herrat. jos ei elo aihetta vastata. palatkaa siihen entiseen. kartongille liimattavaan pihjaan ja unohtakaa tietokone.
6. jepsjuu10.5.2009 klo 20:47
Laiskuus tuskin auttaa kehittämään uusia parempia työnteon keinoja. Eiköhän ne ole samat vireät tekijät, jotka keksivät myös yhä tehokkaampia työtapoja ja koneita, että hommat sujuisivat vielä tehokkaammin ja nopeammin.Toinen kaivaa kuopan ja toinen täyttää sen.
Onhan tuossa alkukysymyksessä tai toteamuksessa se viisaus, että ojankaivaja on ilmeisesti nähnyt ojankaivuun heikoksi bisnekseksi ja on ostanut kauhakuormaajan, jolla voi alkaa vuorostaan peittää toisten kaivamia ojia.
Timpuri, jolla on naulapyssy, muttei vasaraa... ? No, antaa olla, ehkä se on hyvä ; )
7. kp10.5.2009 klo 20:55
ja se on tosi. ennen sai olla pöydällä kaksi päivää kartonkipohja jota teki tussista sormet mustana, nyt voi tehdä samanaikaisesti 20 ristikkoa. - siis voitte vapaasti palata siihen entiseen. - niin kp on lusmuilija. :)
8. kp10.5.2009 klo 21:16
voiko teidän kanssa järkevästi keskustellakaan?
9. kp10.5.2009 klo 21:17
se siitä sitten.
10. Eki10.5.2009 klo 21:18
Kyllä tietokone on tosiaan se, joka on yksittäisenä asiana helpottanut eniten ristikon valmistumista. Tämä pätee etenkin ulkoasun luomiseen. Sisällön tuottamisessakin on muutama tärkeä edistysaskel. Internetistä löytää nykyisin lähes kaiken sen tiedon, mikä ennen piti katsoa kalliilla ostetuista tietokirjoista tai käydä lukemassa kirjastosta. Ristikkorenki on ohjelma, joka helpottaa sanojen löytymistä sopiville paikoille laadinnan edetessä.Tästä asiasta neljä eri tekijää kertoo historiansa teoksessa MMM Sanaristikot (Otava 2004). Lukemalla ne kaikki saa tietää ”kaiken”.
Jokaisen ristikon laatiminen on prosessi, jonka kestoa ei etukäteen tiedä. Pakollinen deadline voi joko innostaa tai lyödä totaalisen oikosulun aivoihin. Oma laatimiseni (siis sanojen sijoittelu ruudukkoon) ei viime vuosikymmeninä ole merkittävästi nopeutunut. Joskus syntyy hyvä huikean nopeasti, joskus hitaasti välttävä laatimus. Näin on ollut aina.
Olen huomannut, että ihmisiä yllättää kaikkein eniten se, kun kantaa mukanaan vain lehtiötä, kynää ja kumia ja niiden avulla tekee ristikon missä olosuhteissa tahansa. Tietokirjat ja nettiyhteys eivät siis ole pakollisia, ne ovat vain niitä helpottavia ja ehkä nopeuttavia asioita. Noin alkukantaisena se työ on myös parhaimmillaan ja palkitsevimmillaan, vaikka normaalioloissa sitä jämähtääkin helposti tietokoneen ja kaikkien muiden apuvälineiden ääreen.
11. -10.5.2009 klo 21:30
Jospa kp kerrot, mitä sinä teet helpottaaksesi?
12. jepsjuu10.5.2009 klo 21:42
Totta kai koneet helpottavat ja edesauttavat työn tekoa. Mutta koneet on vain koneita ja silti koneenkäyttäjän pitää hallita niitä, eikä antaa koneen hallita käyttäjäänsä. Tuohon vääräänkin suuntaan ollaan monessa asiassa jo menty. Tehdään työ, miten koneella sen pystyy suorittamaan, riippumatta siitä, olisiko työn jälki parempi ja onnistuneempi, jopa kestävämpikin ilman koneen määräämää lopputulosta.
Alkukysymyksessähän haluttiin tietoa lisää, millä laadintaa voisi kehittää. Tuokin on esimerkki siitä, että ei laiskuus lisää koneen kehittämisen tarvetta, vaan vireys.
Henkilö, joka jo tekee huimasti ristikoita haluaa kaiketi yhä enemmän, yhä tehokkaamin ja yhä joutusammin saada ristikoida aikaan. Tuohan on kunnioitettava asia.. ei siinä mitään.
Mutta tehokkuuden myötäkin pitää muistaa laadun kritteeritkin säilyttää. Mutta tuohan on 'verissä' sillä, joka haluaa tehdä työn kunnolla. Ei voi tehdä työtä hutiloimalla ja nopeuden kustannuksella.
Mutta on aivan järkevää kysellä parempia ja uudempia keinoja, millä laadinta joutuu. Sikäli alkukysymys on paikallaan ja toivattavasti noita niksejä löytyy.
Toivottavasti keskustelu palautuu järkevämmälle pohjalle (sorry, minun aiheeton välipuheeni äsken ; )
13. -10.5.2009 klo 22:29
Jos kp tarkoitti kysyä, miten helpottaa työtään, niin neuvokaa nyt hyvät kollegat!
14. Eki10.5.2009 klo 22:58
Ehkä viivan kysymys ei kuitenkaan ollut se asian ydin.Yksi seikka Ristikkorengin käytöstä. Muuan veteraanilaatija sanoi minulle pelkäävänsä, että rengin käyttö lamauttaa oman ajattelun ja pian ei pysty enää laatimaan pelkästään omalla päällään.
Totesin, että minusta vaikutus on ollut päinvastainen. Renkiä käyttäessä kuitenkin yleensä ensin miettii itse vaihtoehtoja ja usein löytääkin jonkun tai joitakin. Sitten kun saa rengin löytämät ehdokkaat eteen, aivot prosessoivat niitä samalla kun miettii, mikä olisi paras valinta. Aivot saavat paljon enemmän pureskeltavaa kuin vain itsekseen miettiessä. Sanoja vilisee edessä ja ne painuvat mielen sopukoihin lähemmäs pintaa kuin missä ne sitä ennen olivat.
Rengin idea laatijallehan ei ole vain helpottaa työtä vaan myös parantaa sitä eli löytää paras sana kuhunkin kohtaan. Tietysti on olennaista, että on joku käsitys sanojen paremmuusjärjestyksestä kunkin vaikeusasteen ristikossa.
15. Matti10.5.2009 klo 23:36
Antti Skyttä: "Tämä tarkoittaa jatkuvaa opettelemista, uusien haasteiden ottamista ... Se ei todellakaan ole helpottamista eikä helppoa, mutta kaiken sen vaivan ja jokaisen hikipisaran arvoista. Siitä tulee ainakin minulle se todellinen tyydytys ja tyytyväisyys."Tässä tämä on sanottu. Mitä enemmän satsaat, sen enmmän saat. Jos johtoajatus on päästä helpolla, niin pääseekin helpolla. Ja mitä jää käteen? Muutama euro.
16. Eki10.5.2009 klo 23:39
Rinnastus alustukseen olisi kuitenkin: kannattaa ostaa ristikkolaadin ja antaa sen sijoittaa sanat ristiin.
17. Jondalar10.5.2009 klo 23:58
Ihmiskättä tarvitaan että ristikosta saadaan mielekäs. Huonoja ovat tietokoneella sävelletyt musiikkikappaleet, samalla tavalla kökköjä googlen (käännä tämä sivu). Kauhuvisio voisi olla se että tietokoneella laaditut ristikot ratkaisee ratkoja omalla tietokoneellaan. Ihmisen älyä ei enää tarvittaisi vaan olisi koneälyt vastakkain. Toivottavasti maailma ei tehokkuuden nimissä tee ihmisestä tarpeetonta.
18. Antti Skyttä11.5.2009 klo 00:14
TJV 10.5.09 klo 20.28"Tehdä työ helpommalla on luonnollinen, parempaan tehoon vievä tapa."
Samaa mieltä tästä.
"Siinä mielessä laiskuus on aivan oikein. Laiska siis välttää turhaa työtä ja huonoja menetelmiä."
Eri mieltä tästä. Tsekkasin Nykäsestä sanan Laiska. Siellä sanotaan näin:
* haluton työntekoon tai ponnistukseen
* työtä tai ponnistusta vierova
* mukavuutta rakastava
* yrittämätön
* saamaton
* veltto
* vetelä
Tämän mukaan laiska/laiskuus on minulle asennekysymys. Ei ole positiivista laiskuutta! Asiakkaitaan herkästi kuunteleva laatija tekee muutokset omaan työskentelytapaansa ihan muusta lähtökohdasta kuin laiskuudesta. Järkevä laatija tietenkin ottaa huomioon sen, että hän työskentelee passelilla panos/tuotossuhteella ja vielä koko ajan parantaa sitä.
Näin/kuulin viikko sitten DVD:ltä Eric Claptonin haastattelun, jossa hän kertoi, että ikävuosien 16-21 välillä hän käytti noin 24 tuntia vuorokaudessa kitaransoiton harjoitteluun.
Meille kaikille hänen musiikistaan pitäville on todella upeata, että hän ei antanut periksi laiskuudelle ja lähtenyt ryyppäämään ja rellestämään ikätoveriensa kanssa, jonka vaihtoehdon hän kertoi olleen hänelle koko ajan tarjolla.
19. Antti Viitamäki11.5.2009 klo 00:32
"Työn helpottaminen" oli nyt tässä se käsite jonka saattoi valitettavasti ymmärtää vähän eri tavoin. Kuten kaimani Skyttä totesi, ei itse työn tarkoitus toki koskaan saisi olla työn helpottaminen - mutta sitäkin se silti usein on. Hyvässä ja pahassa mielessä.Työ helpottaa työtä, koska tekemällä oppii. Mitä enemmän laatijalla on rutiinia, sitä harvemmin hän jumittuu laadintatyössään. Isompi määrä kokemusta on myös opettanut laatijaa väistämään ongelmatilanteita: kokenut laatija oppii kartoittamaan koko laadinnoksen jo edeltä käsin, ainakin summittaisesti, kun taas kokematon huomaa liian myöhään että johonkin laitaan uhkaa tulla liuta kolmekirjaimisia sanoja.
Tällainen rutinoituminen voi tapahtua kahdella hieman erilaisella tavalla. Likipitäen suoraan herrojen omista sanoista: Eki hahmottaa ristikon ja sen aukioiden koot jo lähes vaistomaisesti, mutta ei lyö mitään lukkoon, koska laadinnan edetessä saattaa pälkähtää päähän jokin uusi idea. Toisaalta KP on täällä useampaan otteeseen kertonut käyttävänsä jopa valmiita laadinnospohjia, joihin vain tökätään uusi pääkuva ja siitä lähtevät lauseet. Jälkimmäinen nopeuttaa (ja tietysti helpottaakin) laadintaa, mutta saattaa myös pikkuhiljaa ruveta köyhdyttämään käytettyä sanastoa, eikä ristikoissa ole lopulta enää mitään yllätyksellistä.
Nykyään tietokonetta voi käyttää jopa laadinnassakin apuna monin eri tavoin. Itse ainakin käytän mm. Ristikkorenkiä ihan jo ruokkiakseni itseäni uusilla ajatuksilla. Läheskään aina ei välttämättä tule mieleen kaikki eri sanavaihtoehdot mitkä johonkin kohtaan laadinnosta kävisivät - no, joskushan vaihtoehtoja toki saattaa ollakin satoja. Mutta jos laadinnoksessa on jo valmiina K-S-T-, mikä sana tulee ekana mieleen? Ainakin minulla tuli ensin KASATA, sitten KISATA. Hetken miettimisen jälkeen sain päähäni sanan joka paljon enemmän kiinnostaisi yrittää saada ristikkoon: KÄSITE. Juuri tällaisissa asioissa Renki on mahtava apuväline.
Mutta myös Rengillä voi "helpottaa" työtä sanan huonoimmassa merkityksessä: jos vain haluaa saada jonkin aukion läpi, niin kyllähän sieltä äkkiä kaivaa jos jonkinlaisia kirjainyhdistelmiä ratkaisusanoiksi. Siinä vaiheessa on laatijan mielestäni huolellisesti punnittava, minkä verran Rengin tarjokkaita voi käyttää. Minusta ehdoton raja on kaksi outoa sanaa ristikkäin yhdessä aukiossa - enkä mielelläni soisi näkeväni sitäkään.
Toisin kuin täällä jotkut joskus yrittävät väittää, kaikki sanat eivät ole samanarvoisia. On olemassa sanoja jotka kaikki tietävät ja sanoja joita juuri kukaan ei tiedä. Siinä on eroa kuin maalla ja taivaalla. Jos tähtää helppoon tai helpohkoon ristikkoon, ei laatijalla ole minusta edes OIKEUTTA heitellä ristikkoon toinen toistaan oudompia sanoja ja ajatella: "Onhan niillä kuitenkin joku ristikkosanasto hyllyssä, etsikööt sieltä". Se on laatijalta pahinta mahdollista laiskuutta.
(jatkuu)
20. Antti Viitamäki11.5.2009 klo 00:33
Nykyään kone voi auttaa laatijaa jopa laatimaan. Jokin päivä kehitetään varmasti niin hyvä, monipuolinen ja nopea ohjelma, että "laatija" saa ihan kelvollisen tuotoksen nappia painamalla parissa minuutissa. Voi sitä auvoa silloin niillä laatijoilla, joille riittää kunhan on kirjoista löytyviä sanoja laitettu ristikkäin - kuukauden työt voi tehdä parissa päivässä! Sieluhan sellaisista ristikoista toki puuttuu, mutta ilmeisesti on niin että valtaosa ratkojista ei sitä sielua edes kaipaa. Mitä olen satunnaisten ihmisten kanssa ristikoista puhunut, niin useimmat ovat luulleet että ristikot on AINA tehty koneella. Se tieto, että joku todella LAATII ne, on aiheuttanut suurta hämmennystä useammin kuin kerran. Tietenkin laadintaohjelmaa voi käyttää monenlaisena "hybridinä". Minäkin saattaisin kuvitella käyttäväni ohjelmaa, joka ehdottelisi sanoja suoraan laadintapohjaan näyttäen samalla jo mahdollisia poikkisanoja. Joka tapauksessa ehdottomasti haluaisin itse päättää ristikon perusrakenteen ja sanaston. Ehkä jonkin puuduttavan tuntuisen aukion voisi jättääkin ohjelman laadittavaksi - tai sillä voisi tsekata, onko ylipäätään olemassa mitään järkevää ratkaisua johonkin alueeseen.
Tuollaisten ohjelmien huonoin puoli on juuri siinä, että ne eivät mitenkään kykene keksimään uusia sanoja - ja siinähän on yksi suomen kielen hienoimmista puolista: sanoja voi johtaa ja yhdistellä mitä ihmeellisimmillä tavoilla! Kaikista yhdistelyistä ei toki synny ristikkoon kelvollisia sanoja, mutta on paljon aivan perustilanteita, joissa uusia, kirjoista löytymättömiä, täysin kelvollisia sanoja saadaan pikkukikalla satoja.
Otetaanpa esimerkki: Nykäsestä löytyy sanalle KANTA noin 30 yhdyssanan alkuosaa, Ristikkorengistäkään ei juuri enempää. Mutta sanan KANTA eteenhän voi periaatteessa laittaa lähes minkätahansa eläin- tai kasvilajin nimen! Jos kerran ORAVAKANTA, HIRVIKANTA ja SUSIKANTA ovat käypiä sanoja, niin miksei myös KARHUKANTA, ILVESKANTA, HAUKIKANTA, KÄKIKANTA tai LEHMÄNTATTIKANTA? Ei niitä kirjoista löydy, mutta olisihan täysin päätöntä väittää että nuo eivät ole ihan yhtä hyviä sanoja.
Tietenkin jos on sitä mieltä, että ristikoissa saa aina pyöriä samat pari-kolmesataa sanaa, eikä se ratkojiakaan haittaa, niin mikäs siinä - caveat emptor.
(jatkuu)
21. Antti Viitamäki11.5.2009 klo 00:33
Se missä jopa monen laatijan SOISIN ryhtyvän konetta hyödyntämään, on ulkoasu. Luetaanpa käsin tehdyn eduksi minkälaisia asioita tahansa, niin kyllä siistit, tasaiset ja suorat viivat sekä selkeät tekstit aina enemmän houkuttelevat ratkomaan kuin ristikko joka näyttää siltä että piirtäjällä ei ole ollut edes viivoitinta, ja kirjoittamaankin on opittu vasta männäviikolla. Jokainen ylimääräinen tussitahra voi aiheuttaa sekaannusta - varsinkin, jos se vaikuttaisi olevan osa vihjettä. Toki jos todella osaa piirtää ja tekstata, niin ristikko selkeyden ja siisteyden ohella myös lämmin ja persoonallinen - tämän puolen menettäminen on koneella tehdessä aina vaarana.Konepohjaiseksi suosittelisin itse vähintäänkin ruudukon tekoa, jos moiseen vain mahdollisuus piirtäjällä on. Se ei ole laiskuutta, se on ihan tervettä järkeä. Kone helpottaa työtä sellaisessa vaiheessa, johon ei sisälly käytännössä minkäänlaista luovuutta.
Clip art -kuvien käyttöä kyllä vierastan suuresti. Siinä on jotain hirveän persoonatonta, ja hyvin usein kuvat ovat keskenään aivan eri maailmoista. Tiedän, että omakin piirrosjälkeni on ehkä hieman teknistä, mutta tiedänpähän kuitenkin että joka kuva on tasan itse tehty.
Peukkusääntönä voisi mielestäni olla vaikka tämä: jos saa piirroksistaan sellaisia, että niihin on itse suht tyytyväinen, ja objektiivisesti niitä tutkivat ihmiset pitävät niitä tarpeeksi selkeinä ja silmää miellyttävinä, niin ok. Jos piirroksistaan ei saa sellaisia, niin kannattaisi harkita joko a) toista piirtäjää, b) täysin kuvattomia ristikoita tai c) clip art -kuvien käyttöä niin, että kuvastossa säilyy selvä LINJA.
Kun ristikon ulkoasua tehdään koneella, voi myös innostua siitä että ohjelmasta löytyy kolmetuhatta fonttia ja kaikki sateenkaaren värit. Tätäkään en liiemmin suosittele. Ristikosta saa hyvin helposti riemunkirjavuudessaan niin hirveän sekametelisopan, että se hädin tuskin näyttää yhdeltä rajatulta "ristikko"-nimiseltä kokonaisuudelta. Jos joka ikinen vihje on eri fontilla, eri tekstikoolla, eri värillä ja joskus isoilla, joskus pienillä kirjaimilla, lopputulos vähintäänkin levoton.
Ulkoasuun tietenkin liittyy paljon makuasioita. Moni varmaan tykkääkin eläväisestä ja kirjavasta - tykkääväthän jotkut käyttää sellaisia sukkiakin, mistä löytyy kymmentä eri väriä, kun taas toisilta menee elämä pilalle jos ostaa vahingossa sukat joissa on RAITA.
(jatkuu)
22. Antti Viitamäki11.5.2009 klo 00:34
No, kaikki yllä oleva liittyy nyt vain siihen, miten TEKNIIKKA voi helpottaa laatijan työtä. KP:n alustus kattaa toki muunkinlaiset helpotuskeinot. Kuten Jukkis asiaa heti perään kommentoikin, yksi laatijaa varmasti eteenpäin auttava asia on kielen hallinta ja kielen hallinnan kehittäminen. Siitä ei taida olla kovinkaan kauan, kun aiheesta edellisen kerran kirjoitin, joten jääköön nyt lyhyemmälle maininnalle - mutta laatija ei kyllä juurikaan tule alallaan kehittymään, ellei alati tutki ja opiskele kieltä, seuraa sen kehittymistä, leikittele sillä tai pohdiskele sen saloja.Mitä enemmän lukee lehtiä tai erilaista tieto- ja kaunokirjallisuutta, sitä laajemman kuvan kielestä ja sen käytöstä saa. Tällöin paranee myös käsitys siitä, millaiset sanat kuuluvat minkäkinlaisten ihmisten arkeen.
Kyky asettua ratkojan asemaan on olennainen asia silloin kun pitää tehdä esimerkiksi mahdollisimman helppo ristikko. Laatijan pitää osata vastata kysymyksiin tyyliin "Ketkä tätä ristikkoa tulevat ratkomaan?", "Mitä he ylipäätään tietävät ristikoista?", "Kuinka kauan he jaksavat tai ehtivät viettää tämän tehtävän ääressä?", "Mitä he ylipäätään odottavat saavansa tätä ristikkoa ratkoessaan?", "Millä tavalla tämä voisi olla miellyttävä kokemus - ja mikä voisi tehdä tästä jopa ELÄMYKSEN?"
Tuon taidon kehittymiseen ei ole oikotietä. Sitä on harjoitettava joka ainoan ristikon kohdalla, ja joka ainoa palautteen sana - positiivinen ja negatiivinen - on analysoitava ja punnittava.
Ajan mittaan tuo prosessi varmasti muuttuu automaattisemmaksi, ja sitä myöten laadinta helpottuu, mutta samanaikaisesti laatijaa uhkaa vaara toisesta suunnasta: hän saattaa unohtua siihen todellisuuteen jonka on muovannut itselleen uransa alkupuolella - ja kaksikymmentä vuotta laadittuaan hän yhä uskoo siihen todellisuuteen. "Nämä sanat kelpasivat silloin, mikseivät nytkin" - vaikka helposti yli puolet ratkojakunnasta on jo aikaa sitten vaihtunut. Mitä nämä UUDET ratkojat tietävät? Mistä HE ovat kiinnostuneita? Mikä HEILLE on perustietoa, mikä pelkkää hebreaa? Onko minulla oikeus ajatella, että sanaristikko on MINUN pelini, ja jos joku haluaa sitä pelata niin pelatkoon MINUN säännöilläni?
Miten käy jos jatkamme tällä tavoin vielä toiset kaksikymmentä vuotta, ja kaikki ratkojat ovat uusia? Jos he eivät ymmärrä meidän ristikoistamme mitään, vieraantuvatko he täysin sanaristikoiden maailmasta?
Siinäpä kysymys, johon vastaaminen ei helpotu koskaan.
23. jepsjuu11.5.2009 klo 11:39
Olipa A V:ltä erinomainen kirjoitus ja vieläpä ymmärrettävällä selkokielelläkin. Oli mukava ja helppo lukea. Painui suoraan tajuntaan.
24. jpq11.5.2009 klo 17:08
NOh myönnän käytän ristikkorenkiä muistin virkistämiseen mutta kelpuutan sanat jotka oikeasti tiedän ja ne jotka olen unohtanut mutta olen kuullut kun luen kuten mainitaan esimerkkeinä ainakin vielä käyttämättömät qatar,quito.
25. kp11.5.2009 klo 23:40
tuossa joku kysyi miten kp helpottaa työtään?
26. jpq12.5.2009 klo 01:38
Clip Art kuvia minäkin vastustan ja käytän kryptoissani,sanapalapeleissä omia valokuviani tai piirrän joskus harvoin tai käytän piirtäjää. tai sitten "pomo" saa etsiä kuvan yleensä pyrin omista áineistoistani löytämään.
27. JTak12.5.2009 klo 09:22
Joko kp on saanut laadintaohjelman toimimaan?
28. kp12.5.2009 klo 10:54
en eikä sitä tarvitse
29. Eki12.5.2009 klo 12:16
Tässä on MMM:n artikkelini. Teksti koskee siis vuotta 2004.Yli 30-vuotisen urani aikana olen koko ajan hakenut toteutukseen sellaisia keinoja, jotka helpottavat, nopeuttavat ja parantavat työtäni ja sen tulosta.
Kun aloitin 70-luvun alussa, ei minulla ollut mitään tietoa, miten muut ristikkonsa laativat tai toteuttavat. Kun toteuttamien aika tuli, hankin taiteilijatarvikeliikkeestä huopakyniä ja tussitäytekyniä, yritin löytää sopivaa paperia ja aloitin ruudukon teon perinteisin menetelmin. Olin arvannut, että ruudukko piirretään isompaan kokoon. Tein paperin reunoille merkinnät tasavälein. Sitten merkitsin ruudukon keskelle, mihin kohtaan ei saa vetää viivaa. Sitten viivoitinta käyttäen vedin ensin huopakynällä kehyksen ja lopulta rivi riviltä, ensin pysty- tai vaakasuoraan ja sitten poikittain kaikki viivat. Jokaista viivaa aloittaessa katsoin etukäteen, missä suunnilleen pitää jarruttaa. Tällä tavalla tuli aika paljon virheitä ja kaikki ruudut eivät sittenkään olleet tasasuuria tai rivit suoraviivaisia. Tällöin piti tapauskohtaisesti päättää, tekeekö koko ruudukon uudestaan vai ovatko heikkoudet sen verran pieniä, että niiden voi antaa olla tai niitä voi paikkailla tarrapapereilla.
En ollut kovin hyvä piirtäjä, joten hain apua sellaisista piirroksista, joiden käyttö olisi sallittua. Vuosien varrella löysin Suomesta ja maailmalta erilaisia copyright-vapaita piirroksia sisältäviä kirjoja, joita kopioimalla sai ristikoihini näyttävyyttä. persoonallisen näköisiä ne eivät ole, mutta voittavat lapselliset räpellykset.
Yhdessä vaiheessa toteutin ristikon tekstit siirtokirjaimilla. Niiden normaalihinta on korkea ja käyttö työlästä, nehän piti hangata kynällä tai jollain tylpällä esineellä. Tietyt kirjaimet, kuten a, i ja k, loppuivat ensimmäisenä ja puoliksi käytettyjä arkkeja kertyi runsaasti varastoon. Oli hankalaa saada rivit suoriksi ja kirjainten välit tasaisiksi. Siirryin pian käyttämään siirtokirjaimia vain höysteenä.
Suurin ongelma itselläni 70-luvulla olivat kynät. Olin jostain saanut sellaisen kuvan, että ristikkoa ei voi toteuttaa kuin hienoilla täytekynillä. Ostelin tussipulloja ja erilaisia kyniä aina, kun vanhat menivät lopullisesti tukkoon tai alkoivat liikaa takellella monien kuivumisten takia. Yritin kysellä kollegoilta vinkkejä, mutta monta vuotta meni ilman hyvän kirjoitusvälineistön löytämistä.
Kyse ei ole yksin kynistä vaan myös kynän ja paperin yhteispelistä. Huokoiselle paperille kynänjälki helposti leviää. Kiiltävällä pinnalla jälki ei kuivu heti ja saattaa aiheuttaa sotkua pitkänkin ajan päästä. Tekstauksen siisteys ja kauneus saattavat olla täysin riippuvaisia kynän sopivuudesta. Väärän kynän kanssa hyvänkin tekstaajan jälki voi olla surkeaa.
Vihjelauseiden osoittaminen tapahtui yleensä kalliilla rastereilla, joita myytiin arkeittain ja joissa oli tarrapinta takana. Niiden valinta lehtiä varten oli vaikeaa, jotta pinta näyttäisi hyvältä eli lähinnä tasaisen harmaalta myös lehdessä. Joissakin tapauksissa lauseiden viivoitus reunoilta oli helpompaa, halvempaa ja varmempaa onnistumisen kannalta, mutta harmaa pinta parhaimmillaan oli todella hyvän näköinen. (jatkuu)
30. Eki12.5.2009 klo 12:18
(jatkuu) 70-luvun lopulla aloin löytää mieleisiä uusia työtapoja. Huomasin viimein, että huopakynät ovat vähintään yhtä hyvää jälkeä tekeviä mutta helppokäyttöisempiä. Ei enää tuhertamista tussipullojen kanssa! Teetin myös kirjapainossa ensimmäisen erän valmiita ristikkopohjia. Ensimmäinen oli hyvälle eli kiiltävälle paperille A3-koossa 1,4 sentin ruuduin tehty 18x25 ruudukko, jonka olin itse ruuduttanut. Näin se ei ollut aivan millilleen, mutta toimi kohtuullisen hyvin. Ruudukon reunalle oli liitetty valmiiksi kahdenlaisia suunnittelemiani omia nuolia, joita siitä saattoi leikata ja liimata ruudukkoon. Pohjaan piti jokaista ristikkoa varten tehdä runsaasti muutoksia. Ne tein sekä paikkalapuilla että peitevärillä. Suurin ongelma oli, että kynän jälki tarttui eri tavalla alkuperäiseen pohjaan, paikkalappuun ja peiteväriin. Peitevärit ovat muuten näppäriä, mutta monet tekevät paakkuista jälkeä. Peitevärin pitäisi levittyä paperille tasaisesti ja hyvin matalana kerroksena.Kynän leveys on yksilöllinen asia. Itse olen niin täyte- kuin huopakynissä pitänyt eniten 0,4-0,5 mm:n teristä ja paras jälki eri tilanteisiin syntyy kokemukseni mukaan välillä 0,2-0,8 mm.
Kirjapainossa tehdyt pohjat voittavat kopioidun pohjan siksi, että niissä viivojen suhteet pysyvät varmasti vakioina, kopioissa varsinkin kopion kopioissa ja kopion kopion kopioissa jne. laatu ei (varsinkaan tuolloin mutta ei vielä nykypäivänäkään) tyydyttänyt. Tiedän laatijan, joka on teettänyt pohjia läpinäkyvälle paksulle paperille. Siitä jälki lähtee raaputtamalla ja piirrosmallia on helppo käyttää, kun se näkyy paperin alta.
Huokoiselle paperille sopii usein paremmin vesiliukoinen huopakynä. Kun löysin todella hyvän spriiliukoisen ja nopeasti kuivuvan huopakynän, teetin seuraavat pohjat 80-luvun puolivälissä kiiltävälle paperille. Muuta suurta eroa siinä ei edelliseen ollut. Hyvä peiteväri sopii hyvin tämän kanssa, koska sen pinta muistuttaa kiiltävää paperia. Kiiltävältä paperilta on myös mahdollista raaputtaa viivoja pois ja se olikin hyvin tasavahva keino edellisen kanssa.
Perustettuani yritykseni olin hankkinut myös ensimmäisen liisatun kopiokoneen, jonka avulla oli helppo siirtää paikatut pohjat toisenlaiselle materiaalille ja saada näin siistejä tasapintaisia pohjia. Aluksi käytin piirtämiseen kirjapainosta ostettua paperia, mutta varsin pian huomasin, että tavallinen kopiopaperi sopii hyvän huopakynän kanssa tarkoitukseen yhtä hyvin, mutta sen hankkiminen on helpompaa ja halvempaa. (jatkuu)
31. Eki12.5.2009 klo 12:19
(jatkuu) 80-luvun lopulla tulivat ensimmäiset tietokonesovellukset pohjantekoon. Pohjia voi tehdä tavallisilla taulukko-ohjelmillakin, mutta itse en ole näin koskaan tehnyt saatuani oman räätälöidyn ohjelman. Aluksi sen tärkein ominaisuus oli nopeus ja siisteys, ei siis tarvinnut tehdä käsityötä viivojen poistamiseksi ja rivit olivat täsmällisesti tasaisen paksuja ja ruudut tasasuuria. Koska printterini maksimikoko oli tuolloin A4, pohja piti siitä suurentaa. Alkuaikoina lähetin lehteen alkuperäisen ristikon. Nykyisin lähetän mustavalkoisesta paperiristikosta yleensä pienennöksen ja alkuperäinen jää itselleni. Aikaisemmin yhden ristikon lähettäminen olikin isompi juttu, kun kuori oli valtava ja lisäksi pahvi piti lähetettäviä ristikoita suorina ja vahingoittumattomina. Nykyisin lähetän ristikot A4-kuoressa ilman tukea.Tietokoneiden mukana siirtokirjainten tilalle tuli uusi mahdollisuus. Tietokoneella saattoi tehdä tekstejä ja printata ne joko tavalliselle tai tarrapaperille, leikata ne ja sijoittaa pohjapiirustukseen. Vihjelauseisiin tulevien rastereiden kanssa asia ei ollut yhtä yksinkertainen. Printatessa ja varsinkin kopioidessa niistä tuli levottoman näköisiä. Tämän takia luovuin pitkäksi aikaa rasteripinnoista ja käytin vain reunaviivoituksia.
Ohjelman kehityksessä siirtyminen Windows-aikaan 90-luvun puolivälissä oli
seuraava ja yksi merkittävimmistä askelista. Irtokirjaimet saattoi nyt saada paikoilleen jo printtiä varten. Ohjelman jatkuva kehittäminen on 2000-luvulla mahdollistanut suoran tallennuksen ilman yhtään printtausta. Tällä ohjelmalla on tehty mm. ensimmäisessä luvussa ratkottavat kolme kuvaristikkoa. Teksti on mahdollista saada myös valkoisena mustalla. Piirrokset ja valokuvat (omat ja kuvapankkien), jotka ovat muotoa jpeg tai bmp, siirtyvät ristikkoon suoraan paikoilleen. Piirroksen voi siirtää ristikkoon hiirtä tai tietokonekynää käyttäen tai skannaamalla sen. Kaikki nuolet ja muut vakiokuviot siirtyvät paikoilleen yhdellä käskyllä.
Myös yhä useammat paperiristikot siirtyvät lehtiin skannattuina sähköisesti.
Uusin kehitys ohjelmassa on ollut ulkoasun toteutus täysin nelivärisenä.
Nämä viimeiset vaiheet kerroin lyhyesti, koska niissä on vain muutamia yleishyödyllisiä seikkoja. Jos ristikkotoiminta on ammattimaista, on mahdollisuus satsata juuri itselleen sopiviin menetelmiin, mutta valmiista ohjelmistakin näppärä tietokoneenkäsittelijä luo pienehköllä vaivalla toimivia kokonaisuuksia.
32. Eki12.5.2009 klo 13:05
Tuo juttu on siis väliotsikon Toteutus alla. Kyse on vain ulkoasuun liittyvistä asioista. Kirjassa on kolme muutakin kertomusta toteutuksesta. Etenkin tässä puolessa useimpien työtä helpottavien asioiden hyväksikäytöt ovat enemmän kuin fiksuja.
33. kp12.5.2009 klo 16:02
yksi nopea tapa on tehdä ristikko suoraan näytöllä. ei siis tarvitse kumia eikä paprua.
34. Eki12.5.2009 klo 16:06
Osa tykkää tehdä niin. Joillakin on rengin tapaisia omatekoisia apuvälieneitä kytketty siihen oheen. Varmasti näppärää. Silti tykkään itse tehdä laatimuksen paperilla. Ei ole myöskään sidottu päätteen äärelle. Ja on nopeampaa. Minusta.
35. Henry13.5.2009 klo 02:28
Vielä 90-luvulla oli suuria ongelmia ristikoiden tietokonetoteutuksen ja kirjapainon/repron välillä. Nyt ongelmat on pääosin ratkaistu. Enää ei tarvitse pelätä, miltä lopputulos näyttää. 90-luvulla lumipallo saattoi olla lehdessä musta, ei enää. Kirpuissa nämä vaikeat vaiheet piti käydä läpi. Oli pakko pysyä kehityksessä mukana.
36. Henry13.5.2009 klo 02:52
Ehkä en vastannut esitettyyn otsikkoon. Laadinta on kovaa työtä, ja mitkä tahansa helpotukset ovat tervetulleita. Jotain helpotusta tarjoavat uusimmat tietpkoneohjelmat, jos jaksaa niihin perehtyä.
37. kp13.5.2009 klo 08:49
tuossa aikaisemmin sanoin eräästä helpotuksesta. loput menee ammattisalaisuuden puolelle. :) eikö se ole niin että helpottaa saa niin paljon kunhan se ei näy kellekään.
38. Eki13.5.2009 klo 09:56
Ammattisalaisuudesta tuli mieleeni. Olen antanut ohjeita lukuisille alalle aikoville ihmisille. Helppoa se ei ole, mutta yritän jokaiselle kertoa ne asiat, jotka aloittelijan pitäisi ottaa jatkossa huomioon. Jos sen yrittää tehdä hyvin, ammattisalaisuuksia ei voi pitää itsellään. Muiden ristikkolehtien päätoimittajien ja laatijoiden kanssa jutellessakaan en yleensä pidä asioita vakan alla vaan ainakin itse puhun suht avoimesti.On kuitenkin yksi asia, jonka olen ajatellut kaikkien saavan oppia kantapään kautta. Kun perustin Krypto Pelikaanin vuonna 1995, tuli pian lukijapalautetta, että ”jos teette näin, ratkonta on paljon miellyttävämpää”. Niinpä korjasimme asian. Samalla korjasin sen muihinkin Sanaris Oy:n kryptoihin.
Olen huomannut, että joissakin myöhemmin tulleissa kryptolehdissä on tehty sama uudistus kohta ilmestymisen alettua. Ruutukolmion lehdissä (esim. uuden Hyväntuulen jokaisessa kryptossa) tämä seikka on tehty ratkojavastaisesti, myös jokaisessa kp:n kryptossa. Kyse on siis asiasta, jossa laatija voi tehdä ratkomisen miellyttävämmäksi tekemättä krypton laatimista itselleen yhtään vaikeammaksi.
Ehkä sen joku tässä nyt möläyttää, joten tulen sen välillisesti paljastaneeksi. Menköön sitten, jos näin käy.
39. Antti Viitamäki13.5.2009 klo 11:16
KP alustaa:"Ylen viisas ojankaivaja ostaa kauhakuormaajan. rakennusmies korvaa vasaran naulapyssyyn? Laatija tekee helpottaakseen ?"
KP kommentoi saamiaan vastauksia:
"voiko teidän kanssa järkevästi keskustellakaan?"
"se siitä sitten."
Vähän myöhemmin KP "paljastaa" jotain, mikä säikeessä on jo kerrottu, ja mikä nyt muutenkin oli kaikille varmaan aika selvää:
"yksi nopea tapa on tehdä ristikko suoraan näytöllä. ei siis tarvitse kumia eikä paprua."
Ja lopulta KP katsoo, että ei hänkään oikeastaan aiheesta enempää voi keskustella:
"tuossa aikaisemmin sanoin eräästä helpotuksesta. loput menee ammattisalaisuuden puolelle."
Niinpä niin. Sellainen keskustelu. :-)
Oliko KP:n laadintaa helpottavia "ammattisalaisuuksia" esimerkiksi nämä:
- Käytä mitä tahansa sanoja, kunhan ne löytyvät jostain kirjasta! Kaikilla jotka oikeasti haluavat ristikoita ratkoa, on vähintään ristikkosanakirja hyllyssään!
- Ihan sama, minkälaisia sanoja menee ristiin! Eihän sinun laatijana kannata nähdä erityistä vaivaa kun kerran tiedät että sanat ovat oikeasti olemassa!
- Ihan sama, minkälaisten sanojen minkälaisia kirjaimia jää piiloon! Piilokirjain voidaan tarvittaessa antaa valmiiksi!
- Käytä rohkeasti samoja vihjeitä! Jos ei heti tule mieleen uutta ja erilaista vihjettä, niin sama vanha käy aina - sitä tutumpihan se on sitten ratkojillekin, ja sinä säästät aikaa!
- Jos ratkaisusanana on oudompi paikannimi, älä käytä aikaa etsiäksesi lisätietoa tuosta paikasta, äläkä mieti mitään lisävihjettä jolla sanaa tuntematon ratkoja voisi varmistua sanan oikeellisuudesta! Säästät paljon aikaa, eikä ratkojakaan ole asiasta oikeasti kiinnostunut!
- Älä suotta yritä käyttää monipuolista sanastoa! Vaikeiden kirjainyhdistelmien laittaminen ristikkoon hidastaa ja hankaloittaa laadintaa, ja näin hukkaat kallisarvoista aikaa!
Harmi, että ovat ammattisalaisuuksia - nyt emme saa koskaan tietää, olivatko ne noita vai jotain ihan muuta. Täytyy yrittää paarustaa eteenpäin ilman sitä tietoa.
40. JTak13.5.2009 klo 12:36
Utalaa laatijaa helpottamaan:- Käyttää samaa laatimusta uusiksi niin, että tekee sinne tänne muutoksia. Varsinkin niillä laatijoilla, joilla ristikot eivät juuri muutenkaan eroa toisistaan, niin tuollaista ei (välttämättä) huomaisi.
41. kp13.5.2009 klo 14:14
totta
42. Antti Skyttä13.5.2009 klo 15:26
Ammattisalaisuus on mielenkiintoinen asia. Minä itse väitän, että meille laatijoille ei ole mahdollista pitää ammattisalaisuuksia. Miten se on mahdollista, kun koko (julkaistu) tuotanto on vapaasti kaikkien nähtävillä?On suht. helppoa selvittää laatijakohtaisesti:
* millaisia laadintapohjia tämä käyttää
* millaista sanastoa käyttää
* miten vihjeittää; mikä on ajattelutapa tällä alueella
* mitä ulkoasun toteuttamisen seikkoja painottaa
* mitkä ovat vahvuudet ja heikkoudet
Joku ottaa silloin tällöin irtioton uudelle tasolle ja alueelle. Mutta sekin jää lyhytaikaiseksi, ennen kun toiset ammattimiehet, joiden ominaisuuksiin kuulu myös kilpailijoiden laadun tarkkailu, ovat kuroneet etumatkan umpeen.
Kaima Viitamäki tuolla aiemmin esitteli tästä tarkkailusta hyvän esimerkin.
Hyvän ammattimiehen ei yleensä tarvitse pelätä, koska se kokonaisuus ja kombinaatio, jonka hän on itsestään ja osaamisestaan rakentanut on juuri se, joka on ihan sellaisenaan lähes mahdotonta kopioida. Eikä se sitä paitsi pysy koskaan täysin paikallaan, että sen voisi kopioida.
43. kp13.5.2009 klo 15:37
ei kone kopiontiin tarvitse kuin sekunnin
44. Jaska13.5.2009 klo 17:15
Askarrutti Ekin kryptosalaisuus, jonka möläyttämistä lieventäväksi seikaksi voisi siis katsoa Ekin tunnustaman osasyyllisyyden. Niinpä tutkailin lehtipisteessä julkaisua Hyväntuulen kryptot.En keksinyt salaisuutta. Eihän se sentään kirjainruudukko voine olla. Niitähän on eri muotoisia. Kari Päivärinnan kryptossa se oli yksirivinen. Ei mitään merkitystä ratkonnan kannalta.
Mainittu kryptonen (pieni, 17 eri kirjainta), on otsikoitu sokkokryptoksi, vaikka siinä on vihjekuva. Sen viisikirjaimisessa helpossa ratkaisusanassa ei ole numeroita. Se on ilmeisesti nimityksen perusteena. Tässä tapauksessa se ei tee kryptosta mainittavasti vaikeampaa kuin se olisi ilman kuvaa normaalina sokkokryptona. Nimi olisikin voinut olla vaikkapa puolisokkokrypto.
En muista aikaisemmin törmänneeni kryptoon, jonka kaikki ratkaisusanat eivät ole numeroituja. Olen tähän saakka luullut, että niiden pitäisi kryptosääntöjen mukaan olla. Sääntöä ei siis ole, tai se ei ole ehdoton.
Kuka muu kryptolaatija käyttää tätä kikkaa? Harvoin - silloin tällöin - usein? Tämähän olisi hyvä konsti tehdä kryptosta pahis ei-ilmeisellä, pitkällä ratkaisusanalla, useammasta ratkaisusanasta puhumattakaan. Ja tämä hirvitys nimettäisiin umpisukkulakryptoksi!
45. Eki13.5.2009 klo 17:21
Kyllä kaikkia variaatioita numeroimattomista ruuduista varmaan on käytetty, esim. Räikkösellä on usein pitkä lause, joka on kokonaan numeroimatta.Hyväntuulen kryptoissa minua ihmetytti yksi muukin asia (kuin se jota ei ole vielä paljastettu). Yhtä puolen sivun kryptoa lukuunottamatta karin kryptoissa (myös koko sivun) oli aina vain 17-18 kirjainta, muissa 24-29, jopa yllättävän monessa 29 kirjainta. Onko eri kirjainten määrä aina laatijan valinta?
46. kp13.5.2009 klo 17:33
heh kun eki oot etsiväksi ruvennut ratkaise syy tuohon kp:n kirjainmäärään?
47. kp13.5.2009 klo 17:35
tein tilauskrypton johon en avainsanaan pannut numeroita. tuli pyyntö että pane ne numerot.
48. kp13.5.2009 klo 18:01
sokkokrypto se on kuvankin kanssa. se voi olla ihan harhautustakin
49. Eki13.5.2009 klo 18:28
Syy: krypton leveys 18 ruutua, ei viitsi mahduttaa enempää.
50. kp13.5.2009 klo 18:33
ei mahdu leveyssuuntaan eikä korkeussuunnassa.
51. kp13.5.2009 klo 18:33
tiukka tila siis
52. kp13.5.2009 klo 18:34
oikein Watson.
53. kp13.5.2009 klo 18:36
pitäs pienentää kryptopohjaa mutta tokkopa se paremmaksi tulisi?
54. RA13.5.2009 klo 18:40
KP, minusta olisi kiinnostavaa kuulla, miten sinä itse helpotat työtäsi.Olet jo kertonut, ettet enää tussien ja kartonkien kanssa askartele ja antanut ymmärtää, että laadit suoraan koneelle. Mitä muuta?
Anteeksi nyt vain, mutta jos vastauksesi on "kaikki muu on ammattisalaisuus", niin minusta on kyllä pikkuisen köyhää, että ensin itse avaat tämänaiheisen säikeen ja sitten sinun antisi on parin itsestäänselvyyden lisäksi "ammattisalaisuus".
Saako kysyä: Mitä ajattelit säikeen avatessasi? Mitä odotit?
55. kp13.5.2009 klo 18:53
eipä tuossa ekiä lukuunottamatta ole avautunut. on siis ilmeisesti salaisuus jonka jokainen on omilla tahoillaan järkännyt. ei ollut aikomustakaan yksin puhella tässä.
56. kp13.5.2009 klo 18:56
ehkä joku muu avaa joskuna säikeen "pikakurssi miten minusta tulee laatija".
57. RA13.5.2009 klo 19:01
Vaan...? Mitä siis tarkkaan ottaen hait ja odotit avaamalla tämän säikeen? Että muut laatijat kertoisivat omista keinoistaan, mutta sinä et omistasi?
58. kp13.5.2009 klo 19:01
mainittakoon että poltan ne ristikot sitten
59. RA13.5.2009 klo 19:03
Heh. Ja vastaus on - saako arvata - "ammattisalaisuus"? :-D
60. Jukkis13.5.2009 klo 19:04
Kun noita kp:n pölkkypäisiä päästöjä lukee, niin pakosti tulee mieleen ajatus, että Antti Viitamäen hieno pitkä yöllinen kirjoitus 11.5 on kenties maailmanhistorian puhtaaksiviljellyin sovellus sanonnasta "helmiä sioille".
61. Eki13.5.2009 klo 19:05
Oletko huomannut kari, että muilla on laatikon malliset muistilokerot? Eivät kelpaa kp:lle?
62. kp13.5.2009 klo 19:12
on se ihme mikä vaan säie niin sama virsi. kp pohjasakkaa ja toiset niin hyviä että. olisikohan niin että tiemme eroaisi?
63. kp13.5.2009 klo 19:15
taata on tainnut tajuta tuon jo?
64. RA13.5.2009 klo 19:16
KP, ainakin itse nimenomaan yritin kalastaa Sinun kokemuksiasi ja Sinun kommenttejasi:"Lähettäjä: RA 13.5.2009 klo 18:40
KP, minusta olisi kiinnostavaa kuulla, miten sinä itse helpotat työtäsi."
65. Eki13.5.2009 klo 19:25
Sama virsi vähän joka suunnalta.
66. kp13.5.2009 klo 21:02
RA voisi tietää minlälainen ihminen pitää nälviä kokoajan toisia pönkittääkseen omaa egoaan?
67. TJV13.5.2009 klo 21:32
Mainitsin laiskuudesta 10.5. klo 20:28. Mielessäni oli otsikonmukainen, nähdäkseni myös kp:n tavoittelema ominaisuus
työtavoille, joilla helpotetaan itse työtä.
Esimerkiksi Frank B. Gilbreth 1910-luvulla halusi Zeissin tehtaan
osastoilla elokuvatessaan liikeratoja löytää laiskimman tekijän.
Hän tiesi, ettei tämä tekisi yhtään turhia vaiheita. Tällainen
voi mielestäni olla "positiivista laiskuutta" ja auttaa parempiin
työmenetelmiin. Ajatus soveltuu muihinkin, kuin sen ajan
tehdastyön toistuviin vaiheisiin.
kp:n aiempien kirjoitusten takia ostin syksyllä ensimmäisen
lehden, jossa löysin hänen laatimiaan kuvaristikoita. Etsin
pitkän rivin ison marketin lehtihyllystä. En tiennyt lehden nimeä
etukäteen. Tässä niitä oli yksi koko aukeaman ja yksi puolen
sivun kokoinen. Sain ne ratkottua, mutta en oikopäätä
kirjoittamalla.
Nyt minulla on tuo ratkontakokemus, mutta ei pätevyyttä
lausua mitään erityistä laatijan ammattiylpeydestä. Otos
on semmoiseen liian pieni eikä tämän säikeen otsikkoonkaan
tuo arvio kuulu. Ja laatijat kai myös tekevät monen eri tason
ristikoita tilaajiensa julkaisuihin.
68. si-tee-raaja13.5.2009 klo 21:49
"...pitää nälviä kokoajan toisia pönkittääkseen omaa egoaan..." hmmm.... :-)
69. RA13.5.2009 klo 21:59
KP, ei/en voisi tietää.
70. Eki13.5.2009 klo 22:11
Sadannen kerran. Eniten täällä käsitellään vaikeita ristikoita ja niistä kyllä kaivellaan kaikki huonot vihjeet, onneksi myös hyvät, etteivät laatijat ihan masentuisi. Ketään ei ainoastaan kehuta, se on ihan selvä.Huikean hyvät helpot ristikotkaan eivät yleensä innosta kommentointiin. Niistä on toki vaikeampi keksiä jutun juurta. Kuitenkin jos joku helppo otetaan esille ja ehkä jopa pyydetään palautetta, sitten siitä voi jotain saada. Jos palaute ei tunnu mukavalta, sen voi laatija tietysti ottaa monella tavalla. Kommentoijan haukkuminen on kyllä väärä tapa. Myös muiden kirjoittajien leimaaminen laumaksi on aina huono idea. Täällä jokainen on yksilö ja vastaa omista teksteistään.
71. jpq14.5.2009 klo 01:34
Minusta yksi yleensä tärkeä johon pyrin kun teen itse karulla tavallani ulkoasua (jota ei ole vielä juurikaan kukaan painettuna nähnyt ehkä eräät tahot mutta en edes minä eli matalammasta vaiheesta painotuotteen kanssa puhun) mutta idea se että jos lähtösanalllinen krypto niin numerot alkaa siinä ykkösestä eivät ole sieltä täältä. pääsääntöisesti pyrin tuohon.Sanoisin helpottaa. Tämä on ammattisalaisuus.
ps. 18 erikirjainta kyllä isolle kryptolle vähän vaikka minä sanonkin eli olen aika alussa sentäs vasta. noh parempi sekin kun jotkut sanat jota vaikea edes netillä selittää.
72. JTak14.5.2009 klo 08:52
Kyllä ihan Kielitoimiston sanakirjasta löytyville yleisesti tunnetuilla sanoilla pitäisi pystyä vähintään se 20 kirjainta saamaan sivun kryptoon. Jos kymmenien vuosien kokemuksellakaan ei siihen pysty, niin jättäisi sitten kryptot kokonaan laatimatta. Aloittelevalle laatijalle se 17-18 on ihan hyvä määrä. Siitä on hyvä parantaa, mutta siihen ei pidä kovin pitkäksi aikaa jämähtää. Se on sama kuin ammattipianisti osaisi soittaa ainoastaan Ukko Nooan.
73. Eki14.5.2009 klo 09:15
Kyse oli kai teknisesta asiasta, ei taidosta. Kun tehtävän leveys on 18 ruutua, muistilappua ei ole haluttu tehdä kuin yhden ruudun korkuiseksi ja siksi pituus tulee vastaan. Miksi se ei voi olla neliömäisempi laatikko, siihen en saanut vastausta. Muotoseikat eivät saisi mennä ristikon sisällön ja monipuolisuuden ohi.
74. kp14.5.2009 klo 09:18
mihin panisit sen laatikon eki. kryptoa ei saa pienentää?
75. Eki14.5.2009 klo 09:21
Sinne minne muutkin.
76. kp14.5.2009 klo 09:23
kuten sanoin pohjan pinta-ala pitää olla tuo
77. kp14.5.2009 klo 09:25
kryptona. ei sisään mitään laatikoita mahdu
78. Eki14.5.2009 klo 09:26
Koko sivun kryptossa oikeaan laitaan pystyyn.
79. kp14.5.2009 klo 09:26
ja tuo täytyy olla helppo. 18 kirjainta ihan passeli?
80. kp14.5.2009 klo 09:28
ei mahdu leveyssuuntaan enää mitään 18 ruutua sivun max
81. Eki14.5.2009 klo 09:37
Itse krypto 16 leveä.
82. kp14.5.2009 klo 10:02
18
83. Ryyti14.5.2009 klo 10:06
Miksi pitää helpottaa,eikö sitten ole sama mennä tehtaalle töihin?
84. Eki14.5.2009 klo 10:08
Itse krypto 16 leveä, oikealle 1 ruutua leveä taulukko, 1 tyhjä ruutu välissä. Miksei siis tämä käy?Tuleeko sokkokrypto siis helpoksi sillä, että siinä on vain 18 eri kirjainta? Siis niin, että siinä ei ole käytännössä yhtään vierasta kirjainta (bcdfg)? Sokkokrypto on monille alan harrastajille aina vaikea.
85. kp14.5.2009 klo 10:37
miksi siis vielä virittelesi vaikeita sanoja vaikeuttamaan ristikkoa? kun pitää olla helppo?
86. Eki14.5.2009 klo 10:44
Joo, antaa olla.
87. kp14.5.2009 klo 10:47
pitää olla oikeesti helppo
88. Ryyti14.5.2009 klo 12:12
Miten tämä krypton pituus ja paksuus keskustelu liittyy tuohon ensimmäiseen kysymykseen..Me laatijat jotka tehdään töitä jollekkin lehtifirmalle tehdään varmaan just sen kokoisia ja helppoisia kuin on tilattu..Uskoisin että leipä on lyhyt jos ei tee sitä mitä on tilattu.
89. Eki14.5.2009 klo 12:24
Mielenkiintoinen ajatus Ryytiltä. Ristikkolehtien päätoimittajana tiedän, etta tilatusta materiaalista - omat tehtävät mukaan lukien - yksikään ei ole täydellinen. Osa on tosi hyviä, osa kohtalaisia ja osa semmoisia, joista miettii, kehtaako panna lehteen. Uusilla yrittäjillä tuo kysymys on tietysti kaikkein eniten esillä. Koska olen nähnyt kilpailevissa lehdissä varsin vähän täydellisiä ristikoita, tilanne on sama sielläkin.Tässä tullaan sitten siihen, että paljonko laatijan pitäisi panostaa maksettavalla rahalla ja onko laatijalla ja tilaajalla edes lähimain sama käsitys ristikon hyvyyksistä, siis asiakkaiden tarpeista. Ja tullaan siihenkin, että jokainen asiakas näkee jokaisen ristikon eri tavalla.
90. JTak14.5.2009 klo 12:50
Ilmeisesti kp:n mielestä suomen kielen tiettyjä aakkosia sisältävät sanat ovat automaattisesti vaikeita. Esimerkiksi deodorantti, jossa on 2 d-kirjainta on varmaan ihan mahdoton? Puhumattakaan että bambu, cockerspanieli tai gangsteri kelpaisivat kryptoon.Ja miksei niitä kirjaimia voi sijoittaa 5x5-kokoiseen laatikkoon sinne krypton sisälle?
91. kp14.5.2009 klo 12:55
Tässä tullaan sitten siihen, että paljonko laatijan pitäisi panostaa maksettavalla rahalla ja onko laatijalla ja tilaajalla edes lähimain sama käsitys ristikon hyvyyksistä.Tuli ajatus tuoteluottelosta. Ostin Biltema tuotteita. Siinähän on tavara ja teksti mikä sen on ja mitä sillä tehdään. -Siis laatijalla on myös tällainen "luettelo". - Jos esim. tuntee kp:n niin tietää mitä tuleman pitää. -Siis tuntee. Laatii sellaisen kuin asiakas tahtoo. Tai maalausten maailmasta. Nimi Pigasso tuo mieleen heti minkälaista maalasi.
92. Eki14.5.2009 klo 13:01
Kun ostan lehteen ristikoita laatijalta, on totta, että moni tekee aika tasalaatuista. Mutta moneen otteeseen on käytävä pitkiä keskusteluja, jotta ristikot löytävät oman hyvän uoman, jossa on turvallista edetä.Tämä pätee erityisesti, kun operoidaan monilla vaikeusasteilla. Kaikilta laatijoilta en edes yritä tilata kaikentasoisia, jos he ovat hyviä tietyssä lokerossa eivätkä edes tarjoa toisenlaisia.
Muuten. Jos taulussa lukee Pigasso, älkää maksako monta euroa.
93. Ryyti14.5.2009 klo 13:01
Kyllä osittain on myös niin että maksettava palkkio on suoraan verrannollinen siihen miten hyvä ja loppuunasti viilattu ristikko on. Parilla kolmella kympillä ei viitsi kovin monta päivää viilata.Mutta jos hommaan ryhtyy niin kyllä se oman maineenkin vuoksi pitää tehdä hyvin eikä olisi mielekästäkään suoltaa huonompaa kuin mihin pystyy.Mutta maksajan sanaa on kyllä syytä kuunnella tarkkaan ja ainakin minä olen ollut kiitollinen kritiikistä ,aloittelijalle se on kullan arvoista.
Täydellistä ristikkoa tuskin onkaan,makuasioita.
94. JTak14.5.2009 klo 13:06
Kieltämättä olisi mielenkiintoista nähdä sieltä kp:n henkilökohtaisesta biltema-luettelosta joskus sellainen ristikko, jonka tekemiseen on ollut kunnolla aikaa panostaa. Jos tällainen ilmestyy jossain lähiaikoina, niin ilmoitathan vaikka tähän ketjuun. Tähän asti näkemissäni on luultavasti ollut se -50% -leima ja pahimmat ovat olleet jopa poistomyynnin puolelta.
95. Eki14.5.2009 klo 13:07
Ryyti. Tuo on totta. Arvostan itsekin laatijoita, jotka eivät tuijota jokaista palkkiota ja tähtään toki minäkin siihen, että se vaikuttaa hyvin vähän työhön paneutumiseen. Kyllä sen ajan jossakin saa takaisin, jos ei muuten niin parempana mielenä.
96. kp14.5.2009 klo 13:09
Haluaisin nähdä JTak luettelon. Onkohan siitä verkon painoksi? :)
97. kp14.5.2009 klo 13:10
ite aloitit :)
98. Ylläpito14.5.2009 klo 13:11
Hankkikaa kp ja JTak oma hiekkalaatikko! ;)
99. JTak14.5.2009 klo 13:16
Joo, koitetaan.. Itse en vaan tuota tahallista huonon ristikon laatimista sulata, oli se palkkio mikä tahansa.
100. jukkis14.5.2009 klo 13:17
Rupesi kiinnostamaan, että minkähänlaisia maalauksia mahtaa tehdä tämä Pig ass o.
101. -14.5.2009 klo 13:28
" - Jos esim. tuntee kp:n niin tietää mitä tuleman pitää." Totta, tulee juuri sitä.
102. Eki14.5.2009 klo 13:55
Ristikoiden ostajana pidän laatijassa hyvänä, että on sopivassa suhteessa omaa päätä ja nöyryyttä kuunnella sekä tilaajan että ratkojien kommentteja. Ei ristikoiden tasapäistyminen kyllä muutenkaan olisi mikään ongelma, sillä lähes jokaisella on eri yhdistelmä tietoa, taitoa ja kaikkea muuta tarvittavaa.
103. Ryyti14.5.2009 klo 14:18
Se olisikin mukava saada niitä ratkojien kommentteja,ei ole vielä tullut kertaakaan.Oman lähipiirin kommentteja ei kannata todesta ottaa,mielistelevät kuitenkin.Mielellään sitä ratkojien toiveita toteuttaisi jos vaan kyvyt riittäisivät.
Olen kyllä harkinnut sanaseppoihin lähettää vaan on vielä jäänyt,sielä näyttää tulevan aika hyvin palautetta.
104. Eki14.5.2009 klo 14:30
Suomen Kuvalehden kautta tulee joskus niin hyviä kommentteja, että välitän ne suoraan tekijöille. Harvasta lehdestä saa todella selkeää ja jatkoa auttavaa kommentointia. Ristikkolehdessä mielipiteet hajoavat todella paljon. Toki joukosta välillä erottuu helmiä ja kaikille ei lankea kovin paljon suosikkiasemia.
105. Eki14.5.2009 klo 14:33
Aika usein vastaamme kommentteihin. Tämä tuntuu yleensä yllättävän vastauksen saajan. Jos palautteessa on selkeitä väitteitä, jotka vaativat perusteellisempaa vastausta, annan yleensä tekijän itsensä vastata. Yleensä kuitenkin kirjoitan itse lyhyen kommentin tai esim. SK:n tapauksessa se puidaan joskus lehden palstalla.
106. otsikkoon viitaten14.5.2009 klo 15:44
Ratkoja pääsee vähemmällä, kun ei koskaan kirjoita palautetta.Ratkoja pääsee vähemmällä, kun ratkoo vain kilpailua varten tärkeät ruudut.
Ratkoja pääsee vähemmällä, kun ei lue hiekkalaatikkojuttuja.
107. kp14.5.2009 klo 17:25
niin ei oo mitääm aihetta näitä lukea, pahoittaa vain mielen :)
108. kp14.5.2009 klo 17:25
niin ei oo mitään aihetta näitä lukea, pahoittaa vain mielen :)
109. kp14.5.2009 klo 17:26
no tulipa tuplasti
110. kari kämäräinen14.5.2009 klo 18:00
kp: Ei tullunna, toisessa on eri teksti.
111. joq14.5.2009 klo 18:26
Mulla onkin toisena asiakkaana sellainen joka sanoi sivukoon ei muuta... ja mitat tein sen mukaan että mahtuu minusta ns nätisti.
112. kp14.5.2009 klo 18:28
älä ihmeessä tee ruudusta liian pientä. mummut ei nää mittään niistä.
113. kari kämäräinen14.5.2009 klo 18:34
Siskoni on 43 vuotias mummu ja hyvin vielä näkee ilman laseja! Äläpä kp moiti mummuja...
114. kp14.5.2009 klo 18:35
on vain sanonta :)
115. kp14.5.2009 klo 18:36
mikä siis voisi olla ruudun koko? jos koneella tekee niin ehkä10,2mm
116. kari kämäräinen14.5.2009 klo 18:37
Olkoon, mutta onko kohteliasta mummuja tai ukkeja kohtaan?
117. kp14.5.2009 klo 18:39
jaa miettii
118. joq14.5.2009 klo 20:54
Asiakkaat lasken firmoina jota kautta tehtävät tuleepi ulos ei siis lehtinä.
119. RA14.5.2009 klo 21:17
Laatija, joka hallitsee laatimisen, jolla on itsellään kokemusta erilaisten tehtävien ratkomisesta ja joka on vähänkään kuunnellut ratkojapalautetta, saattaisi ehkä pystyä vakuuttamaan ns. "firman väen", millaisia tehtäviä ja miten toteutettuna EI ehkä kannata tehdä? Olkoon niiden laatiminen vaikka kuinka helppoa.
Vai kuin pässiä narussako laatijoita viedään?
___
En tajunnut paljonkaan tuosta kryptokeskustelusta; Mikä idea siinäkin on, että "pitää olla oikeesti helppo" ja sitten kuitenkin siitä, minkä "pitää olla oikeesti helppo" tehdään sokkokrypto? <= Retorinen kysymys. Ei tarvitse vastata.
120. joq15.5.2009 klo 03:17
RA: vastaan silti minusta helppo sokkokrypto sisältää sanan jonka rakenne paljastaa itsensä pienellä vaivalla eli rakenteella ei ole montaa tai vain yksi sana siis näistä kryptokelpoisista. tämä siis vastaus kaikille ei vain RAlle eli jos muutkin pohtii.Mitä mieltä olette arvon laatija kolleegat olenko asian ytimessä?
121. Eki15.5.2009 klo 09:47
Totta kai kryptoon voi sijoittaa sanoja, joihin on jopa vain yksi vaihtoehto (OTTAA, POPPOO, ESSEE jne.). Jos tekee kymmeniä sokkokryptoja, helppouden keinot supistuvat aika vähiin tai pitää toistaa itseään.Ei tämä krypton kirjaimen määrä tässä säikeessä saanut mitään kunnon selitystä eikä asia edennyt enää, siksi lopetin ja siirryin otsikon aiheisiin. Kunhan vain sen tuolla mainitsin, kun sitä olin pitkään ihmetellyt.
122. Jaska15.5.2009 klo 10:53
Huom. RIIUU.
123. Eki15.5.2009 klo 10:54
Totta.
124. Eki15.5.2009 klo 10:54
Ja PEEAA.
125. Eki15.5.2009 klo 10:55
Esseehen sopii myös APPAA.Jos KUKKUU tai AAMUU hyväksytään, silloin kukkupuheeni on ammuttu totaalisesti alas.
126. Eki15.5.2009 klo 10:56
Siis AMMUU.
127. Eki15.5.2009 klo 14:15
Niin, kp, onko Selkouutisissa käyttämäsi metodi se suurin ammattisalaisuutesi? Se ainakin sopii hyvin tähän säikeeseen, jonka itse aloitit.
128. kp15.5.2009 klo 14:52
ei
129. kp15.5.2009 klo 15:12
sanon nyt selkokielellä. et aukaissut tätä säiettä siksi että toisin esille miten minä teen. aukaisinpahan vaan kaikille jotka uskaltavat aukaista toisille tekemisiään miten helpottavat työtään. -ei siis tarkoita ollenkaan että huonontaa silloin ristikoitaan.
130. kp15.5.2009 klo 15:13
et=en
131. kp15.5.2009 klo 15:15
ja olen sanonut jo samoin eki. mutta siihen tämä on jäänytkin. niitä salaisuuksia täällä on siis enemmänkin
132. joq16.5.2009 klo 00:37
Essen kaupunki tms saksassa vois olla kanssa aikas paljastava tosin miten tunnettuu.
133. Eki16.5.2009 klo 00:52
ESSEN-sanalle löytyy kymmeniä vaihtoehtoja, mm. ALLAS, ELLEN, VIIVA, LUULO, MUUMI...
134. joq16.5.2009 klo 00:56
Eki: muuten toki mutta siis huomiothan se että minusta noissa hieman harvinaismepia kirjaimia (noh ihan yleisimpiin suhteutan9 joten jos vaikuttaa olevan vaikka m kirjainta paljon ja helpossa se aika epätodennäköistä vaikeat erikseen ja ehkä sinun tekemäsi kun osaat tehdä vaikean jopa tavallisista sanoista. Mutta totta tuo on tiedän olen jopa tahallani joskus "hakenut" (lähinnä päästäni siis) sanoja tuollaisilla kriteereillä.
KOMMENTOI