KESKUSTELUT > RISTIKOT > MISTÄ ON RISTIKON RATKONTAELÄMYS TEHTY?
4532. Mistä on ristikon ratkontaelämys tehty?
Eki15.1.2009 klo 09:43
Lähettäjä: Olavi Kivalo 15.1.2009 klo 01:10”Mistä on ristikon ratkontaelämys tehty? Ei varmaankaan tiettyjen teknisten seikkojen huomaamisesta. Kuitenkin elämys synnytetään juuri laadintateknisten keinojen avulla. Laatijan on oltava niistä keinoista tietoinen, ratkojan välttämättä ei.
Bachia kuunnellessa suurin osa kuulijoista ei kykene poimimaan kuullusta niitä teknisiä seikkoja, joista kuunteluelämys syntyy. Kuitenkin elämys syntyy joukosta sävellysteknisiä keinoja, joita säveltäjä on tietoisesti käyttänyt. Kuulijan ei tarvitse olla niistä lainkaan tietoinen. Kun säveltäjä on mestari, kuulija hurmaantuu.
Myös kun ristikon laatija on mestari, ratkoja hurmaantuu, vaikkei välttämättä osaa eritellä miksi, eikä ehkä tunne edes tarvetta sen erittelyyn.”
Tässä on mielestäni hieno luonnehdinta asiasta, jota hieman vähemmän hivelevin sanoin yritin itsekin sanoa, kun sivusto oli vielä nuori. Monen ratkojan väite kuului: ”Ei sen laatimuksen niin väliä, kunhan on hyviä vihjeitä!” Vastaväitteeni mukaan ympäristö, jossa ne vihjeet ovat, on tärkeä, vaikka ratkoja ei niitä erityisesti huomaisikaan.
Tästä huolimatta ratkoja voi ihastua ristikkoon, jossa useat osa-alueet ovat rempallaan, mutta joku on niin kohdallaan, että syntyy mahtava ratkontaelämys.
2. Jukkis15.1.2009 klo 10:29
Iski déjà vu, ja löytyihän se:tinyurl.com/9kjcdv
3. Olavi Kivalo15.1.2009 klo 12:00
Poimin tuosta aiemmin käydystä keskustelusta kommentin, joka parhaiten sopii tähän yhteyteen.Jukkis: "Jos jonkin radioaseman kuuntelijoilta kyseltäisiin, millainen on hyvä iskelmä...Jos tosiaan modulaatio ei tällaisessa kyselyssä saisi mainintoja, niin noinkohan sitten iskelmien säveltäjät toteaisivat, että kyllä tässä nyt on noudatettava kuuntelijoiden toiveita ja lopetettava modulaation käyttö..."
Tätä asennetta laatijan taholla koski huoleni.
4. Eki15.1.2009 klo 12:12
Toisaalta modulaatio auttaa saamaan kappaleeseen vaihtelua ja loppuhuipennusta ilman, että tarvitsee tehdä oikeastaan yhtään mitään, kunhan nostaa sävelkorkeutta ja toistaa samaa mitä edellä. Modulaatio siis helpottaa säveltäjän työtä. Vain kunnianhimoinen säveltäjä/laatija siis viitsisi lopettaa modulaation käytön.Tuossa Jukkiksen kertomassa säikeessä on sekä hyvää asiaa että saitin mustimpia hetkiä yhdessä paketissa. Paljon asiasta kirjoitetaan, mutta kyllähän maailmaan mölyä mahtuu.
5. Olavi Kivalo15.1.2009 klo 13:56
Otetaan toinen vertaus maalaustaiteen tai arkkitehtuurin puolelta. Jos katsojilta kysyttäisiin, mikä teoksessa viehättää, tuskin kukaan sanoisi, että se on tuo kultainen leikkaus. Kuitenkin kultainen leikkaus on tietoisesti käytetty tekninen keino luoda harmoniaa, eikä yksikään taiteilija jättäisi sitä käyttämättä siksi, etteivät katsojat sitä tunnista.
6. kp15.1.2009 klo 14:52
laatijan ammattitaitoa on että laatii juuri "riman ylittävän" ristikon. ei kaikkea ammattitaitoa tarvitse "hukata" enempää kuin on tarpeellista?
7. Marco Poloinen15.1.2009 klo 15:02
koopeeltä todella raikas ja rationaalinen mielipide.
8. Marco Poloinen15.1.2009 klo 15:14
No joo, tuossa edellisessä on "vastuu" lukijalla... Mutta ihan vakavasti; oletko kp milloinka viimeksi ajatellut, että jonain kauniina perjantaina huomaat "ammattitaitosi" laskeutuneen sille rimaahipovalle tasolle? Ettei siellä reservissä olekaan mitään?
9. jpq15.1.2009 klo 15:14
jaaha firefox kettuilee skandeille taas mutta minusta tuntuu mitä olen ratkonut että vihjeet ei ole jatkuvasti samoja ja kryptossaesimerkiksi vähän vähemmän käytetyt sanat jotka silti tavallisia sanoja ja hauska pääkuvakin on kivaa.
10. ratkoJA15.1.2009 klo 15:40
Niin no, laatijan kannalta tietenkin voi olla houkuttelevaa ja tehokasta säästää aikaa ja vaivaa menemällä rimaa hipoen ja saada yhtä paljon rahaa, kuin jos näkisi vähän enemmän vaivaa. Mutta mitä se oikeasti antaa ratkojalle? Tasapaksuja ristikoita, joista näkee, että laatija ei ole laittanut kaikkea peliin. Se heijastaa myös laatijan asennetta ja motiiveja.
Ihannelaatija olisi sellainen, jonka jokainen ristikko olisi ainutlaatuinen; jokaiseen ristikkoon olisi "hukattu" aivan kaikki laatijan ammattitaito. Eihän se ammattitaito mihinkään katoaisi, päin vastoin sehän kasvaisi jos pyrkisi aina ylittämään itsensä ja laatisi äärirajoilla.
Eli toisin sanoen laatija suhtautuisi jokaiseen ristikkoon niin kuin siitä tulisi hänen elämänsä paras.
Tietenkään ei ole realistisesti mahdollista laatia jokaisesta ristikosta täysin toisestaan poikkeavaa ja mahtavaa, kun ristikoita pitää kuitenkin tuottaa niin paljon elääkseen ja pitääkseen ratkojat tyytyväisenä. Pakostakin tulee saman toistoa joskus, eikä jokaiseen ristikkoon keksi mitään erikoista ideaa. Se on täysin hyväksyttävää.
Siispä mielestäni yksi tärkeimmistä laatijan ammattitaidon mittareista on se, kuinka paljon vaihtelua ja elämyksiä
(= laatua) pystyy luomaan ristikoihin suhteessa siihen kuinka paljon niihin käyttää aikaa.
11. kp15.1.2009 klo 16:46
Olkaa huoleti. Laatijalla on AINA riman ylittävä ammattitaito. Tarkoitin vain että ei tarvitse sitä kovin korkealta ylittää ei ratkoja välttämättä huomaa sitä ylimääräistä "kultaista leikkausta"?
12. kp15.1.2009 klo 17:04
Jos jollekulle rakennetaan tilauksesta hirsimaja vaikka, se on juuri sellainen mitä on pyytänyt. -että silleen.
13. Jukkis15.1.2009 klo 17:32
Ihanaa, kp:n tyystin käsittämättömien analogoiden paluu! Parasta viihdettä.
14. Artturi Reinikainen15.1.2009 klo 17:41
Pyhä kolminaisuus:1. Siisti ulkoasu
2. Hyvä sanasto
3. Hyvät vihjeet (tilanteeseen sopivat)
----------------
Helpommin sanottu kuin tehty!
Otetaan käsittelyyn vaikka Teemu Pallonen tällä asteikolla:
1. Ulkoasu: Yleensä silmä lepää heti kun pallosen ristikon näkee. Ei alkupiiloja, ei loppupiiloja, ei sotkuisia rakenteita, avonaisia ja siten "ratkoja ystävällisiä" (Huom. Teemu ei itse piirrä tehtäviään, joten ulkoasuun aina saatu myös ulkopuolista apua)
2. Sanasto: Aina hyvää tasoa. Vienyt ehkä täydellisyyksiin suomessa konsonantti vokaali konsonantti vokaali -rakenteen. Vaikka rakenne on lähes aina tuo laatijaystävällinen niin sanasto on kumminkin aina erilainen enkä ainakaan minä ole havainnut itsensä toistamista... Ehkä pienenä miinuksena ääkkösten puuttuminen... Mutta avaruus kai vaatii veronsa?
3. Vihjeet moni-ilmeisiä ja vaihtelevia... jopa helpoissa ristikoissa samat fakkivihjeet eivät toistu vaan se on mukava sillisalaatti. Vaikeissa ristikoissa löytyy aloituspaikkoja eikä vihjeet ole liian monen mutkan kautta rakennettuja. Ristikot on ratkaistavaksi tehty...
Kelpo laatija tämä Herra Pallonen!
15. Miimu15.1.2009 klo 18:04
Amen.
16. kp15.1.2009 klo 18:07
onko Jukkiksella vaikea lukea suomea? :)
17. Matti15.1.2009 klo 18:15
Antti Skyttä lanseerasi tällaisen käsiteen kuin kurottaminen, siis pyrkiminen aina vähän vielä parempaan, itseisarvona. kp, mitäpä mieltä olet kurottamisesta?
18. kp15.1.2009 klo 18:20
suomennan tuon sanomiseni ainoastaan tällä kertaa.laatija laatii ilman mitään erityistä tai ihmeempää ponnistusta sellaisen ristikon kuin on tarpeen. ehkä joskus kirottautuenkin. mutta ei sitä ratkoja huomaa.
19. kp15.1.2009 klo 18:21
siis kurottautuenkin
20. ratkoJA15.1.2009 klo 18:49
Miten niin muka? Ratkoja todellakin huomaa ihan konkreettisista asioista onko laatija mennyt siitä mistä aita on matalin. Nyt kyllä aliarvioit ratkojia.Se on totta, että laatija laatii sellaisen ristikon kuin on tarpeen. "kuin on tarpeen" vain on aika suhteellinen käsite. Joillekin tarpeen on ehkä se, että ristikko menee läpi ja rahat tulevat taskuun. Toiset taas haluavat pyrkiä aina vain parempiin lopputuloksiin ja yllättää ratkojat positiivisesti.
21. Olavi Kivalo15.1.2009 klo 19:01
Kypsiä ja loppuun mietittyjä kannaanottoja ratkoJAlta. Jos pysytään analogioissa, tulee mieleen Vivaldi, jonka kaikkea musiikkia on ilo kuunnella. Hän on mm. säveltänyt yli 500 konserttoa. Ilkeämieliset sanovat, että hän on säveltänyt vain yhden, mutta useaan kertaan. Jokainen on kuitenkin itsenäinen mestariteos. Van Gogh maalasi yli 20 omakuvaa peilistä kun ei ollut varaa malliin. Kaikki ovat itsenäisiä mestariteoksia. En välittäisi nimetä ketään ristikon laatijaa, mutta kun Pallonen on nostettu esiin, niin jatkakoon ihmeessä valitsemallaan tiellä. Ehkä jonain päivänä ratkojat haluavat nimetä hänet ristikoiden Vivaldiksi.
22. pelaaja15.1.2009 klo 19:17
Ratkojana väitän, että ratkoja sen tietää, onko ratkonta elämys vai ei. Laatija voi arvailla ja toivoa ja uskoa ja luulla, että tuotos on positiivisesti elämyksellinen. Jos laadinnasta saa palkkaa, se on silloin työpaikka. Ja useilla työpaikoilla ollaan ammattiylpeitä. Ja se taas tarkoittaa, että ei mennä rimaa hipoen. Työkaverit ja sidosryhmät kyllä huomaavat, kun joku yrittää saada palkkansa laistamalla töistä. Laatijan sidosryhmäläinen eli ratkoja näkee paljon laatimuksesta ja laatijan työmoraalista ja yrittämisestä. Että, laatijat, yrittäkääpäs nyt vain parhaanne. Se huomataan.Terveisin ratkoja, ratkonta, ratkontaelämys
23. ihmettelijä15.1.2009 klo 19:43
jonkun kahelin ristkko löytyy akaan kotisivulta
24. ihmettelijä15.1.2009 klo 22:11
oikee kakkapää joka tekee akaan ristikkoo
25. ?15.1.2009 klo 22:58
BellaMustikkaEsko-ilmiö? ihmettelijä riitelee itsensä kanssa?
26. ,-viilari16.1.2009 klo 09:13
Kyllä ratkoja huomaa, milloin laatijan vire on pettänyt/ aikataulu ollut turhan kireä! Pitkän linjan mestareillekin tulee joskus pieniä floppeja muutoin niin kunniakkaaseen tuotantoon. Maanantaikappaleet annetaan kernaasti anteeksi.Pitkälän (toivottavasti nimi on enne!) uran alkuvaiheessa oli havaittavissa ajoittaista yli-yrittämistä, mutta se tasaantui nopeasti, kiitos ilmeisesti laatijan nopean regoinnin asiakaspalautteen suhteen.
Taidenäyttelyssä käydessäni harvoin kiinnitän huomiota taulujen kehyksiin. Ehkä niilläkin on funktionsa taidenautinnon kannalta - myös useat ristikoiden julkaisijat panostavat ulkonäköön, kuviin ja väreihin. Joillekin se voi olla merkityksellistä, itselleni tärkeintä ovat nautittavat vihjeet.
27. Eki16.1.2009 klo 10:32
Kari on kyllä ihan oikeassa siinä, että jokaiseen ristikkoon ei kannata panna kaikkea ammattitaitoaan. Tosin lasken ammattitaidoksi senkin, että osaa olla ylenpalttisesti revittelemättä, jos tietää lehden kohderyhmän hyvin tavalliseksi kansaksi ja ristikon tarkoituksen viihteelliseksi välipalaksi.Entäpä taito ja ammattitaito? Se vaihteleekin sitten valtavasti. Taitavimpien laatijoiden maanantaikappaleisiinkaan ei monilla ammattilaisilla ole laadullisesti mitään mahdollisuutta yltää.
Tässä kannattaa myös muistaa, että niihin harvoihin vaikeisiin ristikoihin, mitä tässä maassa julkaistaan, laatijat "hukkaavat" ammattitaitoaan huikeat määrät. Helppoihin panostetaan sen verran kuin tarvis, vaihtelee laatijoilla ja laadintakerroilla. Kun täällä kehutaan jotain arkipehmistä, tulee sellainen olo, että kannatti panostaa tuon verran, se huomattiin.
Sitten on se "tuntematon tekijä". Panostamalla voi syntyä paskaa (tai ei mikään erityinen) ja rennolla kädellä huipputuotos, hyvällä laatijalla etenkin.
28. Olavi Kivalo16.1.2009 klo 10:55
Ratkontaelämys voi lässähtää aika vähästä. Tuhoisimpia ovat kohdat, joista ratkoja näkee suoraan, että laatija on ollut vaikeuksissa ja vähän aikaa rimpuiltuaan tyytynyt hätäratkaisuun. Tällaisia ovat tyypillisesti harvinaiset sanat, jotka laatija on selvästi hyväksyttänyt itselleen esim. googlettamalla, yhdyssanakummajaiset, joilla saadaan keinotekoisesti lisää sanapituutta, sekä toistuvasti esiintyvät nelikirjaimiset sanat, joissa on kaksi piilokirjainta. Kuulostaako tutulta?
29. Eki16.1.2009 klo 11:02
Ratkontaelämys voi lässähtää melkein mihin tahansa. Nuo Olavin mainitsemat ovat yleisiä, mutta moni ratkoja suhtautuu noihin tai osaan noista ilman tunteen paloa."Jos ristikossa on ATIK, se on huono!" Tällaista kuulee usein, ATIKin tilalla on ollut vaikka mitä sanoja. Jos väite on totta, pienestä se on sitten kiinni.
30. kp16.1.2009 klo 11:03
joo kahta peräkkäistä piilokirjain osoittaa viimeistään sen että ei ammattitaitoa tai "antaa mennä". ja keinotekoisesti suomea ei tule vängätä ristikkoon. annoin eräälle tutulle paperin, kun oli aina meluamassa että mäkin osaan. sille tuli just noita tekosanoja. -voidaankin kysyä onko se että osaa panna noita tekosanoja ammattitaitoa vai jotain muuta?
31. Olavi Kivalo16.1.2009 klo 11:57
Ratkontaelämyksen lässähtäminen tarkoittaa, että ratkojalla oli tiettyjä odotuksia elämyksen suhteen yksittäisen ristikon kohdalla, mutta ne eivät toteudukaan, tyypillisesti juuri mainitsemistani syistä johtuen. Kun ratkoja tuntee laatijan, odotukset voivat olla korkeallakin. Jos ratkotaan vain, kun sillä hetkellä ei ole muuta tekemistä, ei odotuksia välttämättä ole.Silloin kun odotuksia on, ei ratkoja halua tulla petetyksi tai ylenkatsotuksi. Laadukkaan laatijan kohdalla on helppo antaa anteeksi yksittäisiä hätäratkaisuja, mutta ei sitä, että nämä alkavat toistua. Laadukas laatija voi kaikin mokomin käyttää ATIKia, eihän se edes kuulu googletettaviin. Omat odotukseni ovat korkealla tai melko korkealla tiettyjen laatijoiden kohdalla (toivon, että MP parantaa tapansa), joidenkin kohdalla melkein menneet, ja yhtä ratkon vain vessassa.
32. kp16.1.2009 klo 12:09
tiedättekö että 8 kymmenestä ratkoo ristikot vessassa? siis ainoa oikea paikka ratkoa niitä?
33. Eki16.1.2009 klo 12:11
Tässähän se tuli, Kari tosiaan oli oikeassa. Fiksu laatija ei tee koskaan "liian hyvää", niin ratkojan ennakko-odotukset eivät pääse turhan korkealle.
34. Eki16.1.2009 klo 12:13
Viittasin Karin aiempaan tekstiin ja Olavin viimeisimpään.Jos Karin tieto vessasta pitää paikkansa, turhaan vaahtoamme junaratkojista. Aletaan puhua eriöähkijöistä.
35. Jaska16.1.2009 klo 12:13
"Arvoisa laatija. Istun nyt kotini pienimmässä huoneessa ristikkonne edessäni. Kohta se on takanani."
36. Olavi Kivalo16.1.2009 klo 12:34
Luulisin, että tämä vessatilasto menee näin: kahdeksan kymmenestä ratkoo ristikoita vessassa. Vessassaratkojat ratkovat siis ristikoita myös muualla. Itse ratkon erään laatijan ristikoita vain hätätapauksessa, vain vessassa.
37. Eki16.1.2009 klo 12:54
On siis olemassa ammattitaitoisia laatijoita ja siitä alaspäin portaattomasti.Ratkojilla on omat suosikkinsa, eikä se aina määräydy ammattitaidon, siis laadun mukaan.
Sitten on tietenkin se porukka, jonka ainoa ristikkoelämys on ollut huono. Harrastus on jäänyt siihen, että on sillä strategisella hetkellä tartuttu itselle vääränlaiseen ristikkoon ja päätelty siitä, että "kaikki ristikot ovat ilmeisesti paskoja" tai jotain lievempää.
Tällekin keskustelulle on ominaista, että laatijoita ei nimetä. Tuskin monikaan laatija kuvittelee kuuluvansa tuohon vähemmän ammattitaitoisten tai vähemmän taitavien joukkoon.
38. kp16.1.2009 klo 13:21
jos pääsee jonkun eriöön niin sehän on uran huippu. on siis tehnyt niin hyvän ristikon että se kelpuutettiin vessalukemiseksi
39. Eki16.1.2009 klo 13:23
Onnea valitsemallanne huipulla!
40. kp16.1.2009 klo 13:26
ottaen huomioon, että on hyvin tarkka seula mitä luetaan tuossa hektisenä hetkenä
41. J16.1.2009 klo 13:26
KP, jos sulle on joku sanonut, että käyttää ristikoita vessassa, niin se ei välttämättä tarkoita ratkontaa.
42. kp16.1.2009 klo 13:30
ai?
43. ratkoJA16.1.2009 klo 14:43
En ymmärtänyt kp:n pointtia vessalukemiskriteereistä. Monestihan sitä mahdollisessa kiireessä vain nappaa ensimmäisen lukemisen, joka käteen sattuu.Ekiltä hyvä pointti, että joskus korkeammalle kurottaminen ei ole niin tarpeen. Oikeastaan lähinnä visaisimpia ja tarkoituksellisesti jotain teemaa/erikoisuutta hakevia ristikoita voi pitää yksilöllisinä taideteoksina, kun taas helpommat saavat olla enemmän tusinatavaraa, kuitenkin tietysti hyvän laadun säilyttäen.
Useimpien tuntemieni taitavina pitämieni laatijoiden helpot ristikot ovat jokseenkin samankaltaisia arkisine pääkuvineen, mutta niitä on kuitenkin kiva ratkoa.
44. Ratkonta ajanvietteenä16.1.2009 klo 14:52
Yhdeksän kymmenestä ratkojasta vähät välittää sisällöstä/sanastosta, mutta tykkää täytellä sellaisia ristikoita, jotka ovat silmälle mieluisia.Näistä ristikoista toinen on tyylillä toteutettu, toinen ei. (Mielipide)
munkuvat.org/kuvat/165657.jpeg
45. kp16.1.2009 klo 15:40
ratkoJA sen kun tiedän kuka ottaa lehden eriöön on hyvinkin mieluinen -siis se lehti ja tarkan seulan läpi käyny. siis jos pääsee tuon seulan läpi ei kö ole silloin uransa huipulla?
46. ratkoJA16.1.2009 klo 16:00
En ymmärrä mistä seulasta puhut. En tiedä sinusta tai muista, mutta itselleni WC:ssä käynti ei ole mitenkään erityisen pyhä tapahtuma. Vessaanhan otetaan lukemista/ratkottavaa vain ajankuluksi, itse lukeminen/ratkominen ei ainakaan minulla ole käynnin pääasiallinen tarkoitus.Enkä myöskään ymmärrä viestisi ensimmäistä lausetta:
"ratkoJA sen kun tiedän kuka ottaa lehden eriöön on hyvinkin mieluinen"
Ai se henkilö, joka ottaa lehden eriöön, on hyvin mieluinen sinulle?
47. aiai16.1.2009 klo 16:09
Ratkonta ajanvietteenä:"Yhdeksän kymmenestä ratkojasta vähät välittää sisällöstä/sanastosta..."
Pitää olla:
"yhdeksän kymmenestä ratkojasta luulee vähät välittävänsä sisällöstä/sanastosta..."
kp, katsotko olevasi urasi huipulla? Oletko sattunut huomaamaan, että matalimmallakin läjällä on huippu? Ei, seula ei todellakaan ole tarkka, sehän vuotaa kuin seula.
48. kp16.1.2009 klo 16:13
jaa... mielenkiintoinen kysymys. jos ei niin sitä lopettas varmaankin?
49. Timppa16.1.2009 klo 17:03
Jaskan kommentti 16.1.2008 klo 12.13 pitäisi kyllä säilöä johonkin historian kirjoihin sarjaan "kuolemattomia lauseita"! :)
50. PP16.1.2009 klo 17:39
Timppa, elät menneisyydessä.
51. Pietari16.1.2009 klo 19:21
PP:llä ja Jaskalla onkin tulevaisuus edessä. Taivaan avaimet saatte portilta, jos olen kahvilla. :)
52. Timppa16.1.2009 klo 20:36
PP> Siellähän minä, mutta tulevaisuudessa on aikomus olla ratkojien SM-kisoissa 3000 parhaan joukossa. Tuo lausahdukseni Jaskan kommentista oli ihan tosissaan sanottu, ja ihan kunnioittaen... No, nähdään siellä Postitalolla vai missä ne välierät onkaan...;)Pietari> Onko siellä alaovella kukaan odottelemassa...
53. PP16.1.2009 klo 21:01
Ellei joku ymmärtänyt, mitä tarkoitin menneisyydessä elämisellä, niin se oli tuo viimevuotinen päivämäärä Timpalla.
54. pelaaja16.1.2009 klo 21:41
PP,tunnustan hetimmiten, etten ensin ymmärtänyt 'menneisyydessä elämistä'. Kuvittelin sitä joksikin vitsiksi, joka liittyi johonkin, joka taas liittyi johonkin, jota kaikki eivät tiedä tai muista. Voihan vitsi, melkein kuin tyypillinen ratkontaongelma joskus.
ps. muuta asiaa: säikeen otsikosta olisi voinut kuvitella (minä kuvittelin), että aiheena olisi ollut ratkontaelämys kaikin puolin..ei niin ollutkaan. Ratkojat on jaettu tavalliseen kansaan ja johonkin muuhun, mitä lie. Ja 'he' miettivät , mitä niitten eteen kannattaisi tehdä, ettei ammattitaito vallan menisi hukkaan. Kyl sit vaan tekee mieli jakaa myös laatijat taviksiin ja spesiaaleihin..alan miettiä otsikkoa
55. Sitä ihtiä17.1.2009 klo 03:17
Koiranpaskoista. Otaksun. Voi tätä typeryydn määrää. ja Eki lähettämöön.
56. kp17.1.2009 klo 09:51
laatijan elämys. tiedättekö mikä se on. - joka toinen sana tulee itsestään.
57. Olavi Kivalo17.1.2009 klo 10:00
Vessalaatija?
58. Heikki17.1.2009 klo 11:40
Tuossa edella ylistettiin Teemu Pallosta laatijana.Yhdyn samaan. Mainitsen esimerkkinä päivän Aamulehden, jossa sivulla B23 on oikein mainio teemupallonen. Vaikka vaikeustasoksi mainitaan 3-/3, meni ristikko silti tunnissa ilman apuvälineitä. Sellainen ristikon olla pitää!
59. ihmettelijä17.1.2009 klo 11:59
tunti on ehdottamasti liian kauan
60. ratkoJA17.1.2009 klo 14:18
Makuasia.
61. kp17.1.2009 klo 15:07
ottaen huomioon aikaisemmat joku julkaisija pitäisi perustaa lehden kakkaristikkot
62. kp17.1.2009 klo 15:08
siis kakkaristikot
63. Olavi Kivalo17.1.2009 klo 17:59
Näyttää kuin säie olisi tullut tiensä päähän.
64. Mortti17.1.2009 klo 18:03
Joo. kivalo ja kärpäset
65. Marco Poloinen17.1.2009 klo 20:55
Alle 1- vuotiaana olin kuulemma ollut kiinnostunut kakkahommien soveltamisesta esittävään taiteeseen. Sen jälkeen en ole ollut erityisemmin viehättynyt.Ristikon laadintaan pätee mielestäni sama pointti, kuin useimpaan muuhunkin taiteenlajiin; peruskuviot on oltava hallinnassa, ennenkuin kannattaa alkaa fraseerailemaan. Huonoilla ratkaisusanoilla ja epäselvillä ja/tai tökeröillä vihjeillä varustetusta ristikosta ei nautinnollista ratkaistavaa synny, vaikka kuinka värittäisi ja kukkasilla koristaisi.
Monia muitakin yhtymäkohtia esim. musiikista nauttimiseen löytyy. Mitä enemmän johonkin "vaikeampaan" musiikki-/ristikkolajiin perehtyy ja sitä harrastaa, sitä enemmän sieltä löytää mielihyväkeskusta stimuloivia asioita, jippoja ja nyansseja. Ja sitä enemmän niitä myös odottaa. - Odotusten pysymistä kohtuullisina edesauttaa kyllä kummasti se, että kokeilee itse vaikkapa säveltämistä, soittamista tai laadintaa.. Tilapäiset notkahdukset on helpompi "antaa anteeksi".
Taustahälynä toimivalle musakille löytynee ristikkomaailmasta myös omat vastineensa.
Täydellistä laatijaa tuskin vielä on syntynyt (kuten ei ratkojaakaan). Usean hyvän laatijan muodostama Team Katalinkaan ei kaikkia eri ratkojia sykähdyttäviä hienouksia saa samaan ristikkoon mahtumaan. Sen vuoksi on hienoa, että on erilaisia ristikoita ja laatijoita, joilla on - ainakin välillä - halu "kurottaa" ja kyky saada ratkoja tuntemaan (kuin kuudennenkymmenennen teatteriesityksen katsoja), että tämä on juuri minua varten tehty!
66. 17.1.2009 klo 22:24
Voi Marco Marco. Jo yksivuotiaana?
67. Ritu20.1.2009 klo 16:44
Ristikoissa pienikin huumoripläjäys on aina mieluisa. Viimeisin, joka muistuu mieleen, oli Markku Mäkelän piirtämä pääkuva 7päivää lehden ristikkoon. Siinä poliisiauto oli ajanut johkin pöheikköön tai tolppaa päin. Ratkaisulauseenakin taisi olla osuvasti, että poliisipartio ensimmäisenä kolaripaikalla. Muutenkin, minä se jaksan aina vaan fanittaa Mäkelän kuvituksia. Kiitos niistä Markulle! Jos en ehdi ratkoa, niin kuvat katson ainakin :)
68. matts20.1.2009 klo 16:46
Sama täällä, lukea en vielä osaa mutta olen peto katselemaan kuvia.
69. MM21.1.2009 klo 09:29
Mukava saada palautetta muualtakin kuin erinäisiltä ääriliikkeiltä tai Julkisen sanan neuvostolta.
70. Marco Poloinen21.1.2009 klo 23:31
MM, saapa nähdä minkänäköiseltä Unionilta saat taas postia. Oli meinaan Savon Sanomien Plus- liitteen ristikossa senverran mehevä pääkuva, että jotakuta totista soittelijaa se kumminkin yskittää..Itse saatan (työmaalla) syödä kyllä hattu päässä, mutta Kuvitustesi ja Kuvatustesi edessä paljastan pääni, ihan niinkuin hautajaissaatolle. ;-D
71. RA22.1.2009 klo 11:57
Niinpä. Mistä on ristikon ratkontaelämys tehty? Mistä kaikesta? Mikä voi joskus riittää?Noita edellisiä kommentteja lukiessa ei voi kuin nyökytellä. On se noinkin. Muistan monia kertoja innostuneeni ratkomaan ristikon pelkästään hyvän kuvituksen vuoksi. Ja vaikka aina rakenne, sanasto ja muut vihjeet eivät mitään erityistä ole sitten sisältäneetkään, mukavaa on ollut niin, että lisää samanlaista on tullut haettua sitten ihan hakemalla.
Ratkonta"elämys" (laitan sitaatteihin, kun kuulostaa jotenkin niin juhlavalta ilman) on synnytettävissä monenlaisilla resepteillä. Kaiken hyvän ja hienon ei suinkaan tarvitse olla samassa ristikossa.
Tulee mieleen vertauskuva keittotaidosta, mutta ehkäpä nyt jätän sen.
72. Olavi Kivalo22.1.2009 klo 13:40
Kyllä kuvituksella saadaan aikaan yhtä ja toista, hyvässä ja pahassa. Mielestäni kuvitus on onnistunut silloin, kun se muodostaa ratkaisusanan kanssa makean kokonaisuuuden. Kuvitus ei saisi elää omaa elämäänsä. Markkinoilla näkyy tuotteita, joissa laatija ja kuvittaja selvästi tekevät työtä tahoillaan, jolloin kuvitus voi olla korea ja taidokaskin, mutta sen tuottamat assosiaatiot eivät muodosta mitään symbioosia ratkaisusanan kanssa.Olemme joskus ideoineet piirtäjäni kanssa sellaisesta ristikosta, ja ainakin osin toteuttaneetkin sellaisen, jossa kuvitus ei olisi kooste toisiinsa liittymättömiä kuvia, niin kuin aina, vaan kokonaisuus, jossa paitsi kuvituksen tyyli myös tematiikka on yhtenäinen. Tämä tietysti edellyttää, että itse ristikko on teemallinen. Tällainen ristikko jo lähestyy taideteosta ja elämyksestä, jos sellainen syntyy, voi puhua ilman lainausmerkkejä.
73. Marco Poloinen22.1.2009 klo 13:45
Mietin tuota edellisen kommenttini rinnastusta. Vaikka kukaan ei sitä "ääneen" ole ihmetellytkään, myönnän, ettei kyse ole ihan yhteismitallisista asioista. Mutta kunnioituksesta kumminkin; toisessa ihmisen ja surun, toisessa ihmisen ja ilon (tuottamisen taidon).Minkäänlaiseen palvontaan en ole tuntenut, enkä tunne tarvetta sen kummemmin jumalia kuin ihmisiäkään kohtaan. Sensijaan ihmisten taitoa ja osaamista - lajista riippumatta - arvostan, koska tiedän sen olevan lähes aina lahjakkuuden lisäksi myös halun ja kovan työn tulos. Ehkäpä arvostus selittyy osittain sillä, että itse olen "erikoistunut" osaamaan kaikenlaista vähän, mutta en mitään "kunnolla".
74. Eki22.1.2009 klo 14:03
Piirtäjä voi tosiaan tehdä ristikosta elämyksen jopa aika pienin keinoin. Yrityksille tehdyissä ristikoissa värimaailman voi luoda pääväreinä yrityksen värit. Olavin mainitsemia teemallisia piirroskokonaisuuksia muisan ainakin Heli Kärkkäisen tehneen sillon tällöin. Tässä on laatijalla tietenkin mahdollisuus paljonkin avittaa, mutta teemallisuuden voi myös toteuttaa väkisin.Piirtäjissä on tosiaan paljon toiveiden toteuttajia ja itsenäisiä taiteilijoita.
Mainittu MM kertoo MMM Sanaristikot -kirjassakin, että hän toivoo/vaatii kaikille ratkaisusanoille sanalliset vihjeet ja itse valikoi, mitkä niistä tulevat lopulliseen versioon piirroksina. Tämä jättää piirtäjälle mahdollisuuden vaikka mihin. Kokemuksesta sitten tiedän, etten viitsi edes yrittää keksiä nokkelaa vihjettä sellaisille sanoille kuin NAKU tai RINTAVA tai ISONOKKAUKKO, koska sellaisethan MM joka tapauksessa piirtää.
75. RA22.1.2009 klo 14:17
Jos nyt tuosta jotain ymmärsin (ehkä en), niin tuo Ritun mainitsema Seiskan ristikko oli yksi hyvä esimerkki siitä, miten peräti viisi pääkuvalausetta kootaan yhdellä kuvalla elämyksellisesti ja kiinnostavasti yhteen niin, että suorastaan pakkohan tuo oli ratkoa ja katsoa, mitä kaikkea siitä kuvasta syntyy sanoina ja lauseina. Elämys sinänsä, eikö?Tällainen kokemus on tietysti helppo mitätöidä toteamalla, että "pyh, onhan noita nähty". Mutta inttäisin silti, että eipäs ole! Ainakaan kyllästymiseen asti :-)! Varsin usein pääkuvaa ei ole hyödynnetty millään erityisellä sanallisella idealla. Ja varsin usein on myös toisinpäin. Mitäänsanomattomasta pääkuvasta on kehitelty lauseita, jotka olisi periaatteessa voinut kehitellä mistä tahansa kuvasta. Kärjistäen: Kunhan on joku kuva lätkäisty tyhjään kuvan paikkaan.
---
OK, mutta sinähän puhutkin teemaristikosta, mikä on eri asia kuin tuo, mitä ylle kirjoitin. Tietyn teeman läpivienti koko ristikossa on kyllä mainio idea. Harvoin nähty. Tulee mieleen, että kun sanat ovat varsin monimerkityksisiä, voisi olla aika helppokin toteutettava? Jos laatija/vihjeittäjä niin päättäisi?
76. Eki22.1.2009 klo 14:20
Helistä muistan sen, että ensimmäisen kerran hän toteutti piirrosteeman ilman että olin koko asiaa ajatellut. Toisella kerralla, kun olin mieltynyt ideaan, jo sitten vihjasinkin: "Tähän saattaisi istua paljon sirkusmaailmaan liittyviä kuvia..."
77. Per Saukko22.1.2009 klo 14:38
Lähettäjä: Marco Poloinen 21.1.2009 klo 23:31"MM, saapa nähdä minkänäköiseltä Unionilta saat taas postia. Oli meinaan Savon Sanomien Plus- liitteen ristikossa senverran mehevä pääkuva, että jotakuta totista soittelijaa se kumminkin yskittää.."
Kuulin juuri hätkähdyttävän uutisen, joka koskettaa jokaista meitä!
Jaa, mutta eihän teidän tarvitse sitä tietää. :(
78. MM22.1.2009 klo 15:29
Eipä tuo jonkinsortin "teemallisuus" niin ihmeellistä ole toteuttaa. Tuossa aiemmin mainitussa poliisiristikossakin olisi jonkun mielestä ollut varmasti valtavasti teemaa, josko jokaisen pikkuvihjeen hemmon olisi pukenut poliisiasuun ja eläimille laittanut vaikka poliisilippiksen päähän. Vaikkei laadinnassa olisi kuitenkaan yhtään, pääkuvavärssyjä lukuunottamatta, poliisiaiheista sanaa.Joskus johonkin "teemalaadintaan" on laatija ehdotellut sitten tekstivihjeitä tyyliin; naispoliisin jalassa? => AMAR, mutta vähän keinotekoiselta teemallisuudelta tuokin vaikuttaa.
79. RA22.1.2009 klo 15:35
Samaa mieltä MM:n kanssa. En itsekään tarkoittanut teemallisuudella tuota. Tarkoitin sitä, että kun sanat ovat monimerkityksisiä, niin yllättävän paljon pystyy ihan aidosti tekemään vihjeitä ja kuvia tietyn saman teeman ympärille tai siihen liittyen. Jos siis laatija / vihjeittäjä / kuvittaja niin haluavat ja päättävät.
80. Ritu22.1.2009 klo 17:14
Tuo ristikosta saatava elämys sinänsä voi käsittää niin negatiivisen kuin positiivisenkin tunteen ja loppumauksi jää lopulta se positiivinen fiilis.Ratkoin tässä muutamia päiviä sitten tammikuun HyväTerveys-lehden ristikkoa. Ristikon viereen oli laitettu vaikeustaso asteikolla 1-5 ja kyseisen ristikon kohdalla oli merkintä vaikeustasosta kaksi.
Lähdin ratkomaan ristikkoa sillä mielellä, että ristikko ratkeaa suhteellisen helposti. Vaan eipä ratkennutkaan. Jumiuiduin pääkuvan alla olevaan vasempaan yläkulmaan. Siinä selattiin paksut koirakirjat ja googlattiin ja käytiin apua hakemassa ristikkorengistäkin. Vaan eipä auttanut.
Sitten iski kiukku, senhän piti olla helppo! Lehti siirtyi epämääräiseen lehtipinoon, kunnes uteliaisuuteni toissapäivänä heräsi. Kaivoin lehden esille ja sehän ratkesi ihan tuosta vaan.
Itselläni virhe vaakaan tulevassa sanassa, kelpo hyvä ratkaisusana minullakin vihjeeseen, muttei laatijan tarkoittama. Laatijalla tarjottavanaan toinen yhtä hyvä vastaussana.
Tuli lopuksi sellainen mukava YES, tulihan se selätettyä-fiilis!. Ristikko ratkesi ihan helpoilla ja hyvillä sanoilla.
Kyseisestä ristikosta olisi voinut jäädä toisenkinlainen jälkimaku, varsinkin silloin, jos ongelmia aiheuttaneessa kulmassa olisi ollut selvä virhe tai ratkaisusanat mielestäni huonoja.
Sitten pitikin jo hiljaa mielessään pyydellä laatijalta anteeksi niitä muutamaa ennenaikaista mielenilmausta ristikkoa kohtaan :)
81. Olavi Kivalo22.1.2009 klo 17:47
Tuo edelläoleva tuo mieleen erään toisen tilanteen, joka paradoksaaalista kyllä voi antaa aivan ainutlaatuisen ratkontaelämyksen: ristikossa on virhe. Ensimmäisen elämyksen antaa se, kun huomaa virheen, ja toisen se, kun ratkaisee ristikon virheestä huolimatta. Tällöin tuntee nousseensa jo kolmannelle tasolle.
82. Vilijonkka22.1.2009 klo 21:57
Sattumalta jouduin tälle säikeelle ja luin tuon viimeisen Olavi Kivalon kommentin. Siitä muistuu mieleeni eräs entinen helsinkiläinen paikallislehti, jossa oli pieni ristikko. Ratkoin sen yleensä muutamassa minuutissa. Usein siinä kuitenkin oli jokin virhe, mikä aluksi ärsytti. Mutta sitten siitä tuli ratkonnan tärkein pointti. Jatkossa aloin nimenomaan etsiä ristikoista virhettä ja se tuotti niin paljon huvia että soittelimme erään tuttavan kanssa, kumpi oli ensin virheen löytänyt. Aina se ristikkokin saatiin valmiiksi. Tuli kyllä mieleen sekin, että virhe oli tahallista.
83. RA22.1.2009 klo 22:55
Sanasepossa 1/2008 oli Pitkälän Tonin ristikko, missä hän tarkoituksellisesti teki kaikki mahdolliset virheet ja rikkoi kaikki laadintasuositukset. Se oli elämys! Vieläkin joskus tulee kaivettua se ristikko esiin ja ihan vain muistin virkistämiseksi katseltava, miten älyttömän hyvä ja hauska se on.Sen sijaan yksittäinen virhe... enpä tiedä. Ja vielä milloin minkäkinlaisena toistuen? Kyllä laatija voisi sitten (kuten Toni) toteuttaa "virheteemaansa" jotenkin osaavammin kuin satunnaisina virheinä melkein joka ristikossa. Jos laatija oikeasti haluaa ratkojien iloksi - eikä huolimattomuuttaan - laatimalla laatia virheellisiä ristikoita.
Heh, olisihan se kyllä hauska yhdistelmä: Ristikko + Etsi 7 virhettä!
84. heli k23.1.2009 klo 11:20
Lähettäjä: RA 22.1.2009 klo 14:17"Tulee mieleen, että kun sanat ovat varsin monimerkityksisiä, voisi olla aika helppokin toteutettava? Jos laatija/vihjeittäjä niin päättäisi?"
Ylläoleva kommentti liittyi siis ristikon teemoittamiseen.
Tavallaan teeman hakeminen ristikkoon on hyvinkin yksinkertaista ja jopa helppoa, mutta vain harvoin niin onnistunutta tai osuvaa, että siitä syntyisi Elämys.
Paljon teemme Ekin kanssa asiakkaan tarpeisiin kustomoituja ristikoita. Väritys, fontit ja kuvamaailma pyritään kohdentamaan asiakkaalle sopivaksi. Silloin pitää tasapainoilla monella akselilla. En pidä siitä, että teemaa liian keinotekoisesti työnnetään joka väliin. Ei ole myöskään tarkoituksen mukaista käyttää ylen määrin aikaa yhteen ristikkoon.
Onhan tästä poikkeuksia, kuten Ekin mainitsema sirkusristikko (oli SKssa joskus viime vuonna). Aina joskus aivot toimii tavallista paremmin, ja käsikin tottelee ajatusta. Silloin on vaarana/mahdollista, että vähän "villiinnyn", eikä kelloon silloin vilkaista . Spontaani "teema" hyppää laadinnasta esiin, siirtyy kuvitukseen ja ratkojaa todennäköisesti ilahduttava elämys on valmis painettavaksi.
Olen siis sitä mieltä, että kaikkien osatekijöiden loksahtaessa paikalleen, tuotos on taidetta. Vaikka ratkojana saan hykerryttäviä elämyksiä vähemmälläkin. Silloin arvostan enemmän hyviä sanallisia vihjeitä ja laadukasta sanastoa, kuin taitavaa kuvitusta. (noinvain suitsait vähättelen omaa ammattialaani :D)
85. Libero23.1.2009 klo 18:19
Heli Kärkkäisen sirkusteema oli 29.12.2007 Ilta-Sanomien Plussassa. Teema oli onnistunut ristikossa, jossa elämyksellistä ainesta olivat myös pääkuvien tavanomaisesta poikenneet ratkaisulauseet.Pääkuvissa oli julkkiksia, joiden nimistä syntyivät anagrammit "Kulta hääri", "Ilotar tienasi" ja "Kansan ruokamies". Lisäksi ristikossa oli kolmesti sama vihje: 1/3. Nekin liittyivät pääkuviin. Asianomaisten nimiä tuli ratkaisusanoiksi.
Koska en ollut tuohon mennessä tavannut yhtään samantyyppistä ristikkoa, niin siinä laatija kyllä jätti jalanjälkensä sydämeen. Tällaista joskus tapahtuu.
Sen verran uniikkina pidän tätä elämystä edelleen, etten toista vastaavaa itse kaipaa. Voiko tällaista ideaa kovin monta kertaa käyttääkään?
Spontaani huumori nostaa oman elämysmittarini astelukemaa herkemmin kuin ristikon muut laatuominaisuudet.
86. Is hot the sherif23.1.2009 klo 20:20
Ristikkoelämys on parhaimmillaan, kun löydän virheen sanaris ristikoista. Vaikka aputarkastajat olisivat kuinka tarkkoja tahansa, niin aina jokin virhe jää. Yleensä virhe löytyy kuvittajalta.Siitä - siis - virheestä julkisesti raportoiminen saa minulla aikaan eufoorisen olon.
Yksi oli Porvoon Mannerheiminkadun katukilven pääkuva.
Siinä tuli johtolause: SAMANNIMINEN HELSINGISSÄ.
Muitakin löytyy.
87. RA23.1.2009 klo 20:33
Aina jokin virhe jää? Se on sitten Is hot the sherifin elämä yhtäjaksoista euforian ja nirvanan vuorottelua. Kateeksi käy.
88. Eki23.1.2009 klo 20:37
Is hot the sheriff.
89. RA23.1.2009 klo 20:38
AINA jokin virhe jää.
90. Sotilasvalan vannonut23.1.2009 klo 20:41
Elämä on kuolemista. Tätä lausetta joku keskustelijoista ei sulattanut. Olisikohan ollut RA. Kuinkahan monta vitsiä tulee liittymään Barack Obaman virikaanastujaisvalaan? Korkeimman oikeuden presidentti töppäsi pahan kerrran
91. Is hot the sherif23.1.2009 klo 20:47
Meni äijä eli nim. eki lankaan taas. Heh. Tämä on nimimerkkini nyt
92. Eki23.1.2009 klo 20:51
Niitä nimimerkkejä onkin riittänyt, kuten yllä. Onneksi (muut) ihmiset eivät ole tyhmiä.
93. kysymys23.1.2009 klo 20:54
Vieläkö iltojemme ilolla riittää uusia nimimerkkejä ja ovatko kaikki vajaat 800 edellistä muistissa? Hohhoijaa...
94. RA23.1.2009 klo 21:01
(Virhe! En ole koskaan ottanut kantaa ko. lauseeseen. Tästä on satavarma.)Mutta noista ristikkovirheistä vielä: Olen muutaman vuoden ajan harrastanut virheellisten ristikoiden keräilyä. Hauskaa puuhaa, mutta samalla hieman turhauttavaa. Niin harvakseen on kokoelma karttunut.
Elämyksellisiä virheitä on todella vähän. Enimmäkseen pelkkiä tylsiä kirjoitusvirheitä tai vihjeen puuttumisia. Niin kuin edellä jo sanoin, jos laatijalla on aikomus tuottaa tämänkaltainen elämys ratkojalle, seKIN pitää osata tehdä
hyvin.
95. No name23.1.2009 klo 21:25
Salainen rakkaus paljastuu kohta.-http://www.youtube.com/watch?v=rdrN9lOw6po&featur e=related
96. No name23.1.2009 klo 23:28
-http://www.youtube.com/watch?v=xOzrk1cqgyM&playne
xt=4&p=FD1591E02D372D9F&index=6&feature=PlayList&p
laynext_from=PL&ytsession=7TziBFVNjEJejwj2q0pNXjLf
BH_5BswKEV4qMJh2coUCuJ3gvpVMlfbD1f5b6migBFt2-pTXOc
G1GHldpmePLtMnie6pMUhw-7h0DZoOfyaDg83SWURujEjvVT4-
Wrhmc5Inv_LLKSBMQGOJQGUWPfhkGTe4KRdYg-a0k_Od0ncqWx
MS605koMYXcmWBkzO0aT5SONEyTk45Kl3EQYSPSQfbm-U5I_Ya
4o4RYFrbRQH9O5SiTy95i3MA-TXkCvkTes-V3o6Hk-fkZZYL5x
B1hQ
97. Marco Poloinen23.1.2009 klo 23:33
Oli meiningissä kirjoitella otsikkoaiheesta, mutta näyttää olevan senverran rauhatonta, että taidan jättää tuonnemmaksi..
98. Olavi Kivalo23.1.2009 klo 23:39
Tässä kuitenkin otsikkoaiheesta.Paras virhe on tahaton virhe. Samoin kuin tahaton huumori kirvoittaa spontaaneimman naurun.
Yksi mieleenpainuneimmista on SK:n ristikossa aika vastikään ollut virhe, jossa ristikon alaosasta oli jäänyt pari ruuturiviä kokonaan pois. Ratkaisua varten piti siis keksiä myös joitakin vihjeitä. Ratkaisija pääsi siis laatijan rooliin. Tämä piti sisällään, että ratkaisija saattoi viimeistellä ristikon tavalla, joka olisi parempi kuin alkuperäinen. Kutkuttava asetelma. Olen varma, että omani oli parempi.
Risoi, kun korjattu versio julkaistiin samantien. Se tapahtui, jos muistan oikein, juuri tällä foorumilla. Mikä mahdollisuus menetettiiin vertailla ratkaisijoiden luovuutta. Kaikki latistui takaisin sabluunatasolle.
Yksi parhaita ratkaisuelämyksiäni, samalla masentava näyttö laatijan näkemyksen ja rohkeuden puutteesta
99. RA23.1.2009 klo 23:55
OK, ettei tuossa sinun esimerkissäsi nyt ole "vain" omasta erinomaisuudestasi kysymys? Tarkoitan sitä, että veikkaan suurimman osan meistä ratkojista pelkästään harmistuvan moisesta. Snobbailukin tulee mieleen. No, onhan se - tietysti - harmistuminenkin elämys. Sitähän täällä toisaalla on todisteltu.
100. Olavi Kivalo24.1.2009 klo 00:47
Mitä ihmettä! Vaikka elämyksestäni on jo jonkin aikaa, se on vaikuttanut ja taltioitu ja on ollut siis aito. Taidemuseosta tai konsertista poistuu usein ihmisiä, jotka ovat vielä eufoorisessa tilassa koetun elämyksen jälkeen. Onko sellaisiakin ihmisiä, jotka lähestyvät näitä myöhemmin ja kysyvät: ettet vain snobbaillut silloin, olit vähän sen näköinen?
101. Matti24.1.2009 klo 00:54
Muistaakseni parikin kertaa joko IS:n tai SK:n piilosanaan oli tullut väärä ristikkopohja. Oikean pohjan konstruoiminen vihjenumeroiden ja vastaussanojen pituuksien avulla oli todella hauskaa. Silloin ehdotettiin uutta tehtävätyyppiä: piilosanaa, johon ratkoja joutuu väsäämään ristikkopohjan. En nyt muista, mihin tämä kaatui. Ehkä Eki muistaa. Vai olenko nähnyt koko jutun unessa.(Tällaisenhan tietysti saa kun pyytää PP:tään leikkaamaan lehdestä heti aluksi ristikkopohjan pois.)
102. RA24.1.2009 klo 01:57
OK (ja Mattikin), yritin kommentoida yleisemmällä kuin Sinun yksilöllisen kokemuksesi tasolla. Ei ollut tarkoitus mitätöidä elämystäsi ja sitä sinänsä snobbailuksi nimittää. Aavistelin, arvailin ja veikkailin vain, että iso osa ratkojista ei kokisi tuollaista millään lailla elämyksellisenä. Jopa päinvastoin: Tyhmänä ja turhauttavana, JOS tehtävässä muutenkin on jo tarjolla monipuolisesti ajattelulle ruokaa.Joten...? Idean käyttöarvo...?
103. Eki24.1.2009 klo 09:59
Tahattomat virheet ovat varmasti joillekin elämyksiä ja antavat uusia haasteita, mutta tavallinen ratkoja heittää kynän pöydälle ja antautuu.Piilosanat tuntuvat tällä hetkellä useimpien mielestä (SK:n palautetta lukiessa) tarpeeksi mielenkiintoisilta ilman kommervenkkejakin. Jos pohjan jättää pois, kuten on joskus tehty (kauan sitten viimeksi), putoaa ratkojista iso joukko pois.
Kuten Libero totesi, elämykseen liittyy usein ainutkertaisuus. SK:n joulunumerossa oli krypto, jossa aloitussanan kolmea kirjainta ei ollut yhtään lisää. Samaa ideaa olin käyttänyt edellisen kerran Pellervo-lehdessä kesäkuussa 1997 (http://sanaristikot.fi/ristikot/nayta_flash.php?f ile=kryptot/04/pel9706&s_posti=). Sanasepossa yli 20 vuotta sitten käyttämääni kryptoideaa en ole vieläkään toistanut ja tuskin toistankaan (http://sanaristikot.fi/ristikot/nayta_flash.php?f ile=kryptot/04/ss8602&s_posti=). Tuossa SK/Pellervo-ideassa ainoa pelkoni on ollut se, että osa ratkojista jättää sikseen, kun usko loppuu siihen, että krypto olisi virheetön. Palautteen perusteella tuossa tilanteessa ja sitä seuranneessa ratkonnassa on koko ajan ollut elämyksellinen ”voiko tämä olla totta”-fiilis.
Laatijat miettivät koko ajan, mistä löytää uusia ideoita. Ei elämyksessä mitään suurta ideaa välttämättä tarvita. Tuskin laatija useinkaan lähtee siltä mahtipontiselta pohjalta, että ”nytpä tarjoan elämyksen”, mutta usein työn tehtyään toivoo, että mukana oleva pienikin hienous tai poikkeavuus toisi mahdollisimman monelle ratkojalle jotain hyvää fiilistä
Siis että mahdollisimman moni edes huomaisi, että siinä oli jotain, jota ei ole joka ristikossa. Hyvän laatijan pahin vihollinen on se ajantappaja, joka ei ajattele mitään ratkoessaan, kunhan täyttää.
On myös ratkojia, joille itselle negatiiviset asiat jyräävät mielessä ne hyvät asiat, jotka ristikosta olisi löydettäessä, siis se ”jos ristikossa on Atik, se on huono”-tyylinen ajattelu.
Monilla ratkojilla on suosikkilaatijansa, joiden jokainen ristikko on pieni elämys ja muiden laatijoiden ei koskaan. Jos suosikki lopettaa omassa lehdessä, tilanne on kuin maailmanloppu, vaikka jatkaja olisi kuinka taitava ja tekisi yleisesti katsoen hyviä ristikoita.
104. No name24.1.2009 klo 11:14
Täytyy nyt kehua Vartti-lehden ristikoita. Niissä on ulkoasu ja vaikeustaso paikallaan. Varsinkin kun se Heikinkatu ei löydy Porvoosta.
105. Olavi Kivalo24.1.2009 klo 15:56
Kun nyt tähän saumaan sopivasti saatiin SK:n uusin, joka on ekiheli-parivaljakon tuotetta, otetaan se esimerkikiksi ristikosta, joka ei aiheuttanut elämystä. (Siis, koska asianomaiset itse halusivat nostaa tuotantonsa esiin tämän aiheen yhteydessä) Sekä kuvituksessa että sanoissa on jotain pielessä, erikseen ja yhdessä. Kuvat ovat nättejä kuin kiiltokuvaenkelit, värejä ja yksityiskohtia riittää. Ne ovat kuin 2-vuotiaille tarkoitetuista selailukirjoista ja kokonaisuus on kuin rihkamakaupan vitriini. Auliksen minimalismi ajaa tämän ohi selvästi. Itse ristikossa on (taas) liikaa tavaraa laatijan omasta kokemuspiiristä, jolla pakotetaan kaikki ratkaisijat sukeltamaan populaarimusiikin ja TV-sarjojen maailmaan, jossa eivät suinkaan kaikki ristikoita ratkovat elä. Tämä on pakkosyöttöä, joka on vastenmielistä, mutta josta tietysti selviää googlettamallla. Se ei vain valista ratkaisijaa millään lailla.
106. No name24.1.2009 klo 17:22
On siinä Poloisella ongelma. Pitää eritonen kirjoittaa, että kirjoittamista ei ole."Lähettäjä: Marco Poloinen 23.1.2009 klo 23:33
Oli meiningissä kirjoitella otsikkoaiheesta, mutta näyttää olevan senverran rauhatonta, että taidan jättää tuonnemmaksi.. "
107. Marco Poloinen25.1.2009 klo 00:00
[Enkös minä vartavasten just kertonut, että kirjoittamista on? Oikeastaan kyse oli silkasta kohteliaisuudesta; ajattelin antaa gwerille nimimerkkinivaskoineen tilaisuuden kaikessa rauhassa hoitaa tärkeimmät asian vierestä asioimisensa juutuubineen pois päiväjärjestyksestä.]
108. Jaska25.1.2009 klo 12:15
Heh heh, vai kaksivuotiaitten selailuvitriini vai miten se meni. Eihän tuota nyt usko Erkkikään. Minua ristikon selkohavainnointinen ulkoasu virkistävine piirroksineen miellytti kovasti. Mutta olen monessa muussakin asiassa infantiilinen. Ristikossa oli kolme (3) laatijan "pakkosyöttösanaa", joita en onnistunut kaivamaan aktiivimuististani. Kaksi ratkesi muitta mutinoitta risteävien avulla, mutta pääkuvan alapuolinen vaati pitkällisehkön googlailun. Mutta vain sen tähden, että pääkuvakin oli vielä siinä vaiheessa mysteeri. Kun se lopulta ratkesi, tunne oli taas kerran palkitseva. Tunsin edenneeni taas pikku pätkän viisauden ohdakkeisella. Tosiasioiden tunnustaminen kun on viisauden alku, tiesi Paasikivikin. Ja tosiasia on, että "olishan toi heti pitänyt älytä, mutta kun on tylsä pää, niin ei vain leikkaa."
Ei kolmen tähden kovis IS-Plusin asteikolla, mutta monet hauskat jujuvihjeet miellyttänevät varsinaista kohderatkojakuntaansakin. Tuskin tällaiset välipalat kaikille pahishirmuillekaan karvailta maistuvat?
109. Jaska25.1.2009 klo 12:22
...polulla.
110. No name25.1.2009 klo 15:38
Säikeen alkua mukaellen, tulee mieleeni runo:Mistä on pienet tytöt tehty.
Jatkaa saa jos muistaa
111. Marco Poloinen27.1.2009 klo 22:13
Taata kirjoitti tuonnottain "IS-kovisten nykytila"- säikeessä (no. 4022): "... en lehtilaatikosta ole vieläkään onnistunut löytämään muita kuin täysin puhtaita koviksia toisin kuin auliksia, joita sentään on ainakin edes yritetty ratkoa. Helppoja ratkotaan kyllä Ilta-Sanomistakin."Jos meikäläisen (kuvitteellista) lehtilaatikkoa alkaisi penkomaan, tulos olisi todennäköisesti täysin päinvastainen. Tämän seikan kertomisella en pyri luomaan mielikuvaa itsestäni jonain huippuratkojana vaan johdattelemaan pienen mutkan kautta otsikon aiheeseen.
Useimmat tässä säikeessä mainitut laatuseikat ovat ratkontanautintoon myönteisesti tai kielteisesti vaikuttavia. Ylivoimaisesti vaikuttavin asia itselleni on kuitenkin sopiva vaikeusaste. Ollakseen nautinnollinen on ristikossa oltava vaikeutta (nyk. 'haaste') sen verran, että sitä joutuu pähkäilemään mieluummin reilusti yli kuin alle sen kriittisen 'tunnin'. Toisaalta ristikosta, johon ei päiväkausien miettimisen jälkeen ole saanut kuin pari varmaa, ei kovin euforista oloa siunaannu (Sanasepon IISI- sarjassa oli joku semmoinenkin).
Tavallaan on surullista, että esim. PuPen alkupään ristikoiden kohdalla silmä näkee ja järki sanoo, että ne ovat kaikin puolin laadukkaasti laadittuja, mutta silti niistä ei "sopimattoman" vaikeusasteen vuoksi synny erityisen mieleenjäävää elämystä. Surullista se on erityisesti siksi, että helpompien laatijat saavat aika harvoin myönteistä palautetta hyvin tehdystä työstä. Virheistä ehkä helpommin mainitaan. Helpompien ratkomisesta nauttivat joko eivät pidä palautteen antamista tärkeänä, tai kainostelevat "tuppautumista kovisratkojien saitille". Siispä omasta ja (muidenkin) ujojen puolesta: Kiitos Hillevi Sartola-Hippa, Seppo I. Lahti ja Hannu Salokangas hyvistä ristikoista!
(Hyviä helppojakin laativia kovismaakareita erikseen mainitsematta..)
Ei sääntöä ilman poikkeusta; kun PuPen viimeinen aukeama jumittuu pitemmäksi aikaa, on ihan nautinnollista ottaa kuivamustekynä ja ratkaista alkupään ristikko. Menetetty itseluottamus kohentuu kummasti. :-)
112. Olavi Kivalo29.1.2009 klo 11:41
Otin aiemmin esille ratkontaelämyksen riippuvuuden ratkojan odotuksista. Odotuksia ei esiinny pelkästään yksilötasolla. Silloin kun ratkojakunta koostuu lehden lukijakunnasta, lukijat odottavat enemän tai vähemmän kollektiivisesti lehdessä julkaistavien ristikoiden olevan, ei vain vaikeudeltaan, vaan tyyliltään ja sisällöltään yhteensopivia lehden edustaman linjan kanssa. Ristikko, jota lukijat ratkovat luontevasti iltalehdistä, ei välttämättä istu lehteen, joka on tiukasti asialinjalla, saati lehteen, joka vaalii korkeaa tyylillistä ja sisällöllistä tasoa.
On olemassa laatulehtiä, jotka ovat valinneet tiukan kielteisen kannan ristikoiden julkaisemiseen, koska nykyisin julkaistavien ristikoiden taso ei siihen rohkaise. Ristikko ei todennäköisesti vastaisi sitä, mitä lukijakunta muuten lehdeltä odottaa.
On myös olemassa laatulehtiä, joiden taso selvästi kärsii siitä, että toimitus on aikanaan tehnyt päätöksen ryhtyä julkaisemaan ristikkoa säännöllisesti. Tason rapistuminen seuraa ilmeisimmin siitä, että niin toimituksella kuin laatijallakaan ei ole edellytyksiä vaalia ristikon ja lehden muun osan tasollista yhteensopivuutta. Ratkojalla voi olla turhia odotuksia ja sen seurauksena, paitsi ratkontaelämyksen, kukaties koko lehteen kohdistuvan arvostuksen lässähtäminen. Leikittelin ajatuksella, että Suomen Kuvalehdessä vastikään julkaistu ristikko olisikin julkaistu Kanavassa.
Miksi muuten ristikoista käytävää asiallista kriittistä keskustelua sisältäviä säikeitä siirtyy yhtäkkiä hömppäpuolelle. Siellähän säikeet uudistuvat vauhdilla ja hitaammin uudistuva hautautuu pian näkymättömille sivuille. Onko tämä matonallelakaisutekniikka, jolla kiusalliset(??) mielipiteet saadaan pois näkyvistä ja pois mielestä.
113. Ylläpito29.1.2009 klo 12:08
Olavin viimeinen kappale on epäilyksineen aika hämmentävää luettavaa.
114. marjuko29.1.2009 klo 12:26
Jos lähdetään leikittelemään ajatuksella, millaisia esim. Kanavassa tai Parnassossa julkaistavien ristikoiden tulisi olla, keskustelu muuttuu hömpäksi. Suomen Kuvalehti on ollut ja jatkaa olemista maan viikkolehtien eliittiryhmässä (onko muita?). Ristikoiden vaikeustaso voi vaihdella, mutta mielestäni laatu on vakaa: visuaalisuus+asiasisältö tyydyttävä plus. Virheettömiä helmiä ei voi kohtuudella odottaa kaiken aikaa.Olen ristikkoasioissa pelkkä harrastelija, parhaimmillaan ja pahimmillaan. Niin paljon aivotyötä kuitenkin arvostan, etten unissanikaan (paitsi painajaisessa) ratkoisi ristikoita vessassa, en edes mökillä kauniissa järvimaisemassa. En myöskään lue vessassa, en edes ilmaisjakelulehtiä enkä kuuntele musiikkia. Miksi siellä?
Puolueellinen kun olen, esimerkiksi SK 4:n Eki/Heli on mielestäni eliittilehden tasoinen, jos käsitteelle "tyyli" annetaan pisteitä, selkeydestä ja loogisuudesta nyt puhumattakaan. Mutta niin monta on mieltä kuin miestä tai naista.
115. Jaska29.1.2009 klo 12:27
Harmi, että SK:n paperikin vastaa lehden korkeaa laatua. Ristikollakaan ei voi pyyhkiä.
116. Olavi Kivalo29.1.2009 klo 12:36
Pahoittelen kovasti heittämäni herjan aiheuttamaa hämmennystä. Se ei ollut täysin vakavasti otettavaksi tarkoitettu. Toivottavasti varsinainen viestini ei lässähdä sen vaikutuksesta, vaan aiheuttaa juuri sopivasti hämmennystä, jotta keskustelu jatkuu. (Herjasin, koska en ymmärrä mekanismia, jolla säikeet siirtyvät puolelta toiselle. Tapahtuuuko se ihmisen toimesta tietoisesti/vahingossa vai 'systeemin' toimesta satunnaisesti.)
117. Eki29.1.2009 klo 12:42
Pidän kyllä ristikon sopivuutta lehden linjaan tärkeänä. Asiaa mietitään täällä tekijöiden kesken paljonkin. SK oli yhtenä ensimmäisistä lehdistä lisäämässä ristikoihinsa värejä 70-luvulla, mutta pelkästään väreistä ja niiden olemassaolosta/käytöstä voi olla kahta mieltä.Lähes kaikki SK:n ristikoiden ulkoasujen tekijät piirtävät muutakin kuin ristikoita. Reima Mäkinen on sarjakuvapiirtäjä ja Mirja Pihlajamäki tekee toisena työnään lasten värityskirjoja. Toni Pitkälänkään ulkoasu on sarjakuvamainen. Lähtökohta on siis mahdoton tehdä "asiapitoista" kuvitusta. Vakiotekijöistä Pekka Joutsin ulkoasu on lähes ainoa perinteinen ja asiallinen, mutta toki hänenkin ukkonsa ovat sarjakuvamaisia.
Kuten täälläkin on kerrottu, yritysten lehtiin räätälöidään meillä usein erittäin hyvin firman linjaan sopiva ristikko, mutta ei se välttämättä ole siinä lehdessä yhtään sen paremmin muun materiaalin kanssa yhteensopiva. Taittoakin on niin monenlaista. Mutta että kyllä Helin lähtökohta tuotakin kuvitusta tehdessä on ollut, että se istuu lehden linjaan.
118. Ylläpito29.1.2009 klo 12:46
Säikeitä siirtyy itsestään vain suuntaan ristikot > muut aiheet ja niitä siirretään mekaanisesti takaisin aina kun huomataan. Asiaa tutkitaan...Herjan ja huumorin heittely on taitolaji. Jos haluaa asiallista keskustelua, kannattaa olla tarkkana. Sellainen nimenomaan tuppaa lässäyttämään varsinaisen asian käsittelyä, jos "vastapuolella" ovat karvat pystyssä. Siis jos mukana on asiaakin, kuten Olavilla on, vaikkemme samaa mieltä kaikesta olisikaan.
119. Lukija29.1.2009 klo 17:16
Lähettäjä: Ylläpito 29.1.2009 klo 12:46"Säikeitä siirtyy itsestään vain suuntaan ristikot > muut aiheet ja niitä siirretään mekaanisesti takaisin aina kun huomataan. Asiaa tutkitaan..."
Turha hermostua, asiaahan on vasta kolmisen vuotta tutkittu.
120. marjuko29.1.2009 klo 17:28
Keskustelua ei oikein synny, jos karvat makaavat myötäsukaan eli oleskelevat lässäytysasennossa. Asia, joka kuitenkin aina on enemmän tai vähemmän oman mielipiteen näköinen, tarvitsee käsittelyynsä karvojen pörhistymistä. Nytkin oli oikein sievä pieni mielipiteiden vaihtotilanne, siis asia vastaan asia. Virkisti kummasti.
121. Olavi Kivalo29.1.2009 klo 21:10
Tarvetta turvautua googlaukseen/googlettamiseen ristikkoa ratkottaessa pidetään usein merkkinä huonosta ristikosta. Vastaavasti sellaista ristikkoa pidetään lähtökohtaisestikin hyvänä, jossa ratkaisu voi edetä puhtaasti päättelemällä ilman dokumenttien apua. Totta on, että omakohtainen päättely antaa tunteen siitä, että hermoverkko toimii, ja se on hieno tunne. Mutta voiko elämyksellisen ristikon laatia tarkoituksella niin, että sen ratkaiseminen rakentuu keskeisesti googlauksen varaan? Mielestäni voi. Mutta tällöin elämyksen tulee nousta niistä uusista oivalluksista, joita ratkoja saa perehtyessään googlaamalla siihen kontekstiin, johon vihje johdattaa ja josta ratkaisusana löytyy.
122. RA29.1.2009 klo 21:48
Tästä - ratkontaelämys perustuu ratkojan perehtyessä googlaamalla siihen kontekstiin, johon vihje johdattaa - ovat hyvä esimerkkinä mm. lähes kaikki HS-säikeet.
123. Henry Haapalainen30.1.2009 klo 00:36
Tämä on pikavisiitti, eikä saa jatkoa ainakaan tässä yhteydessä. Minusta on vähän vaikea uskoa, että automatiikka olisi se, joka muokkaa ja poistaa tekstejä siinä välissä kun ne käyvät muiden aiheiden puolella. Mutta enhän minä automatiikkaa tunne.Ehkä muittenkin kannattaisi tulostaa näitä säikeitä.
124. J30.1.2009 klo 09:46
Tulostin juuri 1000 viimeisintä ketjua. Saa kätevästi tapetoitua isommankin talon.
125. Olavi Kivalo30.1.2009 klo 11:16
Googlauksella tarkoitetaan omakohtaista informaation ja tiedon hakua netistä Google-hakukonetta (tai muuta vastaavaa) käyttäen. Yhteisratkonta nettisivulla edustaa jotain muuta. Olen aiemmin käyttänyt ristikon ratkonnan analogiana suunnistusta. Molemmat ovat sinänsä elämyksellistä puuhaa, mutta se iso elämys nousee omin avuin selviytymisestä. Porukka, jonka suoritus perustuu keskinäiseen hyysäämiseen, uhraa tämän ison elämyksen mukavuudenhalun alttarille, vaikka muuten voi olla kivaa (kun näillä pitää olla kivaa koko ajan).
Googlaus on pahimmillaan hyvin turhauttavaa, parhaimmillaan hyvin palkitsevaa. Kun nykyristikoissa joutuu turvautumaan googlaukseen, se on tuota edellistä. Mielestäni se voisi olla tuota jälkimmäistä.
126. RA30.1.2009 klo 11:39
"Lähettäjä: Olavi Kivalo 24.1.2009 klo 00:47Mitä ihmettä! Vaikka elämyksestäni on jo jonkin aikaa, se on vaikuttanut ja taltioitu ja on ollut siis aito. "
Noin voisi nyt todeta mm. joukko hesari(säie)faneja.
Haluan itsekin - ehdottomasti - hankkia ristikkoelämykseni 1) ajattelemalla itse 2) keksimällä itse 3) jättämällä ristikko vaikka auki ja katsomalla myöhemmin ratkaisu ja miettimällä sitten, miksi siitä tuommoinen tuli... 7) joskus jo valmiista ristikosta epäselväksi jääneen kohdan selitystä kysellen... 27) kuuklaten.
Oivallusristikoissahan kuuklailu ei edes ole kovin helppo keino, koska vihjeet on monesti rakennettu niin, että sopivia hakusanoja on melko mahdoton keksiä. Siis ennen kuin on jo keksinyt ratkaisun.
Ja jotta asia ei tulisi liian selväksi: Myös kimpparatkonta voi olla joskus elämys. Varsinaista ideoiden ilotulitusta, kun monta ihmistä pähkäilee yhtä aikaa vihjeitä ja lennättelee ideoita ilmaan.
127. Eki30.1.2009 klo 11:40
Varmastikin normaalille suunnistajalle oma suoritus on tärkeä. Tulee kuitenkin mieleen oma kokemus oppikoulun ekalta luokalta. Urheilutunnilla oli vuorossa suunnistus. Olin parin kilometrin päässä kotoani ja sen suunnan metsät eivät olleet minulle tuttuja. Tämä olisi ollut ihanteellinen lähtökohta suunnistukselle, mutta itselläni oli vain tarve päästä äkkiä maaliin (kompassinkäyttökään ei ollut parhaita taitojani). Olisin mieluummin pelannut pesäpalloa, mutta sitä ei juuri kukaan muu halunnut.Onnistuin muita hyväksikäyttäen löytämään ensimmäiset rastit, viimeisenkin, mutta jossakin vaiheessa kadotin kaikki muut juoksijat ja putkahdin metsästä kadulle paikkaan, jota en lainkaan tunnistanut. Niinpä nokkelana suunnistajana kysyin lähimmältä ihmiseltä: "Anteeksi, missäköhän päin on Oulunkylän yhteiskoulu?" Niinhän sitä maaliin selvittiin.
Nyt tuo metsästäputkahtamispaikka on tosi tuttu, mutta metsää on jäljellä ehkä kolmasosa, metsän paikalla on mm. tekojääkenttä.
128. kp30.1.2009 klo 12:31
mistä suurimman elämyksen saa? siitä että tulostaa ristikoita paperille ja lätkii ne olkkarin seinille :)
129. pelaaja30.1.2009 klo 21:32
RA 30.01. klo 11.39"noin voisi nyt todeta" jne. Kertoisitko hieman lisää, että mitenkä..
130. Ritu30.1.2009 klo 22:33
Pitkää pohdintaa vaativan visaisen ristikon valmiiksi saaminen on jotain sellaista, jonka haluaa kokea aina uudelleen ja uudelleen. Toisaalta elämys se on pienikin elämys.
Hyvin pienikokoiset ristikot ovat aina mieleeni. Ne saa mahdutettua pieniinkin taukoihin. Aamulehden Moro-liitteen pikkuruinen ristikko, joka on laadittu Tampereen murteella nääs, on kiva jälkiruoka työmaan sörsseleiden päälle. Tosin kyllä sekin päänvaivaa aina välillä tuottaa, kun ei Nääsvillen murre ole hallinnassa.
Mutta aina se on elämys kun sen valmiikis saa. Omalla tavallaan hauska ristikko. Ainakin työasiat häipyy tauolla mielestä.
Ja on niitä muitakin mukavia ja pienikokoisia, Itä-Pirkanmaan lehdessä myös. Helppo ja oman asuinseudun lähitienoilta olevin pääkuvin varustettu. Just sellaiseen lyhyeen taukoon sopiva makupala.
131. RA30.1.2009 klo 23:28
pelaaja, sitenkä kuin siinä yllä olevassa Olavi Kivalo -sitaatissa (11:39)
132. marjuko30.1.2009 klo 23:55
Täällä on monesta näkökulmasta pohdittu, mistä ratkontaelämys syntyy. Olavi Kivalo kirjoitti eilen 21:10 ja tänään 11:16 hyvin tiivistetyt näkemykset sekä omavaraisen että lähteisiin, tässä tapauksessa lähinnä Googlen käyttöön perustuvan ratkaisutyön hyvistä ja huonoista puolista. Molemmista tavoista syntyy erilaista elämyksellisyyttä, senhän olemme kaikki kokeneet. Kolmannesta tiestä, kimpparatkonnasta en pysty sanomaan mitään, koska se on minulle vieraampaa.Googlaus palkitsee ratkojan oikeastaan sekundaarisesti: löydät asiayhteyden, löydät sanan, tiedon ja saatu tieto herättää uteliaisuuden tietää asiasta enemmän. Portit lähes rajattoman laajaan tiedon maisemaan avautuvat, nälkä kasvaa. Ratkominen on elämysmatkailua ilman paluulippua.
133. kp31.1.2009 klo 11:18
ei saa eksyä nettiin kun ratkoo ristikkoo :)
134. Olavi Kivalo31.1.2009 klo 11:54
Siinäpä hyvä kommenttipari, toinen Marjukolta, toinen kp:lta. Nousee mieleen säie, jossa ihmettelin, miksi ristikon ratkonnan pitää olla kilpailu. Enkä malta olla jatkamatta tällä suunnistusanalogialinjalla. Täsmälleen kuten Marjuko asian ilmaisi, googlaukseen pohjautuvan ristikon ratkonnan tulee olla enemmän elämysmatkailua kuin kilpailua. Samoin kuin suunnistusta voi harrastaa enemmän tai vähemmän ankarasti kilpaillen, sitä voi tehdä myös vain samoillen ja ihastuen kaikesta mikä ihastuttaa. Olen useammin kuin kerran kokenut syyllisyyttä suunnistuskisassa, kun painan hullun lailla upean metsälammen rantaa enkä pysähdy, vaikka jokin sanoo sisällä, että nyt olisi hetki jollekin kukaties ainutkertaiselle. Siinä kp on oikeassa, että, jos kilpailee, ei auta pysähtyä.
135. marjuko31.1.2009 klo 12:06
kp,en tarkoittanut elämysmatkailua pelkästään netissä vaan sieltä saatuja avaimia ja inspiksiä, kun puhuttiin tuossa googletuksen plussista ja miinuksista. Kaikki ratkominen, ennen kaikkea tietysti ihan omatoiminen (joka on hauskinta), on sitä loputonta matkailua, josta voisi sanoa vaikka "Lasciate ogne speranza, voi ch'entrate".
Mutta ovatko laatijat sitten elämystehtailijoita?
136. ?31.1.2009 klo 12:10
"Lasciate ogne speranza, voi ch'entrate". Olisi pieni elämys saada tuo suomeksi.
137. marjuko31.1.2009 klo 12:14
"Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää." Danten Divina Commediasta, Jumalaisesta näytelmästä.
138. Olavi Kivalo31.1.2009 klo 12:15
Miten tuo kuvitteellinen helvetin portilla oleva teksti istuu tähän?
139. Tietoturvakonsultti31.1.2009 klo 12:20
-http://www.sanaristikot.fi/keskustelut/index.php?
ryhma=0&p1=vast.php&p2=info_3.php&id=4532&alku=0&t
=k1&r=0Googlella löytyy keskustelusivuista myös tällainen versio, jossa kuka tahansa voi siirtää keskustelun puolelta toiselle.
140. Jaska31.1.2009 klo 12:26
Siis ken ristikkoihin on hurahtanut, hällä ei ole toivoa taudista koskaan toipua?
141. Tietoturvakonsultti31.1.2009 klo 12:31
Eli kun lisää keskustelusivun osoitteen loppuun &r=0 pääsee siirtämään minkä tahansa sivun toiselle puolelle.Sitten vain kaikki joukolla tuhoa tekemään. :-)
142. marjuko31.1.2009 klo 12:31
Aivan. Paluuta ei ole. Ehkä sitten, kun tri Alzheimer kutsuu.
143. marjuko31.1.2009 klo 12:40
Matkahan jatkuu helvetin kautta paratiisiin, mahdollisuus jätetään.
144. Jaska31.1.2009 klo 12:51
Kenen matka jatkuu, marjuko? Vain Dante ja Vergilius helvetistä ovat palanneet, kun ei henkilökuntaa oteta huomioon.Ylläpito mainitsi toissapäivänä, että säikeet hyppäävät vain ristikkoketjusta muiden puolelle. Onko vaatesäikeen hyppy tänne siis eka tapaus laatuaan?
145. Jaska31.1.2009 klo 12:59
Ei ole, valisti PP. Ylläpidon info koski ilmeisesti vain "automaattista" siirtymistä. Joka sekin sitten lienee hakkerien tekosia?
146. Tietoturvakonsultti31.1.2009 klo 13:04
Ei siihen "hakkeria" tarvita, että joku löytää Googlella sivun ja klikkaa siinä olevaa linkkiä. Klikkaajan ei tarvitse edes ymmärtää mistä on kysymys.Tietoturvan taso tällä sivustolla on surkea.
Nythän voit itse siirtää keskustelut oikealle puolelle, kun tiedät miten se tapahtuu.
147. marjuko31.1.2009 klo 13:04
Ei tätä vertausta nyt niin dogmaattisesti kannata ottaa, kunhan fraasit lentelevät. Mutta eihän ristikoissakaan ole estetty ajatusten lentoa, päinvastoin.Nyt on nähtävissä säikeiden hyppelyä.
148. Olavi Kivalo31.1.2009 klo 13:14
Toivoin, että perustelu olisi ollut se, että kyseistä lausetta käytettiin hyvänä esimerkkinä vihjeestä, joka suorastaan pakottaa etsimään tukea netistä ja samalla johdattaa kontekstiin, josta avautuu maailma, johon ratkoja ei ole koskaan kurkistanut, tai jos on, niin vain pinnallisesti. Johtaisiko tämä vihje sukellukseen Danteen, riippuu kontekstin (saitin) kiinnostavuudesta ja siitä, onko ratkojalla henkinen tilaus sukellukselle.
149. Q31.1.2009 klo 17:43
ttu, mikä horisko
150. marjuko31.1.2009 klo 18:38
Taisin vastata Olavi Kivalolle väärällä saitilla, laadintaelämysten puolella. Ei ollut tarkoitus, oli puhdas vahinko: pää jäässä vielä ulkoa tultua. Sorry!
151. marjuko 31.1.2009 klo 17:2231.1.2009 klo 18:49
Olavi Kivalo 13:14:Noin konkreettisesti en osannut tarkoitustani ilmaista, mutta ajattelit pari piirua eteenpäin ja syvemmälle, uppoluksiin asti. Danten teksti toimi tässä minulle vain symbolisena oksana, johon ripustin toimintamallin. Jokainen ristikko alusta loppuun voi olla pienimuotoinen "commedia": ensin kauhistus (en ikinä selviä tästä), sitten kompurointia, pysähtelyä, pimeää, epätoivoa (en selviäkään!), ja lopulta klik! (valmis, hyvä minä).
Mutta samaan päämäärään, löytöretkiin uuden tiedon maailmoihin viittasin, kun kirjoitin googletuksen toissijaisesta palkitsevuudesta. Laajasti ottaen sitkeä ratkoja kokee juuri sitä lähes paranoidista tarvetta selvittää itselle vieraiksi jääneitä asioita, eikö niin? Silloin tuo kaunis ja karmiva lause onkin katalysaattori eikä se milloinkaan ole fraasi niin kuin herjailin. Lienee niin, että laatijaksi synnytään mutta ratkojaksi sairastutaan.
152. Eki4.2.2009 klo 16:34
Eilinen is-pehmis oli erityinen ratkontaelämys yhdelle ratkojalle. Asiasta lisää ensi maanantain lehdessä.Jostain syystä on erityiskehuja sadellut "sieltä täältä" (kuten Juhani Tolvanen viestissään minulle totesi).
153. Matti4.2.2009 klo 22:07
Panin merkille "piilosanaotteen" eilisen Iitiksen arkiristikossa.
154. kp5.2.2009 klo 09:07
yksikin on alku :)
155. kp6.2.2009 klo 08:09
tuosta yhdestä ristikosta varmaan pitäs jotain fiboja tulla vai? ei tule. pampampampampampam. -että silleen.
156. Antti Skyttä6.2.2009 klo 08:27
kp 08.09"...jotain fiboja tulla vai?..."
Perussanakirja: fiba = virhe, erehdys, munaus, möhläys.
Näinkö kp todella tarkoitat?
157. kp6.2.2009 klo 09:14
elämyksiä. ei tule pampampam...
158. x6.2.2009 klo 09:22
Ei kai tuo kp ole sama henkilö joka laatii ristikoita ruutukolmion lehtiin?
159. x6.2.2009 klo 14:42
Vaikeneminen on myöntymisen merkki..
160. kp6.2.2009 klo 14:43
on vai?
161. x6.2.2009 klo 14:56
No onko tuo nyt liian vaikea asia myöntää tai kieltää..Aikuisten kuurupiiloa?
162. Eki6.2.2009 klo 15:59
Voisitko Kari Päivärinta ilmaista asiasi selvästi, että voisin ottaa neuvoistasi oppia?
163. Taata6.2.2009 klo 16:05
Miksi keskustelut tyrehdytetään siirtämällä säikeitä hömppäpuolelle?
164. iso S6.2.2009 klo 16:25
Ovatko keskustelijat niin uusavuttomia etteivät opi seuraamaan perässä?
165. ko6.2.2009 klo 16:26
oikein mukava kommentti tuo ekin. milloin tuo ihme on tapahtunut? :)
166. kp6.2.2009 klo 16:26
sii piti olla kp
167. Eki6.2.2009 klo 16:44
Antaa olla. Olisi vain kiinnostanut tietää, mistä oli kysymys. Ilmeisesti haluat pitää vain kaikkia pilkkanasi.
168. kp6.2.2009 klo 17:00
jos tarkoitat tuota pampampam.... tiedät mistä löytyy. jos ristkon halkaisee tällainen litania niin ei mitään elämyksiä herätä :)
169. Eki6.2.2009 klo 17:04
Ilmeisesti puhut yhdestä PAM-lehden ristikosta. Olipa kryptisesti kerrottu, kun näytti viittaavan ihan muualle.Huomaan, että me arvostamme ihan eri asioita ristikoissa. Eläköön ne pienet ja isot erot!
170. kp6.2.2009 klo 17:09
sano eki, jos minä panisin läpi ristikon kulkemaan hahahahahahahhahahahahahahahahahaha. olisiko hyvä :)
171. Eki6.2.2009 klo 17:28
Tämähän on se kysymys, jonka usein herätät. Kaveria ei jätetä, mutta muut haukutaan. Niinhän sitä luulisi. Se on kyllä aika yleistä.
172. kp6.2.2009 klo 17:30
ei haukkumisesta ole kyse. ei vain herätä elämystä tuo. jos joku tekee noin kaikki tulee perässä. kysyin onko hyvä että on hahahahhahhahahhahhahhahhahahah ristikon poikki?
173. pelaaja6.2.2009 klo 17:34
Tuota kannattais kysyä joltakulta ratkojalta
174. x6.2.2009 klo 17:42
ehkä hah nimisessä lehdessä
175. Eki6.2.2009 klo 17:47
Ratkontaelämys tulee siitä(kin), että tulee yllätetyksi. Tällä tavalla puhumalla idea tuntuu ehkä tyhmältä. Tehdään x määrä ristikoita, joissa kaikissa on sama idea. Kun samaa ideaa ripotellaan vuosien varrella eri lehtiin, harva törmää siihen moneen kertaan. Sekin, joka törmää, tulee helposti uudelleen uunotetuksi ja voi todeta: "Kyllä tuo laatija taas veti nenästä hauskalla tempulla!"Näitä temppuja/ideoita on tietysti paljon muitakin.
176. kp6.2.2009 klo 17:59
ja oksentetava kaveri kuvaan ja yökyökyök. olisi vaikee kun on öötä.
177. kp6.2.2009 klo 18:08
oksenteleva
178. Q6.2.2009 klo 18:28
Maanantain keskiksessä oli tonin ristikossa tällainen:LÄHI-ITÄÄ. Sain vastaukseksi LIBYA. Sanat ja sävelet laati...
Vastatkoon itse. Ei tullut ratkontaelämystä
179. kari kämäräinen6.2.2009 klo 18:37
Minun ratkontaelämykseni alkoi aikoinaan 60-luvun loppupuolella Seura-lehdestä, jolloin Kalpa/Jokikokko niitä värkkäili. Tänään lääkärin käynnillä selailin Seura-lehteä ja huomasin artikkelin, jossa Seppo Jokikokko (74 v.) oli jättänyt aukeaman teon nuoremmalleen Sami Hämäläiselle. Tosin Seppo vielä jatkaa yhden sivun ristikollaan Samin paikalla. Ei voi kuin kunnioittaa Seppoa pitkästä urasta, joka vieläkin jatkuu!
180. ö6.2.2009 klo 18:43
Luin kerran estetiikan alaan kuuluneen tutkielman siitä, mikä ihmistä huvittaa ja mikä saa hänet nauramaan. Kirjan johtopäätös oli, että juuri yllätyksellisyys ja äkillinen ristiriitaisuus huvittavat ihmisiä.Yllättävästä ristiriidasta kirjassa esitettiin esimerkkinä vitsi, joka jäi erityisesti mieleeni. Kerron sen, vaikka kukaan ei ole sitä pyytänyt.
Tunnettu tykistökenraalimme Vilho Petteri Nenonen oli ollut ulkomailla tykistökomentajien kansainvälisellä leirillä. Siellä oli järjestetty kenraaleille mahdollisuus johtaa tykistöosaston ammuntaa ja näyttää siten osaamistaan.
Suomeen tultuaan Nenonen kertoi tapahtumasta tuttavalleen, joka pyysi kertomaan ammunnan kulusta.
Ensin ampui ranskalainen kenraali, kertoi Nenonen.
No, miten meni, kysyi tuttava.
Minä nauroin, sanoi Nenonen.
Sitten ampui italialainen kenraali, jatkoi Nenonen.
Miten hän onnistui, kysyi tuttava.
Minä nauroin, sanoi Nenonen.
Sitten ammuin minä, Nenonen lisäsi.
No? kysyi tuttava.
Minä nauroin, sanoi Nenonen.
181. Jaska6.2.2009 klo 20:02
Q, eikö virheen löytäminen ole elämys? Minulle ainakin on. Se Pitkälän lipsahdus oli histiksessä.
182. Jukkis6.2.2009 klo 21:24
No ainakin Wikipedian mukaan teollisuusmaiden G8-ryhmällä on oma määritelmänsä Lähi-Idälle, ja se yltää Länsi-Saharasta Pakistaniin. Siihen Lähi-Itään Libya kuuluu.
183. ö6.2.2009 klo 21:42
Ei ole G8-ryhmää. Kun kehittyneiden teollisuusmaiden ryhmä G7 otti mukaan Venäjän, on ryhmän nimi kuulunut: G7 ja Venäjä.
184. Jukkis6.2.2009 klo 21:47
Oletko ajatellut tämän asian kertoa esim. BBC:lle, Reutersille, CNN:lle ja muille asiasta tietämättömille?
185. Q6.2.2009 klo 22:08
Jukkis on pahinta saastaa näillä säikeillä.
186. ö6.2.2009 klo 22:12
Jukkis on joskus niin tosikko.
187. WER6.2.2009 klo 22:19
Ja Q turhan vaatimaton.
188. Marco Poloinen6.2.2009 klo 22:42
Ottamatta kantaa Libyaan tai Jukkiksen väitettyyn tosikkouteen, G8- asiassa hän on oikeassa. Sitävastoin (humoristi?) ö:n G7+Venäjä- väite on vanhentunut jo toistakymmenä vuotta sitten. Q:n mielipiteet taas vaikuttavat samoilta louhuun ajetun yksinäisen ketun ärhentelyiltä kuin qwerin(äkin)..
189. ö7.2.2009 klo 00:07
Venäjäkö kehittynyt teollisuusmaa? Jo toistakymmentä vuotta sitten?Muistan kuulleeni uutisissa nimityksen "kehittyneiden teollisuusmaiden ryhmä ja Venäjä" vielä vuotta sitten viimeksi.
190. Marco Poloinen7.2.2009 klo 00:20
Wikipedia:Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush ehdotti 1992 Münchenissä Venäjän ottamista G7:n täysivaltaiseksi jäseneksi. Päätös oli täysin poliittinen, eikä perustunut taloudellisiin realiteetteihin. Sitä pidettiin ennenaikaisena, mutta Venäjä kutsuttiin vuosittain sen jälkeen kaikkiin kokouksiin ja siitä ryhmä sai uuden nimikkeen G7+1. Kesäkuun 1997 tapaamista Denverissä kutsuttiin jo G8-kokoukseksi ja Venäjä liittyi virallisesti 1998 Birminghamin kokouksessa.
191. ö7.2.2009 klo 12:13
Mitä syytä Marco Poloisella on kirjoittaa minusta ilkeään sävyyn?
192. Marco Poloinen7.2.2009 klo 14:07
ö, ei mitään syytä, enkä sellaiseksi myöskään tarkoittanut. Tuo "humoristi"- heitto syntyi puhtaasti Jukkikseen osoittamasi tosikkousväitteen innoittamana ja olisi varmaan "vaatinut" jonkun sortin hymiön lisukkeeksi. Itse asiaerimielisyyden kohdalla ei nähdäkseni ole mitään ilkeään sävyyn viittaavaa. Olipahan jonkinlainen tuen osoitus Jukkikselle näinä vaikeina aikoina ;-) .
193. kp7.2.2009 klo 15:47
mistäkö elämys tehty? siirapista, sokerista, hunajasta, kermasta, salmiakkisuklaasta, vaahterisiipista. niistä on elämys tehty.
194. Eki7.2.2009 klo 22:47
Muut sanat noista hyväksyisin ristikkoon erittäin mielelläni, mutta vaahterisiippi vähän arveluttaa. Tuskin tulee ratkontaelämystä.
195. Ritu17.2.2009 klo 14:28
Hiljan ratkoin ristikkoa, jossa vastaan tuli vastaussana vihjeineen, joka oli täyttä hebreaa itselle. En lähtenyt edes guuglettamaan, mistä oli kyse, koska vastaussana ratkesi lähes varmoilla risteävillä sanoilla. Mieleenkään tuollainen yksittäinen sanapari ei helposti jää.
Mutta usein käy niin, kuten tässäkin tapauksessa, että heti seuraavana päivänä tai lähipäivinä törmää kyseiseen sanaan jossain muussa yhteydessä.
Kahvitunnilla selaamani lehtipino antoi minulle lopullisen selityksen tuohon itselleni oudoksi jääneeseen sanapariin. Kyseessä oli ihan tv-sarjaan liityvä hahmo, mutta kun itselle tv:n katselu jää hyvin vähäiseksi, niin sieltä otetut vihjeet ratkaisuineen ovat useimmiten outoja.
Kyseistä juttua ei lehdestä tulisi muuten luettuakaan, mutta mielenkiinnosta sitä näissä tapauksissa jää lukemaan, että mistäs ristikossa olikaan ollut kyse. Sellainen ahaa-elämys siitäkin tulee ja jonkinlainen tietopaikka tuolla päänupissa oleviin mustiin, tyhjiin aukkoihin.
Laatija ei näihin ahaa-elämyksiin pysty sillä tavoin vaikuttamaan, ne tulevat ratkojalle vastaan jos ovat tullakseen. Onneksi silloin tällöin ja aika usein tulevatkin.
196. Olavi Kivalo17.2.2009 klo 20:18
Elämykset ovat viime kädessä yksityisiä kokemuksia, jotka syntyvät, kun joku asia sattuu istumaan erityisen hyvin asianomaisen tilanteeseen. Kun kolahtaa, kuten aika osuvasti sanotaan. Tästä syystä kaava 'tässä tuote, koe elämys' ei oikein toimi. Suhtaudun mm. erittäin kriittisesti elämysmatkailuun ja vastaviin tuotteisiin. Aikoinaan, kun asuin Amerikoissa, minua tympäisivät tienvarren kyltit 'Scenic view'. Mikseivät ne voi jättää sen toteamista itse kullekin, koska se on jo osa elämystä.Tuolla laadintaelämyssäikeessä (jossa elämyksiä haetaan riitelystä) yritin sanoa, että elämys on paitsi yksityinen myös kokonaisvaltainen. Muutkin asiat, myös ennen ja jälkeen koetut, vaikuttavat siihen synnyttikö ristikon ratkonta tai laadinta elämyksen.
197. RA17.2.2009 klo 20:33
Hyvin tiivistetty. Näissä molemmissa elämyssäiekeskusteluissa on tullut esille, että omat elämykset ovat aitoja ja muiden jotenkin vääriä, väärin perustein syntyneitä tai peräti teeskenneltyjä ja keksittyjä.
Moisen kahtiajaon taustalla olevaa ajattelua voi vain arvailla.
KOMMENTOI