KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > ON SE KUMMA...
3249. On se kumma...
sivullinen7.2.2007 klo 09:35
...että toimittajat, joille suomenkieli on työväline ja jotka siis ovat ns. ammattilaisia, tekevät jatkuvasti alkeellisia virheitä. Jopa ns. laatulehdissä kuten Hesari. Tämän urputuksen kirvoitti otsikko tämän päivän (7.2.2007) HS:ssä:
"Lähes 90:tä Smash Asemiin osallistunutta epäillään rikoksesta"
Mitenkähän tuo pitäisi lausua? Yhdeksätäkymmentä?
Minusta numeroiden kirjoittamisessa ei suomenkielen oikeinkirjoituksessa ole mitään erityisen hankalaa. Kuitenkin vähän väliä näkee myös kirjoitettavan esim. "20-vuotta vanha" tai "20 vuotias". Anna mun kaikki kestää.
Olen puhunut.
2. Mutta...7.2.2007 klo 09:44
... sanojen oikeinkirjoituksessa on jotain hankalaa? Suomen kieli ei ole yhdyssana.
3. HT7.2.2007 klo 10:11
Mitähän vaikeutta "90:tä" pitää sisällään? Siinähän toimittaja on menetellyt ohjeen mukaan.Lainataas vähän Kielikellon numeron 3/1998 artikkelia "Lukusanojen taivuttaminen":
"Kun luku merkitään numeroin, sen taivutusmuodot ilmaistaan sijapäätteillä, jotka merkitään numeroon kaksoispisteen välityksellä. Sijapääte määräytyy luvun viimeisen taipuvan osan mukaan.
kahtasataasaseitsemääkymmentä > 270:tä"
4. sivullinen7.2.2007 klo 12:41
Vastakysymys: Jos perusmuoto on "kaksisataaseitsemänkymmentä" ja taivutusmuoto "kahtasataaseitsemääkymmentä", niin mikä on luvun viimeinen taipuva osa?
5. iso S7.2.2007 klo 12:41
Metro uutisoi lukumäärän tarkemmin: "Helsingin poliisi poliisi epäilee 86:ta Smash Asem -melenosoituksessa kiinniotettua rikoksista."Tuota minä pidän alkeellisena virheenä. Tarkkuus ei ole yltänyt poliisi poliisiin asti! :-(
Puhuttu ja kirjoitettu kieli eivät aina ole tiukan yksikäsitteisiä. Jutun voi usein tulkita tavalla jos toisellakin ja lukijan päässä voi syntyä virheellisiä mielikuvia vaikka yleensä asiayhteys selventääkin mitä kirjoittaja on tarkoittanut. simerkki samasta tämän päivän Metrosta: "Leena Huovinen itse kertoo siunanneensa helsinkiläisessä ravintolassa parisuhteensa rekisteröineen naisparin."
Pitäisiköhän minunkin mennä vaimon kanssa rekisteröimään parisuhde ravintolaan ettei vaan luulla meidän harrastavan jotain päiväkahvipuuhastelua jos satumme asiakkaiksi tulemaan? Kirkon siunausta emme enää tarvitse, se puoli on hoidettu ajat sitten eikä piispa ole siitä ainakaan vielä purnannut.
6. Jaska7.2.2007 klo 12:42
Suomen kielen suuria käytännön hankaluuksia myös suomea äidinkielenään puhuville ja kirjoittaville ovat etenkin järjestyslukujen nälkävuoden pituiset taivutusmuodot. Urheiluselostaja Juha Jokista pilkattiin aikoinaan "kaksikymmentäviidestään", vaikka mies olisi ansainnut mitalin yrityksestään suoristaa kielen epäkäytännöllisimpiä koukeroita.Kielitoimiston fossiilit eivät tee elettäkään parantaakseen tilannetta. Taivutuspäätteiden kirjoitusohjeiden sijaan kielenhuoltajien pitäisi jyrähtää: Taivutuspäätteen lisäämistä numeromerkein kirjoitettuun lukusanaan etenkin sanomalehden otsikossa ei suositeta, jos asia voidaan esittää ilman päätettä virkkeen merkityksen muuttumatta.
Kokenut toimittaja näin menetteleekin, ja kirjoittaisi otsikoksi: 86 rikoksesta epäiltyä mellakoijaa Smash Asemissa. Lyhyempikin riittäisi: 86 rikoksesta epäiltyä Smash Asemissa. Huonomuistisista huolta kantaen riittäisi, että ingressissä kerrataan epäiltyjen hulinoineen viimekeväisen kokouksen aikana.
Olisi muuten kiintoisaa kuulla julkaistun otsikon laatijan perustelu "lähes 90:lle" (tässä sijapääte hyväksyttävä ja tarpeellinen). Ei mikään estä ilmoittamasta otsikossakin poliisilta saatua, epäilemättä luotettavaa tarkkaa lukumäärää 86.
7. HT7.2.2007 klo 13:00
-------------------Lähettäjä: sivullinen 7.2.2007 klo 12:41
Vastakysymys: Jos perusmuoto on "kaksisataaseitsemänkymmentä" ja taivutusmuoto "kahtasataaseitsemääkymmentä", niin mikä on luvun viimeinen taipuva osa?
-------------------
Taivuta sitä kahtasataaseitsemääkymmentä niin näet: kahdestasadastaseitsemästäkymmene_stä_, kahdellasadallaseitsemälläkymmene_llä_ jne.
8. HT7.2.2007 klo 13:09
---------------------Lähettäjä: Jaska 7.2.2007 klo 12:42
Suomen kielen suuria käytännön hankaluuksia myös suomea äidinkielenään puhuville ja kirjoittaville ovat etenkin järjestyslukujen nälkävuoden pituiset taivutusmuodot. Urheiluselostaja Juha Jokista pilkattiin aikoinaan "kaksikymmentäviidestään", vaikka mies olisi ansainnut mitalin yrityksestään suoristaa kielen epäkäytännöllisimpiä koukeroita.
Kielitoimiston fossiilit eivät tee elettäkään parantaakseen tilannetta.
----------------------
Otetaan nyt vaikka esimerkki kahdeksan vuoden takaa, Kielikello 3/1998:
-----------------------
Moniosaisten lukujen, etenkin järjestyslukujen, taivutusmuodoista tulee helposti kovin pitkiä. Siksi pitkät luvut, ainakin kolminumeroiset ja niitä pitemmät, voidaan lukea myös niin, että vain viimeinen osa taipuu. Järjestysluvuissa myös järjestysluvun tunnus voidaan lukea samaan tapaan vain viimeisessä osassa.
253:een = kahteensataanviiteenkymmeneenkolmeen TAI kaksisataaviisikymmentäkolmeen
40 703:lla = neljälläkymmenellätuhannella seitsemälläsadallakolmella TAI neljäkymmentätuhatta seitsemänsataakolmella
555:nnessä = viidennessäsadannessaviidennessäkymmenennessäviide nnessä TAI viisisataaviisikymmentäviidennessä
-----------------------
9. Jaska7.2.2007 klo 13:16
HT, enhän minä tosissani sitä eleettömyyttä. Se oli tyyli(tön?)keino...
10. sivullinen7.2.2007 klo 13:17
Uskoisin kuitenkin alkuperäisessä tapauksessa oikean kirjoitusasun olevan "90:ää". Vastaavasti "kahtasataaseitsemääkymmentä" -> "270:ää". Perusteluna on se, että "-kymmentä" ei ole taipunut.Sen sijaan "kahdestasadastaseitsemästäkymmenestä" tulee "270:stä".
Tämä ei kuitenkaan ollut viestini varsinainen asia, vain sen kirvoittanut yllyke. Kun sormi osoittaa kuuta, nettikeskusteluissa yleensä keskitytään sormeen. :o(
11. HT7.2.2007 klo 13:21
---------------Lähettäjä: Jaska 7.2.2007 klo 12:42
Taivutuspäätteiden kirjoitusohjeiden sijaan kielenhuoltajien pitäisi jyrähtää: Taivutuspäätteen lisäämistä numeromerkein kirjoitettuun lukusanaan etenkin sanomalehden otsikossa ei suositeta, jos asia voidaan esittää ilman päätettä virkkeen merkityksen muuttumatta.
----------------
Siis pitäisi antaa ohje siitä, milloin taivutuspääte lisätään mutta ei ohjetta siitä, miten se kirjoitetaan?
Ohje on toki lisäämisestäkin:
----------------
Jos numeroin ilmaistu luku taipuu samassa sijassa kuin heti seuraava sana, taivutuspäätettä ei merkitä näkyviin, koska se ilmenee seuraavasta sanasta.
vahvistetaan 5 vuodeksi
8 tunnissa 15 minuutissa
Valmistuskapasiteettia on tarkoitus lisätä 50 000 kappaleeseen vuodessa.
Lopuilla 19 miljoonalla maksetaan velkoja
----------------
Ilmauksessa "Lähes 90:tä Smash Asemiin osallistunutta epäillään rikoksesta" lukusana 90 ja sen perässä tuleva Smash Asem eivät taivu samassa sijassa, ja siksi numeroilmauksessa sija osoitetaan.
12. Pomo7.2.2007 klo 13:31
"Lähes 90:ä Smash Asemiin osallistunutta epäillään rikoksesta"Näin, siis yhdeksääkymmentä
13. Jaska7.2.2007 klo 13:40
HT, suurkiitos kertauskurssista.
14. HT7.2.2007 klo 13:41
---------------------Lähettäjä: sivullinen 7.2.2007 klo 13:17
Uskoisin kuitenkin alkuperäisessä tapauksessa oikean kirjoitusasun olevan "90:ää". Vastaavasti "kahtasataaseitsemääkymmentä" -> "270:ää". Perusteluna on se, että "-kymmentä" ei ole taipunut.
----------------------
Menee hupaisaksi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (kutsumanimi: Kielitoimisto) tutkija antaa ohjeeksi, kuten on annettu kielenoppaissa iät ja ajat, että esimerkiksi kahtasataasaseitsemääkymmentä = 270:tä (tuo esimerkki Kielikellon numeron 3/1998 sivulta 8), mutta täällä "todistetaan", että väärin meni.
"Kymmentä" on luonnollisesti taivutusmuoto aivan kuten "kahtasataa" ja "seitsemää".
15. sivullinen7.2.2007 klo 14:04
Niin, jos tähän nyt vielä kerran palaisin. En ole Kielitoimistosta enkä tunne alan kirjallisuutta, saati osaisin käyttää kieliopillista terminologiaa. En myöskään yritä todistaa mitään.HT mainitsee säännöksi: "Sijapääte määräytyy luvun viimeisen taipuvan osan mukaan". Ymmärrän, että sana "taipuvan" on otettu mukaan määritelmään jotakin erityistä tarkoitusta varten. Olisihan yksinkertaisempaa sanoa: "Sijapääte määräytyy luvun viimeisen osan mukaan". On kuitenkin tapauksia, joissa luvun viimeinen osa EI muutu taivutettaessa. Nämä tapaukset ovat "-kymmentä" tai "-sataa" jne. -loppuiset sanat.
"-kymmentä" on toki taivutusmuoto, partitiivi, sikäli kun kouluajoiltani muistan. Mutta "seitsemänkymmentä" ei ole partitiivi! Juuri tämä ero on voitava numeroin kirjoitettaessa voitava osoittaa! Emmehän toki kirjoita "seitsemänkymmentä" > "70:tä".
Älä HT ota henkilökohtaisesti. En jatka tästä aiheesta pitempään.
16. iso S7.2.2007 klo 14:41
En minäkään kieliopista mitään tiedä, joten voin puhua sillä kuuluisalla tietämättömyyden tuomalla varmuudella.Taipuu vaan ei taitu: sana voi olla taivutusmuodossa vaikka se ei ole ulkoasultaan muuttunut miksikään. Lainaan esimerkkinä akkusatiivin määritelmää wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kieli
"Akkusatiivi eli kohdanto (persoonapronomineilla -t-päätteinen, muiden nominien nominatiivia tai genetiiviä objektin sijana on perinteisesti nimitetty nominatiivi- tai genetiiviakkusatiiviksi, mutta yhdennäköisyys genetiivin kanssa on äännemuutoksesta johtuva sattuma)."
...
"Uudempi kielioppi ei aina mainitse myöskään akkusatiivia omana sijanaan, koska se on muutamia persoonapronominien taivutusmuotoja lukuun ottamatta (minut, hänet) yksikössä täysin genetiivin ja monikossa nominatiivin kaltainen."
Esimerkki sanasta esimerkki:
Anna esimerkki (akkusatiivi)
Esimerkki annettiin (nominatiivi)
Esimerkki taipui mutta eipä muuttunut miksikään.
"Kymmentä" on jo valmiiksi taipunut. Perusmuotohan on kymmenen. Kaksikymmentä on kaksi kymmentä, siis yksi kymppi on saanut kaverikseen toisen kympin. Vastaavasti 200 on kaksi sataa ja 2000 on kaksi tuhatta, 2000000 on kaksi miljoonaa. Ihan taivuksissa ovat silloinkin kun koko lukusana on perusmuodossa. On se niin väärin.
Miksi nettikeskustelussa keskitytään sormeen eikä sormen osoittamaan kuuhun? Tietenkin siksi että sormea voidaan läpsäistä, kuuta vain kurkotella :-)
17. sivullinen7.2.2007 klo 15:21
Kerta kiellon päälle! ;o)Iso S lienee oikeilla jäljillä. "Seitsemänkymmentä" on numeraali. Sen loppuosa on partitiivin näköinen, mutta koko sana on NOMINATIIVI.
Partitiivi em. sanasta on "seitsemääkymmentä". Kuten huomaamme, ei sanan loppuosa taivu enää "lisää", vaan on edelleen partitiivin näköinen "-kymmentä". Siksipä numeroin kirjoitettaessa onkin syytä ottaa sijapääte sanan viimeisestä TAIPUVASTA osasta "seitsemää-".
Näin siis minun ymmärtääkseni.
Nyt otan sormeni pois tästä sopasta ja pistän sen nenääni, ettei sinne vaan pääse menemään hernettä.
18. iso S7.2.2007 klo 15:45
Legendan mukaan Albert Einstein oli vanhoilla päivillään kutsuttu kunniavieraaksi tieteelliseen konferenssiin. Nuori (kaikki on suhteellista) venäläinen luennoi avaruuden kaareutumisesta ja Einstein torkkui eturivissä. Luennoija havainnollisti asiaa vertaamalla tilannetta teevatiin. Einstein ponnahti pystyyn ja protestoi että ei noin voi sanoa. Venäläinen pyysi anteeksi ja jatkoi tieteellisemmältä pohjalta.Jälkeenpäin venäläinen tuli vielä pyytämään anteeksi ja selitti rohjenneensa käyttää moista vertausta koska paikalla oli avaruusfysiikan ihmeisiin vähemmän perehtyneitä lehtimiehiä. Einstein totesi ettei kysymys ollut ollenkaan siitä etteikö asioita saisi ja pitäisi havainnollistaa mutta kun tässä tilanteessa olisi tarvittu kaksi teevatia!
Mikä on tarinan opetus? Jos haluat estää herneen menemisen nenään, tarvitset kaksi sormea!
19. ö7.2.2007 klo 15:51
Minulla on Joka kodin suomen kielen opas. Sieltä löytyy esimerkki: Rajoitus koskee jo 130:tä perhettä.
Vrt. Jo 130 perhettä on kuullut rajoituksesta.
20. Jyrki7.2.2007 klo 17:20
Ymmärrän säännön "Sijapääte määräytyy luvun viimeisen taipuvan osan mukaan" kylläkin seuraavasti, esimerkeillä valottaen:*Luku 12 eli 'kaksitoista' taivutettuna eri sijamuotoihin sanallisesti ja numeroin (jos taivutuspääte numeraaliin tekstissä on lisättävä):
Nom: kaksitoista -> 12
Gen: kahdentoista -> 12:n (genetiivissä viimeinen taipuva osa on 'kaksi')
Part: kahtatoista -> 12:ta (partitiivissa viimeinen taipuva osa on 'toista', joka ei sinänsä taivu lisää, mutta on siis viimeinen partitiiviin taipunut osa)
Transl: kahdeksitoista -> 12:ksi
Ess: kahtenatoista -> 12:na
*Luku 14 eli 'neljätoista' (valittu siksi, että neljä on etuvokaalinen ja toista takavokaalinen):
Nom: neljätoista -> 14
Gen: neljäntoista -> 14:n
Part: neljäätoista -> 14:ta (viimeinen partitiiviin taipunut osa on tässäkin 'toista', siksi 14:ta eikä 14:ää)
Transl: neljäksitoista -> 14:ksi
...
Iness: neljässätoista -> 14:ssä (huom etuvokaalinen pääte)
...
*Luku 20 eli 'kaksikymmentä':
Nom: kaksikymmentä -> 20
Gen: kahdenkymmenen -> 20:n ('kymmentä' lähti siis taipumaan, toisin kuin 'toista')
Part: kahtakymmentä -> 20:tä (viimeinen partitiiviin taipunut osa on 'kymmentä')
Trasl: kahdeksikymmeneksi -> 20:ksi
Ess: kahtenakymmenenä -> 20:nä (etuvokaalinen viimeisen taipuneen osan mukaan)
jne.
En siis huomaa ristiriitaa alussa sanottuun sääntöön nähden partitiivinkaan kohdalla. Partitiivissa vain "sattuu niin mukavasti", että lukua 10 suuremmissa numeraaleissa loppuosa on jo valmiiksi partitiivissa ja taivutuspääte voidaan laittaa sen mukaan. Muissa sijamuodoissa riippuu numeraalista, onko numeraalin viimeinen vai toiseksi viimeinen osa se kyseiseen sijamuotoon taipuva osa.
21. ???7.2.2007 klo 17:35
Miten kuuluu kirjoittaa NELJÄNTENÄTOISTA?
22. eiku7.2.2007 klo 17:37
NELJÄTTÄTOISTA sen piti olla
23. Jaska7.2.2007 klo 17:40
14:täta
24. Libero7.2.2007 klo 17:46
eiku:14:ttä (-> neljättätoista)
[Kielikello 2/2006]
25. Jyrki7.2.2007 klo 18:17
Sääntöjen idea lienee se, että a) taivutuspäätteestä pitää tietysti käydä ilmi, mitä taivutusmuotoa lukusanalle kirjoituksessa tarkoitetaan, ja
b) pääte on viimeisen sellaisen osan pääte, josta tuo taivutuspääte käy selville yksiselitteisesti.
Järjestysluvullakin viimeinen osa, esim. tuossa 'neljättätoista', on tietysti partitiivissa, mutta viimeisen osan pääte ei kerro kyseessä olevan järjestysluku, ja siksi on kirjoitettava näkyviin viimeistä edellisen osan pääte, josta asia käy ilmi...
26. ö7.2.2007 klo 18:38
Vähän selittelyn tuntua...Manus manum lavat
27. matts7.2.2007 klo 19:02
Tänäisessä HeSa:ssa oli tällainen juttu:"... Sipoon alueiden liittäminen Helsinkiin ei ole valmisteltu riittävän laillisesti"
Riittävän laillisesti siis riittäisi, ei tarvita täysin laillista valmistelua?
28. Olavi Kivalo7.2.2007 klo 19:34
Enemmän tässä huolestuttaa se, että liittämistä käsitellään niinkuin se olisi jo tapahtunut. Tässähän sanotaan, että kysymyksessä ei ole riittävän laillisesti valmisteltu liittäminen. Olisi pitänyt sanoa, että liittämistä ei ole valmisteltu riittävän laillisesti, jolloin liittäminen on vielä valmistelun alla.
29. Jyrki7.2.2007 klo 21:13
ö, mitä selittelyn tuntua? Eihän tuo kielioppisääntö minun keksimäni ole, vaan mietiskelin vain ääneen sen perusteita sen mukaan, miten kielenoppaissa (muiden edellä siteeraamin tavoin) on esitetty soveltamisesimerkkeinä.Se viimeiseen taipuvaan osaan viittaaminen liittynee käytännönläheisesti siihe, ettei pidemmillä lukusanoilla otettaisi päätettä mistä tahansa kohdasta vaan mahdollisimman läheltä numeron loppua, jonne pääte numeroin kirjoitettaessa kirjoitetaan. Siis vaikkapa 354790:tä (pääte lopun '...yhdeksääkymmenTÄ' mukaan) eikä 354790:a (pääte ensimmäisenä olevan kolmosen mukaan, 'kolmeAsataaviittäkymmentä...', mikä ei tietysti ole lainkaan järkevää lukemisen kannalta vaikka tuokin pääte taivutusmuodossa esiintyy).
Mistähän syystä suomessa yleensäkin on numeraaleissa perinteisenä tapana tuo jokaisen osan taivutus, eikä vain viimeisen? Muissa yhdyssanoissahan taitaa pääsääntönä olla vain viimeisen osan taivutus: sanakirja, sanakirjan, sanakirjaa, sanakirjaksi jne. eikä sanakirja, sanankirjan, sanaakirjaa, sanaksikirjaksi. Tämä vain tuli mieleen, ei ole tullut aiemmin ihmeteltyä. Onhan tuostakin tietysti poikkeuksensa, esim. Iso-Britannia, Isossa-Britanniassa.
30. Libero7.2.2007 klo 21:51
Kohtalaisen paljon on adjektiivialkuisia yhdyssanoja, joiden molemmat osat taipuvat.nuoripari -> nuortaparia, nuoriinpareihin
raskassarja -> raskaaseensarjaan
uusikuu -> uuttakuuta, uusienkuiden (ja jopa uuttenkuiden!)
kultainennoutaja -> kultaistennoutajien, kultaisiinnoutajiin
Vanhoissa käännösnimissä yhdyssanan alkuosan adjektiivi taipuu, mistä Jyrki antoi esimerkiksi Ison-Britannian. Samoin taipuvat muun muassa
Uusi-Seelanti -> Uuden-Seelannin
Mustameri -> Mustallemerelle
Tyynimeri ->Tyynenmeren
- ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan.
31. Jyrki8.2.2007 klo 06:01
Noinhan se menee, kun tarkemmin ajattelee.
32. Jaska8.2.2007 klo 11:17
Raskassarjaa kirjoitetaan myös erikseen, raskasta sarjaa. Niin, minä en suostu kirjoittamaan raskastasarjaa. En ymmärrä, miksi pitäisi, kun kerran kirjoitetaan kevytsarjaakin. Tosin logiikassa kuulun nimenomaan kevytsarjaan, kuten toisesta virkkeestä kiistattomasti voidaan todeta.
33. Libero8.2.2007 klo 13:47
Jaska: Juu, raskassarja kirjoitetaan myös erikseen, aivan kuten mainitset. Kun kuitenkin on olemassa alempaa ja ylempää ynnä muuta raskastasarjaa, niin onhan paljon iskevämpää ja asiayhteydessään osuvampaa kirjoittaa alempi raskassarja kuin alempi raskas sarja.
Kevytsarja kirjoitetaan Kielitoimiston suosituksen mukaan yhteen ja taivutetaan kevyttäsarjaa, kevyidensarjojen, kevyisiinsarjoihin jne. Eivätkös nämä ole tyylikkäitä ja omaperäisesti taivutettuja suomalaisia sanoja? Niistä kannattaa olla suorastaan ylpeä.
Kun säie alkaa siitä, mitä kaikkea lehdissä kirjoitetaan, niin silmiini ei alan uutisista ole osunut muunlaisia kuin raskaitasarjoja ja kevyitäsarjoja. Nämä ovat jääneet mieleen poikkeavuudessaan.
34. Jaska8.2.2007 klo 19:34
Kielitoimiston kuuria saa suositella minun puolestani mitä lystää. Vaikkapa keskistäsarjaa.
35. Hakro14.3.2007 klo 19:00
Lukusanojen taivutuspäätteiden merkitsemisohjeissa on jossain vaiheessa tapahtunut muutos. Minun kouluaikoinani - niistä on kyllä aika monta vuosikymmentä - kehotettiin hakemaan taivutuspääte "-kymmentä"-osan edeltä riippumatta siitä, onko tämä viimeinen osa perusmuodossaan partitiivissa vai johonkin muuhun sijamuotoon taivutettuna. Muutos johtunee siitä, että vanhan säännön logiikka oli hiukan ontuva.
36. TK10.11.2008 klo 11:29
Kielikello 3/98, s. 8:Kun luku merkitään numeroin, sen taivutusmuodot ilmaistaan sijapäätteillä, jotka merkitään numeroon kaksoispisteen välityksellä. Sijäpääte määräytyy luvun viimeisen taipuvan osan mukaan.
kahtasataaseitsämääkymmen_tä_ > 270:tä
...
Luvut 11-19 ovat poikkeuksellisia sikäl, että niissä kaikissa on taipumaton jälkiosa -toista, minkä vuoksi niiden taivutuspääte määräytyy alkuosan mukaan.
kahde_n_toista > 12:n
kah_ta_toista > 12:ta
kolme_a_toista > 13:a
tuhattakolmeasataaviit_tä_toista > 1315:tä
37. TK10.11.2008 klo 11:32
Edit:Po. luonnollisesti Sijapääte määräytyy..., kahtasataaseitsemääkymmentä ja sikäli.
KOMMENTOI