KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > ASIAPITOISEN SEKAVAA KERRONTAA
2925. Asiapitoisen sekavaa kerrontaa
Kuuno-Kalevi21.9.2006 klo 13:17
Hiljainen nukkuva vampyyri, noussut haudastaan mutta silmät on yhä hiljaa pimeässä. Ainoa merkki hengityksestä viina ihollani. Ainoa merkki elämästä löyvä sydämeni. Mutta mitä tarvitaankaan avaamaan minun silmäni? Mitä ihmettä tarvitaan rekisteröimään yllätyksiä? Mitä tarvitaan tuntemaan iloa? Entä tuskaa?
Kadonnut narina mutta pöly ja minä yhä!! Olen lukenut kaikki kirjat sairaana olemisesta.
Minä tunnen totuuden ja totuus tietää että olen oikeassa, joku päivä vielä pelkäätte minua yöllä.
Tässä vaiheessa kuitenkin hukkuva mies näkee päivän valon tulevan ilmasta.
Olen työskennellyt kovasti tämän eteen, koko elämäni makaanko tällä tavalla?
Olen varma että he pihviintyvät taloni ulkona, siksi olen hiljaa kuin hiiri.
En tunne rakkautta mutta tiedän mikä on oikea vaan en vasen, tunnen sairauteni joka yö. Ja vittu että viulu soi!
Telkkarini täyttää maailmani valolla, 24 tuntia toista havainnosta. Puhun jumalalle asemallani, hän antaa minulle salaista tietoa.
Äiti, tukehduta minut!
Äiti, tukehduta minut!
Täältä ei ole ulos pääsyä.
Niin repivää minut palasiksi.
Täältä ei ole ulos pääsyä.
TÄÄLTÄ EI OLE ULOS PÄÄSYÄ!!!
Äiti, tukehduta minut!
TÄÄLTÄ EI OLE ULOS PÄÄSYÄ!!!
TÄÄLTÄ EI OLE ULOS PÄÄSYÄ!!!
EI! EI! EI ULOS PÄÄSYÄ TÄÄLTÄ!!!
KOMMENTOI