KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > OKAATSIHA?
2317. Okaatsiha?
Uttel27.1.2006 klo 21:25
"Aihe: VL: Ahdistaako??Tässä teille lohtua jos rupeaa ahdistamaan töissä.
Jollakin voi olla asiat vielä ahistavammin...
Ahistaa
"Kertokaa omin sanoin, mikä ahistaa", sanoi psykiatri asiakkaalleen.
"No joo. Kaikki alkoi, kun menin naimisiin.
Vaimolla oli aikuinen tytär, josta siten tuli minun tytärpuoleni.
Isäni tuli vierailulle, rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa naimisiin.
Niinpä tytärpuolestani tuli myös äitipuoleni.
Vaimoni sai pojan.
Siitä tuli automaattisesti isäni lanko, koska se on isäni kanssa naimisissa olevan tytärpuoleni velipuoli.
Koska poika on äitipuoleni veli, se on siten myös minun setäni.
Isäni vaimo sai myös pojan. Se on minun veljeni, vaikka samalla olen myöskin sen ukki. Onhan se tytärpuoleni poika.
Vaimoni on minulle mummo, äitipuoleni äiti.
Siitä seuraa, että olen oman vaimoni lapsenlapsi.
Ottaen huomioon, että olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole
ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi, vaan myös itseni isoisä.
Siksi ahistaa"
2. aksrA27.1.2006 klo 22:43
Ja jos vielä tuon em. jälkeen ahistaa, katso Einari Epätoivoisen "vuodatus". Huomaat että sinulla on asiat sentään aika hyvin! ;-)http://www.elisanet.fi/arskamaattanen/
3. tonimikael28.1.2006 klo 01:30
Uttel :DTuosta tuli mieleen ku pikkusiskoa kiusattiin joskus että tykkäs samanikäisestä serkkumme pojasta. Jos se ois oikeesti ottanu tulta alleen ja he lapsen saaneet, niin hänen (siskoni) lapsi olisi ollut hänen pikkuserkkunsa. :)
4. Lettu28.1.2006 klo 12:11
Koska yksi lempiharrastuksistani on sukututkimus, niin siitä johtuen dialogi psykiatrin kanssa ei ole kovin kaukaa haettu.Näet omassa suvussani on niin paljon sukulaisavioliittoja, että oikein hirvittää.
Huokasin helpotuksesta, kun isänisän isänisän isänisä toi raikkaampaa verta suoniini. Mutta voi pannahinen, yhteiset ensivanhemmat löytyivät häneltä ja vaimoltaan.
Niin ja ahistaa se muutenkin, kun tämän esi-isäni äiti mestattiin miehensä taposta. Veriteko paljastui 30 vuotta myöhemmin, kun renki paljasti surmanneensa Aapon esiäitini kanssa. Niin ja ahistaa sekin, ettei Kaarina tuntenut katumuksen häivääkään vanhoilla päivillään, vaan tyynen rauhallisesti otti narun kaulaansa.
Että näillä eväillä tässä porskustellaan.
5. marjaana28.1.2006 klo 18:30
Lettu:Ei kai sukunimesi ole Forrester??? ;o)
6. Lettu28.1.2006 klo 19:23
marjaana> No ei nyt sentään, mutta ennen vanhaan meno taisi olla kuin B&B:ssä parahaimmillaan. Tätä mainitsemaani menoa kuvataan seuraavalla tavalla:"Pohjanmaalla on aina nautittu tuosta vaaran viehätyksestä, minkä ristiin naiminen mukanaan tuo. Ilmankos pohjalaiset ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä jo ulkonäöltään - puhumattakaan luonteenpiirteiltään:
tämän pohjalaisen heimon vahvuuden pani merkille jo Sakari Topelius (Finland framstäldt i teckningar 1845):
"Yleensä voidaan pohjalaisia luonnehtia ujostelemattomiksi, tarmoikkaiksi ihmisiksi, joilla on luonnonlahjakkuutta ja joiden luonne on monesta syystä sekä liikkuvaisempi että itsenäisempi kuin muualla Suomessa." Senkin Topelius oli huomannut, että pohjalaiset naiset ovat reippaampia kuin missään muualla Suomessa ja suoriutuvat ulkotöistä ja hevosen ajosta siinä missä miehetkin."
(lähde: www.vilppula.com)
Otankin maljan Pohjanmaan kunniaksi 'Pohjanmaan kautta'!
Kippis ja kulaus! - Terveydeksi!
7. ö28.1.2006 klo 20:07
Letunko esiäiti mestattiin naru kaulassa?
8. Lettu28.1.2006 klo 21:18
ö> Taisi olla toinen metodi - pää poikki. (Rest in peace!)Tieto, mitä tuossa kerroin, perustuu tarkistamattomaan lähteeseen ja on luettavissa eräältä sivustolta. Tietenkin tällaiseen tietoon tulee suhtautua kriittisesti ja useinhan alan harrastajat asiaa painottavatkin.
Sukututkimus on hauskaa, vaikka näitä epämiellyttäviä juttujakin tulee aina silloin tällöin vastaan - uskokaa pois.
Suosittelen lämpimästi.
9. Lettu28.1.2006 klo 21:53
Genos 68(1997), s. 55-69, 94-95...
Laki
Suomessa oli vielä vuoden 1809 jälkeen voimassa Ruotsin valtakunnan laki vuodelta 1734 joinekuine myöhempine lisäyksineen. Lain rikoskaari sisälsi rangaistussäännökset tahallisesti tuotetuista henkirikoksista. Murhaa ja tappoa ei eroteltu, rangaistuksessa oli eroa vain silloin, kun surmattu oli lähiomainen tai isäntä.
Pöytäkirjoissa kerrotaan itse tapahtuma yksityiskohtaisesti, mutta syyt, olosuhteet tai motiivit eivät vaikuttaneet rangaistukseen. Kuolemantuottamuksestakin oli rangaistuksena kuolema. Miehen kohdalla täytäntöönpanona oli mestaus ja teilaus. Teilaus tapahtui asettamalla ruumis ja irtileikattu pää - lähiomaiseen kohdistuneessa rikoksessa myös irtihakattu käsi - teilipyörien tai paalujen päälle kaiken kansan nähtäväksi, yleiseksi pelotukseksi ja ojennukseksi. Nainen mestattiin ja ruumis poltettiin roviolla.
...
..
Vuonna 1825 lopetettiin periaatteessa kuolemantuomion toimeenpano. Tuomioita kyllä julistettiin lain edellyttämällä tavalla, mutta säännön mukaan Armollinen Keisari lievensi rangaistukset. Aikaisemmin annettuja tuomioita pantiin kuitenkin toimeen vielä vuoden 1825 puolella.
...
Esiäitini (Kaarina/Kaisa) kuoli 23.7.1823 - 76 vuotiaana.
Esi-isäni (Aapo) kuoli 23.12.1790 - 44 vuotiaana.
10. Jaska28.1.2006 klo 22:29
Puheen olleen sukulaisavioliitot palasi mieleen seuraava ongelma. Identtiset kaksoset menevät naimisiin niin ikään identtisten kaksosten kanssa. Toinen pari saa tytön, toinen pojan. Nämä rakastuvat keskenään ja haluavat naimisiin. Normaalisti sisarusten lapset ovat keskenään serkuksia, joiden välinen avioliitto on laillinen. Tässä tapauksessa kyseessä ovat kuitenkin biologiset sisarukset. Sisarusten välinen avioliitto on laissa kielletty. Mitä sanoo asiasta laki, vai sanooko mitään? Jos tämän lukee joku lainoppinut, niin voisitko ystävällisesti valaista asiaa? HUOM. vielä Lettu! Sanoit, että esiäitisi mestattiin, ja otti rauhallisesti köyden kaulaansa! Mikä lie totuus legendan takana...
11. Lettu28.1.2006 klo 23:37
Aivan oikein Jaska. Ensinnäkin murha tapahtui siis vuonna 1790. Jos esiäitini oli syyllistynyt miehensä murhaan tuolloin ja sai mestaustuomion vuonna 1823, niin tulee ajatelleeksi miten hän on elänyt nuo vuosikymmenet. Omatunto puhtaanako? Olisiko sittenkin tuo murhan selviäminen (siis rengin vahingossa lausuma paljastus) antanut hänelle rauhan ja hän otti vastaan tuomion sovituksena teostaan.(Katkelma tarinasta: ..Rikos pysyi salassa useita vuosia kunnes kerran renki sanoi vahingossa, että: "nyt on aivan samanlainen ilma ko silloin ko me tapoimma Norpan Aapan". Kaisa odotti rauhallisesti tuomiotaan Ruotsalon Nissilässä, söi leipää. Kun häntä tultiin hakemaan, hän sanoi, että "paanpahan tuohon (leipäpalasen) palaamakseni".)
Tuosta tarinasta saa sellaisen kuvan, että Kaisa tietää joutuvansa tuonpuoleisessa tekemään tiliä tekosistaan ja rangaistuksena joutuu vaeltamaan aaveena. Jotta nälkä ei pääsisi yllättämään, jättää leipää huikopalaksi. Tai sitten vain antaa ymmärtää palaavansa kummittelemaan, sillä tuohon aikaan taikauskolla oli voimakas lataus kanssaeläjien peloitteena.
Itselleni tuosta tarinasta jää hieman epämukava olo. Intuitiivisesti tuntuu siltä, että hänen tunne-elämänsä on kuollut. Oliko se syynä murhaan?
Tällaiset päätelmät ovat tietysti turhia, sillä lopullinen totuus kuoli Kaisan mukana. Vaarallisinta on romantisoida historiaa.
12. PN30.1.2006 klo 15:01
Jaska: miten niin sisarukset? Yhtään yhteistä vanhempaahan ei tytöllä ja pojalla silti olisi, vaikka geeniperimä olisikin identtinen. Serkuksiahan nuo ovat.
13. iso S30.1.2006 klo 15:44
Jaska käytti termiä "biologiset sisarukset" mikä käsittääkseni tarkoittaa sitä että biologiselta kannalta (perintötekijöiden läheisyys) lapset ovat yhtä läheistä sukua keskenään kuin tavanomaiset sisarukset. Tämä aiheuttaa samanlaisen geneettisen riskin kuin sisarusten välinen avioliitto.Lakiasiantuntijoita ei ole ilmaantunut, joten maallikkona oletan ettei laki ole tällaiseen harvinaiseen tilanteeseen ottanut kantaa. Siinä mielessä PN on luullakseni oikeassa.
Itse älysin puhua geneettisestä riskistä. Pelkkä avioliitto sellaisenaan ei aiheuta mitään perinnöllisiä sairauksia. Jos avioliitto pysyy lapsettomana niin ei tarvitse jännittää.
KOMMENTOI