KESKUSTELUT > RISTIKOT > ARALLA MIELELLÄ?
2036. Aralla mielellä?
kp15.10.2005 klo 10:25
Kun laatija aikoo panna jonkun sanan ristikkoon on kysyttäväitseltään: Tietääkö ihmiset tämän?
-Onko laatija liian aralla mielellä laatiessaan ristikkoa?
Onko ristikon osa tallata samoja polkuja ihmisten kanssa, vai
"uranuurtaja" rooli tuomaan sanoja ihmisten tietoisuuteen?
Muuten Ara on papukaija. Onko tämä lintu liian vaikea
ristikkoon?
2. ile15.10.2005 klo 10:48
Jos ristikkoon tulossa olevan sanan kohdalla joutuu miettimään sitä, että tietävätkö ratkojat, mitä tämä sana tarkoittaa, niin on parempi etsiä tilalle tutumpi ja turvallisempi sana, koska ratkojat vieroksuvat vieraalta kalskahtavia sanoja. Näin on kerrottu, ja näin varmasti onkin.
Arapapukaija on kyllä tarpeeksi tuttu siivekäs esiintyäkseen ristikoissa.
3. mielipide tämäkin15.10.2005 klo 10:56
Laatijan vastuulle jää tuntea kohdetyhmänsä ja osata säveltää ristikko sille sopivalla sanoituksella. "Uudet" sanat eivät saa olla liian kaukaa haettuja, itse laatijan keksimiä eivätkä vain pienen piirin käyttämää (ammatti)sanastoa.
4. KP15.10.2005 klo 12:09
Onko ristikon osa tallata samoja polkuja ihmisten kanssa, vai"uranuurtajan" rooli tuomaan sanoja ihmisten tietoisuuteen?
-Onko siis vastaus tähän kysymykseen myönteinen?
5. kp15.10.2005 klo 12:15
Tarkistan vielä.En tarkoita laatijan itse keksimiä sanoja (olkoot ne yhdyssanoja tai muita), vaan vähän tuntemattomia, mutta
olemassa olevia sanoja...
-Eikö totta, jos laatija(t) alkaisivat panna ristikkoon sanoja,
ne tuntemattomatkin (esim. historialliset sanat) tulisivat
tunnetuiksi?
6. Hui_hai15.10.2005 klo 12:24
Jos laatijat alkavat käyttää ratkojille tuntemattomia sanoja ristikoissa niin uskoisin kyllä useimpien sanovan joo-oo, ja heittävät ristikon roskakoriin. Yksi tai kaksi outoa/uutta sanaa ristikkoa kohti menee, mutta nekin pitäisi huolellisesti sijoitella niin, että ne eivät kohtuuttomasti vaikeuta ratkojan elämää (Ei piilokirjaimia, helpot risteävät sanat yms.).Sitä paitsi meillä pyörii ristikoissa jo nyt liikaakin sellaisia sanoja joita tuskin kukaan on koskaan kuullut kenenkään käyttävän ristikoiden ulkopuolella. Ei kiitos uusille tällaisille sanoille. Uusille hyville ristikkosanoile on sen sijaan aina kysyntää. Siis sanoille, jotka ovat normaalia arkikieltämme tai muuten vain kieleemme rantautuneita lainasanoja, jotka ovat suomalaistuneet. Kyllä yksi kriteeri ristikkosanan hyvyydelle on se, että sen kohdalla ei tarvitse epäröidä onko sen käyttäminen ristikoissa sopivaa.
7. Antti Viitamäki15.10.2005 klo 13:54
Jokaiselle ihmiselle itsestäänselviäkin sanoja löytynee kielestämme jokunen tuhat - sen lisäksi varmaan vielä pari kolme tuhatta, jotka eivät ristikkoon tullessaan sen kummemmin hämmennä. Kieleen myös tulee koko ajan uusia sanoja, joiden merkitys tavalla tai toisella (esimerkiksi median välityksellä) selviää hyvin pian useimmille suomalaisille - uusista, nopeasti tutuksi käyvistä nimistä puhumattakaan.Luulisi niillä jo aika monta hyvää ristikkoa tekevän ilman että tarvitsee edes toistaa samoja sanoja.
Minkälaista "pioneerityötä" on uusien ratkojien tahallinen vieraannuttaminen täysin tuntemattomilla sanoilla? Mitä muuta hyötyä tällaisesta "opettamisesta" on kuin se että laatijan työ helpottuu? "Jee, enpä mieti tätäkään kohtaa enää paremmaksi, kun Google löysi tähän sopivan sanan!"
(Tähän alle voivat ilmoittautua kaikki ne, joiden mielestä on hienoa oppia ristikoista eläinsukujen latinankielisten nimien osia, kauan sitten kuolleiden, täysin merkityksettömien taiteilijoiden nimiä yms.)
Totta kai tulee välillä sellaisia tilanteita (lähinnä kiireen takia), että ristikkoon pitää jättää vähemmän tunnettu sana. Silloin onkin huolella mietityn, selkeän ja sanan varmistavan vihjeen käyttö ensiarvoisen tärkeää - koska on täysin järjetöntä sälyttää laatijan osaamattomuutta ratkojan niskoille.
Ratkojan pitää (varsinkin helppojen ristikoiden kohdalla) voida luottaa siihen, että viimeistään ratkaisun nähdessään hän ymmärtää mistä on kyse. Mieluiten toki jo ratkoessaan.
Ja miksi pohtia sitä, onko ara tarpeeksi tuttu lintu? Jos laatija haluaa nähdä vähänkään vaivaa, hän pystyy tekemään ristikon ilman kolmikirjaimisia sanoja. Papukaijasta kelpaisi siis vain monikkomuoto ARAT, ja ainakin minun tietääkseni tälle sanalle on suomen kielessä paljon tutumpikin merkitys. Ja sellainen merkitys, jolle keksii huomattavasti helpommin huomattavasti parempia ja monipuolisempia vihjeitä.
Kyllä täytyy mennä laatijankin itseensä, jos hän jatkuvasti pohtii: "Uskallankohan esitellä ratkojille sanan ATTA, TATA, ATAR, ATON, TAAV, NIAS, RIAS tai ANAS?" eikä koskaan esimerkiksi: "Uskallankohan esitellä ratkojille sanan CHIRAC, BULVAANI, FRAKTAALI, NOMINI, VOLFRAMI tai UNESCO?"
Ja kumpi sanan on enemmän "olemassa" - sellainen tilapäinen yhdyssana, jonka jokainen suomalainen ymmärtää ja käsittää, mutta jota ei nyt vain satu löytymään mistään kirjasta VAI kaikille tuntematon paikannimi joka löytyy ainoastaan joka toisesta normaalia suuremmasta karttakirjasta?
8. Antti Viitamäki15.10.2005 klo 13:58
Korjaus viimeiseen kappaleeseen: "sana", ei "sanan".
9. Libero15.10.2005 klo 20:03
Antti Viitamäki 15.10.2005 klo 13.58:"Minkälaista 'pioneerityötä' on uusien ratkojien tahallinen vieraannuttaminen täysin tuntemattomilla sanoilla?"
"Ratkojan pitää (varsinkin helppojen ristikoiden kohdalla) voida luottaa siihen, että viimeistään ratkaisun nähdessään hän ymmärtää mistä on kyse."
Uudet ratkojat ovat tärkeitä, mutta niin ovat vanhatkin. Uudet sanat ovat tärkeitä, mutta niin ovat vanhatkin. Uudet nimet ovat tärkeitä, mutta niin ovat vanhatkin. Uusille ratkojille tutut sanat vieraannuttavat vanhoja ratkojia, ja vanhoille ratkojille tutut sanat vieraannuttavat uusia ratkojia. Elämänpyörä pyörii kuitenkin niin, että myös uusista ratkojista tulee vuorollaan vanhoja ratkojia. Kuka elämänpyörän pysäyttäisi?
Nykyaika panee lähes häpeämään "vanhaa" yleistietoa, jota ratkojan ei välttämättä tarvitse oppia ristikoista, mutta jota on ilo ottaa käyttöön aina silloin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Mielestäni Rooman konsuli Gaius Marius edelleen päihittää mennen tullen Britney Spearsin, mutta tällä haavaa Britneyn äitiys ohittaa mennen tullen Gaiuksen maareformin. :)
Olen odottanut, milloin joku laatijoista vihjeyttää sanan kohortti. Olisi makeaa päästä kirjoittamaan tuo sana ristikkoon, kun legioonan rakenne on minulle edelleen tutumpi kuin tietokoneohjelmat eri termeineen tai tietokonepelien virtuaalihahmot. Kasvien ja eläinten latinalaiset nimet palautuvat joskus odottamatta mieleen, samoin Pohjois-Amerikan sisällissodan käänteet. Tuttuja ovat intiaaniheimot, kreikkalaisten ja roomalaisten jumalat, suuret säveltäjät, kuvataiteilijat, kirjailijat ja näyttelijät, jo kuolleita kaikki tyynni.
Mitä mahtaa olla uusien ratkojien yleistieto, joka on syrjäyttänyt tai syrjäyttää lähes kaiken tuon vanhan? En yhtään ihmettele, jos laatija - kuten kp alkupuheenvuorossaan - on ymmällään siitä, kenen polkuja ristikon tulisi tallata. Tallaapa ristikko melkein mitä polkuja tahansa, jokaisen ratkojan polkuja se ei tallaa.
Tämän mysteerin äärellä vietin tänään unohtumattomia hetkiä. Tein oman uuden ennätykseni. Kun olin tutkinut erään helpoksi määritellyn koviksen ratkaisua ja verrannut siihen omaa versiotani, sain saldoksi kymmenkunta kysymysmerkkiä. Tavallisesti koviksesta jää tässä vaiheessa ymmärtämättä pari vihjettä ratkaisusanoineen, ja nekin useimmiten selviävät "hitaalla sytytyksellä". Nyt kymmenen! Tästä surkeuksien surkeudesta en ota koko vastuuta omaan piikkiini, vaikka jokin faktori päästäni puuttuisikin.
Antti Viitamäki, kirjoitat ihan villakoiran ytimestä, kun sanot, että ratkojan pitää voida luottaa siihen, että viimeistään ratkaisun nähdessään hän ymmärtää mistä on kyse. Iso kysymykseni kuuluu, kuka tämä ratkoja kulloinkin on? Vastaus olisi yksinkertainen, kun olisi yksi laatija, yksi ristikko ja yksi ratkoja. Ehkä kerrallaan näin onkin.
Olenko ymmärtänyt oikein, että muun muassa sinä vältät laatimuksissasi hyödylliseen yleistietoon pesiytynyttä hyödytöntä nippelitietoa? Minustakin on ihanteellista, kun laatija tapailee jokaiselle suomalaiselle tuttuja sanoja ja sijoittaa niitä laatimuksiinsa. Tämä taitaa silti olla vain ihanne - ja sinänsä arvokas.
Useimmissa ristikoissa, joita ratkon, eivät pelkästään itsestäänselvät suomenkieliset sanat riitä vastaussanoiksi. Yleistiedolla, joko vanhalla tai uudella, sekä nippelitiedolla tuntuu kaikesta huolimatta olevan kysyntää, myös helponpuoleisissa ristikoissa. Olisiko hyvänkin laatijan syytä luopua "joko-tai" -asetelmasta ja tavoitella realistisesti "sekä-että" -asetelmaa?
10. iso S15.10.2005 klo 21:18
Jos polkuvertauksessa pysytään, niin minusta laatijan on hyvä pysytellä lähes sataprosenttisesti keskimääräisten ratkojien (lehden lukijapiiri huomioiden) kulkemalla polulla tai sen lähituntumassa. Yksittäiset hyppäykset silmän- ja korvankantaman ulkopuolelle sallittakoon laadinnallisista tai opetustarkoitukselisista syista, hyvin vihjein tietysti.Mieluummin kuin sivulla, laatija kulkekoon polkua edellä. On paljon suotavampaa käyttää sellaista sanaa mikä ei ole vielä ratkovan yleisön tiedossa mutta on tulossa yleisesti tunnetuksi ristikoista riippumatta kuin opettaa ratkoja tuntemaan sana mitä ei eläissään muualla tarvitse.
11. Antti Viitamäki16.10.2005 klo 18:25
Kun muodostuu sääntö tai säännönmukaisuus, siitä on aina myös poikkeuksia.Aina kun on määriteltävissä jonkinlainen "normaali" tai "tavallinen", jo noihin sanoihin itseensä sisältyy se tosiasia että jotain jää määritelmän ulkopuolellekin.
Aina kun määrittää ihanteensa, eli sen mitä kohti ponnistaa, voi törmätä siihen että sitä ei tavoita. Yleensä ihanne kannattaakin asettaa niin korkealle, ettei se ole joka ponnistuksella tavoitettavissa. Näin antaa itselleen hyvät mahdollisuudet kehittyä. Kun lopulta onnistuu hyppäämään joka kerta tavoitekorkeuteen, voi tavoitetta jälleen nostaa.
Oma ihanteeni on ristikko, jonka kaikki sanat ovat useimmille "tavallisille" ihmisille tuttuja - ja jonka kaikki vihjeet ovat useimmille "tavallisille" ihmisille ymmärrettäviä.
Niin kuin kirjoitinkin, useimmiten ristikkoon jää yksi tai useampia sanoja joista ei olisi niin väliksi, joita kaikki ihmiset eivät siis välttämättä tunnista - ja silloin olisi vihjeen hyvä olla sellainen että suurin osa ratkojista ymmärtää ainakin sanan ratkettua mistä on kyse.
Aina - AINA - löytyy poikkeuksia.
Tuntemattomien tai vähän tunnettujen sanojen vihjeittämisessä minua ärsyttää henkilökohtaisesti kaikkein eniten vihjeet tyyliin "REITTI, R=T" > TATA.
OK, sanasta RATA muutetaan R T:ksi ja saadaan TATA - mutta entä jos ei tiedä sanaa TATA? Kuinka moni "tavallinen" ihminen tietää Tatan? Ja kuinka moni "tavallinen" ihminen vaivautuu selvittämään, mistä on kyse? Minusta tuntuu, että hän luultavammin vain luottaa siihen että laatija ei sentään ole keksinyt sanaa omasta päästään. Tai sitten ei. Ehkä hän vain ei enää vaivaudu ratkomaan yhtään ristikkoa.
Perusajatukseni tässä "uusien sanojen käyttöönotto"
-aiheeseen kirjoittamassani kommentissa oli kuitenkin se, että hyvin usein tuosta "pioneerihengestä" puhuvat sellaiset laatijat jotka tarvitsevat mitä ihmeellisimpiä sanoja vain saadakseen laadintansa MENEMÄÄN LÄPI!
Todelliset pioneerit ottavat LÄHTÖKOHDAKSEEN sanoja, joita eivät muista aiemmin nähneensä ristikoissa. Ne ovat ehkä hieman keskimääräistä harvinaisempia, mutta silti kaikkien tiedossa - niitä näkee harvemmin ristikoissa ehkä juuri siksi että niissä on hankala kirjainvalikoima tai rakenne. Mutta laatija iskee ne ensimmäisenä ristikkoon, miettiipä ehkä jo niille jonkin mojovan vihjeenkin. SIINÄ on hyvä lähtökohta!
Olen samaa mieltä Liberon kanssa, että KOHORTTI olisi loistava sana ristikkoon - ei nyt ihan helpoimpaan, mutta keskitasoiseen jo hyvinkin. Ei sana nyt niin harvinainen ole. Rakenne ja kirjaimet ovat mitä mainioimmat.
Mutta jos näen jonkin neljä- / viisikirjaimisen, A/N/S/T-voittoisen sanan jossakin ristikonnurkassa, pahimmillaan vielä yhdellä piilokirjaimella ja typerästi vihjeitettynä, en ikinä soisi sille "pioneerityön" leimaa. Minulle moinen näkymä kertoo, ettei laatija suinkaan ole mennyt rohkeasti sinne missä kukaan ei ole koskaan ennen käynyt, vaan hän on päinvastoin luikkinut pakoon paikkaan josta ei usko kenenkään häntä löytävän.
Ihanteet ovat ihanteita ja todellisuus todellisuutta. Todellisuudessa on paljon enemmän "sekä-ettää" kuin "joko-taita". Ja niin kuin Eki on usein todennut (todennäköisimmin tiedostaen tai tiedostamattaan jotakuta mukaillen), ristikosta löytyy AINA se huonoin sana - ja huonoin vihje. Kyse on vain siitä, kuinka huono se huonoin on, ja kuinka paljon parempi on paras.
:-)
12. Matti16.10.2005 klo 19:36
Olen ratkonut useita esim. Pekka Joutsin ristikoita, joissa sitä huonointa sanaa ei yksinkertaisesti ole.(Huonoin sana siis jotenkin hyppää silmille. Antti tuskin tarkoitta sitä, että pannaan ristikon sanat paremmusjärjestykseen ja katsotaan mikä sana tuli viimeiseksi.)
13. iso S16.10.2005 klo 21:36
Luulen että tarkoitti, ja että Eki on tarkoittanut, ja ainakin minä tarkoitan. Miksi täällä yritettiin tehdä kimppatyönä täydellistä ristikkoa, jos Joutsi suoltaa niitä kuin suden kuraa?Tuota vertausta jokaisen ristikon heikoimmasta sanasta voi käyttää silloin kun joku nipottaa omasta mielestä turhaan. Jos laatijalla olisi rajattomasti aikaa ja hillittömästi kunnianhimoa, niin juuri noin voisi tehdä: arvioida ristikon sanat ja käydä sen heikoimman kimppuun etsimään ratkaisua missä huonoin paranisi eikä yksikään muu ainakaan heikkenisi. Valitettavasti senkin jälkeen joku sana olisi huonoin, niin että taas hihat ja kumi heilumaan.
Ehkä tuolla jossain onkin tällainen ihmelaatija, joka kiilloittaa loistavaa (ensimmäistä) luomustaan loputtomiin. Onneksi pekkajoutsit päästävät mainiot lapsensa maailmalle.
14. Matti17.10.2005 klo 11:43
Eihän sanoja voi panna paremmuusjärjestykseen. Kumpi on parempi, penkki vai tuoli. Käsite ontuu.Sen sijaan voidaan hyvin sopia siitä, että joku annettu sanasto ei sisällä huonoja ratkaisusanoja. Jos näistä laatii ristikon, siinä ei ole huonointa sanaa.
15. Eki17.10.2005 klo 11:58
Penkki on vähän parempi kuin tuoli ;)
16. iso S17.10.2005 klo 13:17
Jos minun mielestäni yksi sana on parempi kuin toinen niin silloin pystyn panemaan niitä paremmuusjärjestykseen. Jonkun toisen mielestä tilanne voi olla päinvastoin tai tasapeli, mutta se on eri juttu.Kiillottaa on parempi kuin kiilloittaa. Jälkimmäistä sanaa joku tolvana käytti tuossa 15 senttiä sitten. Kääk! Minä!
Piinapenkki on parempi kuin tuskatuoli :)
17. Antti Viitamäki17.10.2005 klo 13:19
Jees, olisin todennut saman minkä Ekikin. En tiedä, laittoiko ihan vitsaillessaan, mutta PENKKI on kirjaimistoltaan ja rakenteeltaan hieman parempi sana kuin TUOLI.Mutta totta kai, Matti, olet oikeassa siinä että on mahdollista tehdä ristikko hyvillä sanoilla. TUOLIssa ei ole sanana yhtään mitään vikaa.
Se, mihin tällä "huonoin sana" -jutulla nyt lähinnä kai viitataan, on että usein laatijaa itseäänkin saattaa nyppiä jokin latteampi kohta muuten loistavassa ristikossa. Myöskin on todettu, että olipa ristikko vaikka kuinka hyvä, niin yleensä siitä JOKU löytää JOTAIN sanomista. Jos ei muusta, niin sitten jostakin hieman vähemmän kiinnostavasta vihjeestä.
Jatkuvaan kehitykseen kuuluu olennaisesti ajatus "Aina on parantamisen varaa".
18. Matti17.10.2005 klo 20:12
Hei, nyt keksin!Seuraavasta Sanaseposta toimitus voisi valita jonkin todella laadukkaan palkintotehtävän. Vastaajia pyydettäisiin kertomaan heidän mielestään ristikon huonoin sana.
Veikkaan, että hajonta olisi melkomoinen. Idea on mitä helpoimmin toteutettavissa.
19. Antti Viitamäki18.10.2005 klo 03:51
Mjoo, ihan pieni tarkennus:En ole tarkoittanut väittää, että se "ristikon huonoin sana" olisi kaikkien mielestä SAMA sana.
Olen Matin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että hajonta
olisi iso. Varsinkin, jos siellä ei ole yhtä järjettömän selvää fakkisanaa.
Totta, helposti toteutettavissa. Antaisiko sitten mitään olennaista, lieneekin kokonaan toinen juttu. :-)
20. Matti18.10.2005 klo 11:39
Niin, eipä kai antaisi. Mun pointtina on vaan upottaa pohjaan se maksiimi, että jokaisessa ristrikossa on huonoin sana.
21. iso S18.10.2005 klo 13:24
Sepä ei vaan uppoa, kun tässä on mielipide toista vastaan. Vastaavasti moni on yrittänyt hukuttaa huolensa pulloon mutta ne pahalaiset oppivat uimaan.Minun pointtinani on että kaikki on kiinni asenteesta. Jos haluaa nipottaa (ratkoja) tai viilata (laatija) niin aina on osoitettavissa se kohta mikä miellyttää vähemmän kuin muut. Jos haluaa olla kohtuullinen niin voi todeta, että kaikki on riittävän hyvää, jolloin huonointa ei tarvitse kohdistaa.
Laatijan ja ratkojan käsitys riittävän hyvästä ei ole sama, joten laatija tekee "turhan hyvää" tai "liian huonoa". Tarpeettoman hyvän tekemisestä ei ole muuta haittaa kuin se että sama laatija pystyisi luultavasti tekemään samassa ajassa hieman enemmän "riittävän hyvää", jolloin liian huonoa tekevien markkinarako kaventuisi.
22. Eki18.10.2005 klo 14:07
Olen iso S:n kanssa jälleen liki täysin samaa mieltä. Ristikoissa on pakosti laatimisen mahdolliseksi tekemiä "helppoja" sanoja, kuten asia, sata, Tatu... Nuo ovat kuitenkin hyviä sanoja, ainakin parempia kuin esim. suunnilleen samoihin paikkoihin sopivat aisa, sati ja Tati. Toisille ratkojille tuntuu olevan aivan sama, onko laatija kamppaillut ristikkoon ensinmainitut paremmat vai onko ehkä tyytynyt heittelemään ensin mieleen tulevat tai paikkoihin sopivat sanat kaikista hyvistä ja vähemmänkin hyvistä. Toisille kelpaavat lisäksi "tutuksi tulleet" Asaa ja Tata.Tuossa kuitenkin minusta ovat sanat laatuluokkaa 2, 3 ja 4. Ykkösluokkaan lasketaan sitten tosi hyvät sanat, jotka eivät toistu ristikoissa kovin usein (sekä penkki että tuoli pääsevät ykköseen!).
23. tonimikael18.10.2005 klo 15:30
Eki, Onko olemassa laatuluokkaa numero 5? Jos on niin, mitä sanoja siinä olisi/on?
24. matts18.10.2005 klo 16:00
arvatenkin seuraavia:-)lipputangonnuppi
päälakimies (tähän saisi hyvän kuvavihjeen, lue siis se poikkeavasti)
varliino
kaukolaina
Happee
jne.
ehkä ovat sittenkin nelosia!
25. Eki18.10.2005 klo 16:15
Kyllä ainakin vitoseen asti voi vajota, miksei alemmaksikin.Nämä nyt kuitenkin ovat makuasioita, joten en ala enempää besserwisseröidä.
26. Matti18.10.2005 klo 16:45
Ihan mielenkiintoisia näkökohtia. En uskalla kovin isolla äänellä puhua, kun en ole koskaan laatinut.
27. tonimikael18.10.2005 klo 16:49
Lipputangonnuppi on paaaljon mieluummin ykkönen kuin vitonen. Ja kaukolaina. Sanon minä.
28. Libero18.10.2005 klo 17:36
iso S 18.10.2005 klo 13.24:"Laatijan ja ratkojan käsitys riittävän hyvästä ei ole sama, joten laatija tekee 'turhan hyvää' tai 'liian huonoa'."
Eki 18.10.2005 klo 14.07:
"(sekä penkki että tuoli pääsevät ykköseen!)"
Ei sadan kilon punnusta kannatakaan nostaa silloin, kun kymmenen kiloa riittää (= vanha viidakon sanonta). Tokko laatija silti koskaan voi tehdä "turhan hyvää" työtä. Saatan jopa uskaliaasti kuvitella, että se tuottaa iloa tekijälle itselleenkin.
Ristikossa olevat "helpot" sanat ovat yhtä välttämättömiä kuin virkkeen side- ja täytesanat, joita ilman virke olisi vajaa, vaikka siinä olisi miten monta ilmaisultaan "hyvää" sanaa.
Lainaan lauseen: "He tuntevat syvää veljeyttä keskenään, kun he kiistelevät voimakkaasti elehtien joistakin teorian hienouksista."
Sanat he, keskenään, kun, voimakkaasti, joistakin ja teoria ovat yksin kappalein latteita ja helppoja sanoja, joista tuskin kukaan erityisesti pitää. Ilman niitä sama virke kuulostaisi kuitenkin omituiselta: "Tuntevat syvää veljeyttä, kiistelevät elehtien hienouksista." Mielestäni tämä periaate on sovellettavissa myös ristikoihin, SANALUOMUKSIIN sanan täydessä merkityksessä.
Kaikki sanat, jotka merkitsevät jotakin, ovat tärkeitä, mutta toiset ovat kliinisesti tarkastellen "elävämpiä" ja toiset "kuolleempia". Kun tuoli ja penkki pääsevät ristikkosanojen ykkösluokkaan, niin mihin luokkaan kuuluvat sellaiset eloisat ristikkosanat kuin päistikkaa ja kipaista? Olin huomaavinani kyseiset sanat eräässä ristikossa, ellen ratkonut sitä niiltä osin väärin.
Onko ykkösluokan yläpuolella super-, mega-, luksus-, ekstra- vai muu luokka, vai onko ykkösluokka suuren suuri?
29. Eki18.10.2005 klo 17:54
Hienosti filosofoitu, Libero, ja naulan kantaan!Varmasti päistikkaa on eläväisempi ja yllättävämpi sana kuin tuoli. Tämä luokitteluni lähti aika nopeasti liikkeelle enkä ajatellut siinä niin paljon muuta kuin sanan laatua ja tunnettuutta. Tuoli on varmaan ainakin paljon tutumpi monelle kuin päistikkaa.
Sanalle tuoli sopii taajempi esiintyminen kuin sanalle päistikkaa. Jos joka 10. ristikko sisältäisi sanan päistikkaa, se pursuaisi pian korvista ulos ja ärsyttäisi. Jos tuoli on joka kymmenennessä, sitä tuskin huomaa, se on niin keskellä tavallista arkea muutenkin.
En tiedä, mihin olen asiaa johdattamassa. Kunhan kirjoittelen ko. hetkellä syntyviä ajatuksia.
30. Matti18.10.2005 klo 20:14
Osui ja kolisi tuo Liberon teksti.Muistan päistikkaan hyvinkin. Nähkääs kun tunsin vain merkityksen "päistikkaa hankeen" yms, ja vihjeenä oli aikaan viittaava pian. Mutta löytyihän Nykäsestä piankin se merkitys pian, tosin kakkosmerkityksenä, mutta kuitenkin.
Niin, lauseessa tarvitaan myös side- ym sanoja, se on selvä. Ristikon sanat eivät tietysti muodosta lauseita eikä laajempia merkityksiä, mutta silti viehättäää Liberon ajatus, että myös ristikko tarvitsee väistämättä myös sidesanansa.
31. Matti18.10.2005 klo 20:21
Lipputangonnuppi ja kaukolaina ovat tietysti mitä mainioimpia ristikkosanoja.Happee, jännä, missä lieneekin. Mutta no joo. Ahmoo, Haimoo? (Matkalla Forssasta Lauttakylään. Suttako jahtaat? Ahmoo. Maksaako juilii? Haimoo.)
Iholde? (Rauman likellä.)
Mikä on varliino? Ensin nyrpistelin kun en tunne, mutta eihän se ole mikään kriteeri.
32. Satunnainen Ratkoja18.10.2005 klo 21:09
Happee on ainakin Jyvaskylassa. Sita sietaa siella hengittaaSiis tarkemmin sanottuna salibandy joukkue siella. (voitti tai havisi hopeeaa viime vuonna)
33. jupejus18.10.2005 klo 21:38
Ihode on Rauman likellä, ollut Anna Erikssonin syntymäsija, oli tuossa perjantaina 'puhelinlangat laulaa' -ohjelmassa mainintaa.
34. mor18.10.2005 klo 21:57
Ihoden Essolla oli yksi Suomen viimeisimpiä 20 pennin pajatsoja. Siellä oli "ihan pakko" pysähtyä aina ohi mennessä.
35. matts19.10.2005 klo 09:24
Happeella tarkoitin teamia, vinkkihän sille voisi olla "OOTA"Kuka selvittää VARLIINOn? Luulin sen olevan tunnettu.
36. iso S19.10.2005 klo 09:29
Google: Hakusi - varliino - ei vastaa yhtään sivua.
37. matts19.10.2005 klo 10:13
pitäisikö - on google ainoa autuaaksi tekevä?
38. iso S19.10.2005 klo 10:23
Ei ainut eikä aina ollenkaan autuaaksi tekevä. Google löytää vain osan netissä olevasta tiedosta, kaikki tieto ei ole netissä ja kaikki netissä oleva tieto ei ole totta.Kuitenkin kaiketinkin, jos joku sana, vaikkapa varliino, merkitsee jotain ja kohtuullisen ratkojajoukon voi kuvitella tuntevan sen, niin on erittäin todennäköistä että sana esiintyy myös jollakin Googlen indeksoimalla sivulla.
Jos varliino on vaikkapa salainen kutsumanimi mitä matts (nimi muutettu) käyttää vaimostaan (vaimo vaihdettu) kahdenkeskisessä keskustelussa äänieristetyssä ympäristössä eikä missään muualla, niin Google ei tiedä asiasta mitään vaikka kyseessä on kiistaton tosiasia. Tällaisen sanan käyttö jopa visaisessa ristikossa olisi kohtuutonta.
39. matts19.10.2005 klo 11:05
Ei ole vaimoa!Varliino liittyy luonnontieteisiin! Ei se ehkä täytä tuota kohtuullisen ratkojajoukon määritelmää. Kuten eivät skvarkki, gravitoni, fotiino, ziino jne.
Minusta se on vaan sanana hauska.
40. Eki21.10.2005 klo 09:43
Libero: "Kun tuoli ja penkki pääsevät ristikkosanojen ykkösluokkaan, niin mihin luokkaan kuuluvat sellaiset eloisat ristikkosanat kuin päistikkaa ja kipaista? Olin huomaavinani kyseiset sanat eräässä ristikossa, ellen ratkonut sitä niiltä osin väärin."Epäilinkin, että ne olivat jossakin ristikossani ja kovis 8.10. se näkyi olevan. Käsittelin sen ratkaisua juuri lehteen meneväksi ja huomasin tämän.
KOMMENTOI