KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > PINK FLOYD
1968. Pink Floyd
Pena20.9.2005 klo 07:38
Aamun avauksessa chatin puolella "alkoi korvissa soimaan" Pinkkarit. Erityisesti The Wall -albumi kolisi/kolic meikäläiseen joskus aikoinaan. Muutkin tietysti myös. Millaisia muistoja sinulla on Pink Floydista? Onko (nerokkaista) sanoituksista joku jäänyt erityisesti mieleesi? Kerro ne tässä, avaa sydämesi mulle, ja monille muillekin siinä samassa d=)Mother do you think they'll drop the bomb
Mother do you think they'll like the song
Mother do you think they'll try to break my balls
Ooooh aah, Mother should I build a wall
Mother should I run for president
Mother should I trust the government
Mother will they put me in the firing line
Ooooh aah, is it it just a waste of time
Hush now baby don't you cry
Mama's gonna make all of your
Nightmares come true
Mama's gonna put all of her fears into you
Mama's gonna keep you right here
Under her wing
she won't let you fly but she might let you sing
Mama will keep baby cosy and warm
Ooooh Babe Ooooh Babe Ooooh Babe
Of course Mama's gonna help build the wall
Mother do think she's good enough for me
Mother do think she's dangerous to me
Mother will she tear your little boy apart
Oooh aah, mother will she break my heart
Hush now baby, baby don't you cry
Mama's gonna check out all your girl friends for you
Mama won't let anyone dirty get through
Mama's gonna wait up till you come in
Mama will always find out where
You've been
Mamma's gonna keep baby healthy and clean
Ooooh Babe Ooooh Babe Ooooh Babe
You'll always be a baby to me
Mother, did it need to be so high.
2. kirre20.9.2005 klo 08:06
Itse muistan hyvin sen The Wall-albumin kansikuvan isossavinyylilevyssä. Täysin valkoinen, jossa mustia raitoja, ikään-
kuin tiiliskivi seinämä.
3. mor20.9.2005 klo 08:21
Dark side of the moon -albumi on edelleenkin eräs rakkaimmista levyistäni.Ja olkoon vaikka kuinka kulunut biisi, niin Money kolahtaa aina!
Aivan alkuaikojen biisien joukossa on myös melkoisia helmiä, kuten esim. Bike!
Eipä PF juuri heikkoja levyjä ole tehnyt.
4. Eki20.9.2005 klo 10:05
Kuulun siihen ikäpolveen, toisin kuin Pena, että proge taisi yhteen aikaan (70-luvulla) olla suosituin musiikin laji ja olin tarpeeksi vanha ollakseni täysillä mukana. Se tuli hevahtavan rockin (Deep, Heep jne.) perään ja rinnalle. Muita progenimiä olivat mm. Yes ja ELP. PF oli näistä progeakteista jotenkin normaalein. Esim. Yesin Tales from topographic oceans meni jo aika käsittämättömäksi, tosin en ole kuunnellut sitä pitkään aikaan, että olisin tarkastanut asian.Heitän tähän joitakin asioita, joita tuli aidosti ekaksi mieleen positiivisina muistoina
1) Wish you were here -levyn alku. Kappale alkaa muutaman minuutin kauniilla virittelyllä ja lopulta puhkeaa kukkaan nimellä Shine on you crazy diamond. Tehoaa edelleen.
2) Dark side of the moon on tosiaan hienojen kappaleiden hieno kokoelma. Kaverin kanssa puhuttiin (siis yli 30 vuotta sitten), että kyllä yksi taustalaulajan nimi pitää muistaa vaikka lopun ikäänsä. Kaveri huitelee nyt Euroopassa EU-hommissa ja sillä on ruotsalainen vaimo, mutta minä ainakin muistan vielä, että se laulajan nimi on Clare Torry.
3) Tutustuminen edellistä ennen ilmestyneisiin levyihin, joissa dominoi vielä Syd Barrettin psykedelia, hyvää musaa sekin, tunnetuin niistä lienee See Emily play, jota Bowie versioi levyllä Pin-ups..
4) Yksi aiemmista levyistä oli Echoes ja siina on hieno instrumentaalinen nimibiisi.
5) PF:n Dave Gilmout tuotti yhden kaikkien aikojen parhaista levyistä, Kate Bushin esikoisen The kick inside. Tai ainakin hän oli parikymppisen Katen ”löytäjä” ja luotsaaja.
6) Soitettiin Hyytiälässä metsänhoitajaopintojen ekana kesänä yhdessä juhlassa Pink Floydin kappale, mutta se lähti liian hitaasti ja pysyi sellaisena koko biisin ajan. Tauolla eräs Eljas, kova PF-diggari, tuli vaahtoamaan aivan haltioissaan, että hän ei ole koskaan kuullut minkään yhtyeen versioita Pinkkiä ja kehui maasta taivaisiin. Ehkä ajatteli, että olimme tehneet oman version tahallaan hitaampana. En nyt saa päähäni, mikä biisi se oli. Kitaristi oli ”Suomen Eddie Van Halen”, jonka ääntä kuullaan nykyisin paljon mainoksissa.
7) The Wall oli hieno levy ja Another brick in the wall mainio ”vähän erilainen” PF-biisi. Päätimme Hyytiälän yhtyeen kanssa soittaa sen seuraavan syksyn hirvi- ja taimijuhlassa. Edellisen vuoden juhlissa soittanut yhtye esitti Sliippareiden biisin Kuka mitä häh, laulusolistinaan kappaleen sanoittaja, ex-sliippari ja nyk. pankinjohtaja (voi olla nykyisin jotain muuta) Sakari Eerola. Me otimme ”Brickiin” mukaan ”lapsikuoroon” kurssilaisistamme. Oli komeaa johtaa kerran elämässään laulukuoroa ja muistan vielä Artsin (ei tämä ”meidän Artsimme”), toisen PF-fanin, ammottavan suun, kun hän hoilasi ”we don’t need no education”.
8) Jossain vaiheessa suhde Pinkkiin laimeni, mutta esim. Learning to fly on oikein hieno biisi. Siinähän ei ole enää mukana Roger Waters, joka loi pääosan tunnetuimmista kappaleista.
5. MM20.9.2005 klo 10:23
Pink Floydin "The Dark Side Of The Moon" on semmoinen pläjäys, jonka olen jo neljästi joutunut hankkimaan.Ensin puberteettipöljäiässä kasettina, vähän vanhempana sitten vinyylinä ja heti CD-ajan koittaessa tietysti CD:nä.
Neljäs versio oli sitten monikanavaääninen SACD-versio.
On se nii hyvä.
6. Pena20.9.2005 klo 10:40
Wish you were here -biisin kertosäkeen sanat ovat jääneet (jostain syystä) mieleeni. (Joku syy lienee se, että olemme kaverini kanssa kuunnelleet sitä "miljoona" kertaa juopotellessamme:-))How I wish, how I wish you were here.
We're just two lost souls
Swimming in a fish bowl,
Year after year,
Running over the same old ground.
What have we found?
The same old fears.
Wish you were here.
7. Eki20.9.2005 klo 10:54
Wigman meinasi nimetä levynsä Dark album alun perin eri tavoin.Siitä piti tulla Wish you were beer.
Sopii Penan kommenttiin hyvin.
8. Jukkis20.9.2005 klo 11:09
Eki: "Yksi aiemmista levyistä oli Echoes ja siina on hieno instrumentaalinen nimibiisi."Paitsi että levy on Meddle, jolla on 23 minuuttia pitkä Echoes, joka ei ole instrumentaali.
9. Eki20.9.2005 klo 11:13
Jukkis, olet oikeassa! En ole pitkään aikaan kuunnellut kyseistä levyä, pitäisi hankkia ceedeenä.Ja yllä oleva yhtye on Wigwam eikä Wigman!
10. Juhani Heino20.9.2005 klo 16:23
Mun PF-suosikkini on Comfortably Numb, mutta koneeni "soittolistalta" löytyy monta muutakin.Yhden tutun syntymäpäivillä oli aikanaan kiva idea: sankari itse (graafinen suunnittelija) antoi MEILLE synttärikortit joissa oli jokin pätkä PF:n lauluista. Mulle tuli:
No one told you when to run
You missed the starting gun
[en kerro laulua, diggarit voivat muistella ja muut googlata]
11. Libero20.9.2005 klo 17:17
Alan Parkerin elokuva "The Wall" on tullut katsotuksi muutaman kerran. Ensimmäisen kerran katsoin velvollisuudesta, muut kerrat vapaaehtoisesti. Minulla on jossakin tallessa "Another brick in the wall" -laulun koskettavat sanat, jotka poikkeuksellisesti kirjoitin muistiin. Levyt ovat kulkeutuneet muualle.Kun Berliinin muuri oli murtunut, "The Wall"-spektaakkeli tuli televisiosta suorana lähetyksenä, jota seurasin. Poikani oli läsnä tässä massiivisessa konsertissa, josta ilmestyi myös oma äänitteensä. Pidin kovin myös kyseisestä liveversiosta.
Pink Floyd ja "The Wall" ovat niitä juttuja, joilla kaksi nuorta miestä ovat maailmankuvaani avartaneet. Olen heille kiitollinen. Omin neuvoin en olisi täkyyn tarttunut.
12. Marko20.9.2005 klo 19:17
Itse videosukupolven edustajana muistan, kun näin Pink Floydin Wall-musiikkivideon. Etenkin siinä kiinnitti huomiota marssivat vasarat ja todella upea animointi verrattuna sen ajan muihin musavideoihin. Lisäksi hyllystä löytyy Pulse-livekokoelma ryyditettynä Dark side of the moonilla.
13. kari kämäräinen -5920.9.2005 klo 19:39
Minä olin ainakin meidän seudulla erilainen nuori, sillä vuonna 1973 ostin Pink Floydin Dark Side of Moonin (ilmestyi juuri sinä vuonna). Ihastuin siihen ja hankin vuoden sisään Ummagumman (-69), Atom Heart Motherin (-70), Relicsin (-71), Meddlen (-71). Varsinkin Atom Heart Mother kolahti kovasti tuon Dark Side of Moonin lisäksi. Myöhemmin hiipui minunkin into ja tilalle tuli Matti ja Teppo vai oliko se Jaska ja Teppo! Mutta vuonna -77 ostin vielä Animalsin, joka oli todella huippulevy. The Wallista en enää jaksanut innostua.
14. kari kämäräinen -5920.9.2005 klo 19:44
Pink Floydin innoittamana kuuntelin silloin 70-luvulla kirjastossa myös Gentle Giant-nimistä progebändiä. Se jotenkin kolahti. Oli muistaakseni amerikkalainen bändi.Kaupoista sen levyjä ei ainakaan niihin aikoihin löytynyt.
KOMMENTOI