KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > RAKASTUMISESTA
1534. Rakastumisesta
ö16.4.2005 klo 11:46
Onko verbillä rakastua ollenkaan perfektiä? Pluskvanperfekti kyllä on mutta "olen rakastunut" on preesens. Miten se näin menee?2. tjn16.4.2005 klo 14:32
Kiva joskus pohtia syntyjä syviä. Joku varmaan ennen pitkään tuo kieliopillista aspektia tähänkin.Aivan lonkalta heittäisin, että onkohan se "olen rakastunut" preesens? Mielestäni rakastua verbinä kuvaa niin nopeasti ohi vilahtavaa hetkeä, että ei ehdi edes preesensiä käyttää. Eli "olen rakastunut" on minulle perfekti :)
Äkkiseltään voisi verrata vaikka liukastua- verbiin.
Ei siinäkään ehdi preesensiä sanoa kun ollaan jo imperfektissä tai perfektissä :)
3. Kravattimies17.4.2005 klo 02:11
Olen rakastunut on kieliopillisesti perfekti.Perfektiä käytetään myös tyyliin "olen asunut täällä viikon", kun esimerkiksi saksassa siinä on preesens. Ihmetyttää myös englannin "I forget". Itse en sanoisi suomeksi unohdan, kun tarkoitan en muista. Löysin tämän netistä. Olkoon esimerkkinä. Näin se alkaa suomeksi:
On ystävänpäivä 1985. Tuon äidillesi kukkia sinulta, suklaata minulta. Tai ehkä toisin päin. Hän tuo minulle sinut. Tuntia aikaisemmin, tai myöhemmin, unohdan/en muista
It's Valentine's Day, 1985. I bring your mother flowers from you, chocolate from me. Or maybe the other way around. She brings me you. An hour earlier, or later, I forget which, I'm sitting in the diner with my parents and your mother's father. I'm thinking that I'll remember everything about this day, but of course I don't. I don't remember much of the conversation, although I'm sure it revolved around you.
4. Antti Viitamäki17.4.2005 klo 03:45
Tässä tulee se kieliopillinen vinkkeli:Lauseen "Olen rakastunut" voi ajatella olevan yhtä lailla preesensissä kuin perfektissäkin.
"Rakastunut" on rakastua-verbin 2. partisiipin (eli partisiipin perfektin) aktiivin yksikön nominatiivi. Monet partisiippimuodot toimivat myös adjektiivisina eli määrittävinä sanoina - lauseessa siis attribuutin tai predikatiivin asemassa:
"Näin ympärilläni vain rakastuneita pareja." (attribuutti)
"Tuo mies on ilmiselvästi rakastunut." (predikatiivi)
Suomen kielen perfekti muodostetaan sanaliittona olla-verbin preesens-muodosta ja pääverbin 2. partisiipin nominatiivista.
Tässä sanaliitossa olla-verbi taipuu tapaluokassa, persoonassa ja luvussa, pääverbin 2. partisiippi vain pääluokassa ja luvussa.
Passiivin perfektissä olla-verbi on aina yksikön 3. persoonassa.
---
"Minä olen rakastunut häneen jo vuosia sitten."
(Lauseen predikaatti on rakastua-verbin aktiivin yksikön 1. persoonan perfekti, joka siis on muodostettu olla-verbin aktiivin yksikön 1. persoonan preesensistä ja rakastua-verbin 2. partisiipin aktiivin yksikön nominatiivista.)
Mutta samoin sanoin voi myös ilmaista preesensiä eli nykytilannetta:
"Minä olen palavasti rakastunut."
(Tässä olla-verbi on enemmän tai vähemmän omillaan, eli lauseen predikaatti ei ole "olen rakastunut" vaan pelkästään "olen", ja "rakastunut" on predikatiivi.)
"Olen rakastunut."
(Lauseesta ei voi varmuudella sanoa, onko kyseessä preesens vai perfekti - se voi siis olla kumpaakin.)
:-)
5. joopeli4.5.2005 klo 15:49
no huh
6. Passant16.5.2013 klo 16:47
Tuollaista sekavuuttahan se rakastuminen aiheuttaa, että sotketaan selvät asiat. Verbin 'rakastua' aktiivin indikatiivin preesens yksikön 1. persoonassa on 'rakastun'. 'Olen rakastunut´on vastaava perfekti. Se ei suinkaan tarkoita mitään ohimenevää tapahtumaa, vaan ilmaisee tilanmuutosta, joka jatkuu yhä, vrt. "olen menettänyt järkeni."
KOMMENTOI