KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > KUINKA JULKEAT?
2446. Kuinka julkeat?
Eki15.3.2006 klo 17:44
Yllä oleva kysymys on aika yleinen, mutta en meinannut tuntea perusmuotoa, kun siihen sanakirjassa törmäsin: JULJETA.Laadinta takkuaa joskus ja silloin saattaa olla pakko panna sana TAKUTA ristikkoon, siis samaisen verbin perusmuoto. On se jokusen kerran ristikossa ollutkin.
2. RA15.3.2006 klo 18:23
Tuntuu kuin en olisi koskaan kuullut tuota perusmuotoa missään. Siis JULJETA. TAKUTA on siitäkin edestä hyvin tuttu.:-)
Tuosta tuli mieleen JULMA, jolla on kaksoismerkitys: säälimätön, ankara, raaka / iso, suuri. JULMASTI voi tarkoittaa ankarasti tai paljon (Joku toimi julmasti. Joku sai julmasti kaloja.)
Kun JULMISTUU, niin (vain) suuttuu tai raivostuu eli kaksoismerkitys katoaa. Mutta mitenkäs JULMETA-verbi? Onko se verbi ollenkaan ja jos on, niin säilyykö siinä tuo kaksoismerkitys.
[Julkesin lähettää tämän viestin, kun ennakoin, että ette julmistuisi.]
3. tonimikael15.3.2006 klo 18:28
Julmettuhan on sana myös. Suurta, valtavaa tarkoittaa myös. Ja jotain muutakin kai.
4. RA15.3.2006 klo 19:40
Tänks Toni! Minä sitten pidän noista tiukan eksakteista kannanotoistasi! :-)
5. jupejus15.3.2006 klo 21:29
Juljeta sanasta myös rinnakkaismuoto juleta
6. heh16.3.2006 klo 15:58
Tuli tosta jotenkin mieleen että Veijo Wirenin ristikoissa toistuu sana TATATUS eli konetuliaseen ääni. Onko tämän (sinänsä huonon) sanan verbimuoto TATATTAA (huono sekin, ellei laiton).
7. marjaana16.3.2006 klo 16:59
Minulle oli kerran vängällä tulla ristikkoon sana TATATUS, mieluummin purkasin, kuin laitoin tuon.
8. Tiedoton16.3.2006 klo 17:00
Vanha vitsi, ja varmaan tälläkin saitilla ennenkin nähty, mutta menköön:Konekivääri TATATTAA.
Ampuja TATATUTTAA konekivääriä.
Ampujan ryhmänjohtaja TATATATUTTAA konekivääriä ampujalla.
Heidän joukkueenjohtajansa TATATUTATUTTAA ryhmänjohtajan välityksellä konekivääriä ampujalla.
Joukkuuenjohtaja on siis konekiväärin TATATUTATUTTAJA.
jos joukkueenjohtaja suhtuatuu tehtäväänsä kevyesti, hän on TATATUTATUTTELIJA.
Jos tehtäväänsä kevyesti suhtautuva joukkueenjohtaja on nainen, hän on TATATUTATUTTELIJATAR.
Jos hän on sairaana, on kk TATATUTATUTTELIJATTARETON.
Konekiväärin ominaisuuksiin kuuluu siis tilapäinen TATATUTATUTTELIJATTARETTOMUUS.
Mitä ne valittavat, että suomi on vaikea kieli? Monella muulla kielellä kk:n orvon tilanteen kuvailemiseen tarvittaisiin useampi lause - suomessa riittää yksi sana!
Vielä kun löytyisi se sankarilaatija, joka sijoittaisi tuon viimeisen (siis sanan "TATATUTATUTTELIJATTARETTOMUUS") laatimukseensa. Joku MM:n kaltainen taituri loisi sille varmasti ratkiriemukkaan piirrosvihjeen.
9. jupejus16.3.2006 klo 17:08
Vaan kyllä se konekivääri papattaa että tatattaa. Ovat onomatopoieettisiä verbejä, eikä niiden käytössä ole mitää eettisesti arveluttavaa. Hyvää ja aitoa suomen kieltä ja arvokkaitakin verbejä siinä mielessä, että tatatuksen myötä ovat maamme veteraanitkin maata puolustaneet.
10. Tiedoton16.3.2006 klo 17:14
No voivoi. Uusiks meni sitten. Kiitos jupejussi oikaisusta.Siis:
Konekivääri PAPATTAA.
Ampuja PAPATUTTAA konekivääriä.
Ampujan ryhmänjohtaja PAPATATUTTAA konekivääriä ampujalla.
Heidän joukkueenjohtajansa PAPATUTATUTTAA ryhmänjohtajan välityksellä konekivääriä ampujalla.
Joukkuuenjohtaja on siis konekiväärin PAPATUTATUTTAJA.
jos joukkueenjohtaja suhtuatuu tehtäväänsä kevyesti, hän on PAPATUTATUTTELIJA.
Jos tehtäväänsä kevyesti suhtautuva joukkueenjohtaja on nainen, hän on PAPATUTATUTTELIJATAR.
Jos hän on sairaana, on kk PAPATUTATUTTELIJATTARETON.
Konekiväärin ominaisuuksiin kuuluu siis tilapäinen PAPATUTATUTTELIJATTARETTOMUUS.
Mitä ne valittavat, että suomi on vaikea kieli? Monella muulla kielellä kk:n orvon tilanteen kuvailemiseen tarvittaisiin useampi lause - suomessa riittää yksi sana!
Vielä kun löytyisi se sankarilaatija, joka sijoittaisi tuon viimeisen (siis sanan "PAPATUTATUTTELIJATTARETTOMUUS") laatimukseensa. Joku MM:n kaltainen taituri loisi sille varmasti ratkiriemukkaan piirrosvihjeen.
Itse kyllä sanoisin että mummua papattaa tai papatuttaa silloin kun mummun alkaa akuutisti tehdä kovasti mieli lähempää kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa ja mummu haluaa pitäytyä ikäisissään.
11. Hui_hai16.3.2006 klo 17:47
Hmmm, voisin kuvitella että yksin asuvalla mummulla tekisi joskus seuraa mieli eli häntä PAPATTAISI...jatko meneekin sitten edellistä peesaten:)
12. Jaska16.3.2006 klo 19:38
"purkasin" pisti silmään ja tietenkin vähän korvaankin täällä oikeaoppisten kielipuristien sivustolla?
13. RA16.3.2006 klo 20:20
Kuudeksan pisteen on nittelut, JJ aska. Taisit kekka ista sivuston virheistöä.
Vai liekkö murretta eli murrestoa / murteistoa.
14. Aulikki Nenonen16.3.2006 klo 21:27
Radiosta tuli joskus "Kielikorva"-ohjelmassa esille sana purkamo / purkaamo. Ohjelmassa sanottiin, että joillakin paikkakunnilla käytetään verbiä purata purkaa-verbin sijasta.Silloin purkamosta tulee purkaamo. Tällöin purkasin tarkoittaa samaa kuin purkaa-verbin purin. Eipähän sekoitu purra-verbiin.
15. Tinke28.11.2006 klo 23:37
Nimimerkki Tiedoton antaa tuossa hieman ylempänä haasteen laatijoille "hieman" erikoisesta sanasta. Jos nyt joku haluaa ottaa haasteen, niin voi laittaa samalla rahalla: TATATUTATUTTELIJATTARETTOMUUDETTOMUUDET.
16. Jyrki30.11.2006 klo 00:10
Hohmios liivasin murhan rupkutin.
17. (Jyrki)30.11.2006 klo 07:25
(Niin... tuo edellinen rivini ei ole siansaksaa, vaan murresuomea, ja tuli mieleen muutamasta vähän ylempänä olevasta viestistä. Kysymys kuuluukin: osaako joku selittää tuon lauseen merkityksen?)
18. Aikku30.11.2006 klo 08:16
Odotetaan, että jupejus herää...
19. jupejus30.11.2006 klo 23:18
Oudolta näyttää virke. Muuta ei voi sanoa. Olisiko itäsuomalaista murretta tai miten olisi tuo Tallinnan puoli. Tai kymen tai hämeen alueita. Siellä voi olla pieniä murrealueita. Huomiossa voisi olla kahvinkeitinkin (rupkuti), mutta tuskinpa kuitenkaan. Mutta jokin rupkuti on; Wartburg, nenä tai krohiseva viemäri, suolistokin mahdollisesti. Liiva viittaisi limaan. Murhan on kumma sana tuossa keskellä, mutta ehkä tuon joku ymmärtää. En mie edes herättyäänkään.
20. Jyrki1.12.2006 klo 05:35
Ei ole viroa vaan suomea. Suomen murrealueen suunta meni suunnilleen oikein, mutta yksittäisten sanojen arvailut täysin metsään.
21. iso S1.12.2006 klo 08:46
Minä veikkaisin Itä-Uusimaan suuntaa, tarkemmin Villikkalaa. Kuulostaa samansukuiselta kuin tämä:Haani kun säpsähdin öylön, kun hortoin liivasin murhan rupkutin läpkäytävän eles.
Suomentamisen jätän murrehimoisten tehtäväksi. Rupkuti on kuitenkin rupkutti, kahdella teellä.
22. Jyrki1.12.2006 klo 23:24
Itä-Uusimaa hyvinkin, eli Päijät-Hämeen ja Kymen välimaastossa. Tuo esimerkkivirke löytyy tosiaan netistä, Artjärven kunnan Villikkalan kylän sivustolta, mutta "suomennosta" sielläkään ei tosiaan ole tuolle pidemmälle versiolle kysymästäni lauseesta :).Mikä se rupkutti sitten mahtaisi olla? Vihjeenä voisi sanoa, että se ei ole onomatopoeettinen sana, eli ei viittaa ääneen ("rupkuttaa").
23. Jyrki2.12.2006 klo 11:23
Taikka no, mitäpä tätä yhtä lausetta nyt enempää arvuuttamaan. Tässä siis selitys:hohmios = epähuomiossa, vahingossa
liivata = liiskata, tallata liiskaksi
murha (adjektiivi!) = tosi iso, valtava
rup = rupi
kutti = sammakko
Ylempänä olleesta julma-sanan pohdinnastanne tuli mieleen murha-sanan käyttö samantapaisessa merkityksessä.
Villikkalan nettisivun lauseesta "Haani kun säpsähdin öylön, kun hortoin liivasin murhan rupkutin läpkäytävän eles" minäkään en ole varma haani-sanasta, lienee lievä voimasana ("saamari"). Muut sanat ovat
öylön = eilen
hortoin = vahingossa
läpkäytävä = portti ("läpikäytävä")
eles = edessä
24. tero2.12.2006 klo 18:44
Jos juljeta on otsikossa esiintyvän verbin perusmuoto, niin voiko tästä päätellä toisin päin sanan valjeta?(Kuinka valkeat?) Joko alkaa valjeta? Jukeneeko vaiko valkenee.
minulle tästä ei valjennut mitään, parempi siis että vaikenen.
25. Jyrki2.12.2006 klo 19:17
Eipä suomessa sanojen taivutus ole pääteltävissä vertailemalla toisiin, samanmuotoisilta näyttäviin sanoihin, koska nykyisin samanmuotoisilta näyttävillä sanoilla saattaa olla perin erilainen historia ja sen myötä toisistaan poikkeava taivutushistoria. Yksi perinteinen esimerkki on sanapari lumi & kumi, joista toinen on vanha sana ja toinen paljon nuorempi laina:lumi, lumen, lunta, lumeen jne.
kumi, kumin, kumia, kumiin jne.
Tai sanat airut & Beirut:
airut, airuen, airutta jne.
Beirut, Beirutin, Beirutia jne.
Verbeistä vielä:
juljeta: julkean, julkeat, julkeaa jne.
valjeta: valkenee jne.
haljeta: halkean, halkeat, halkeaa jne.
tarjeta: tarkenen, tarkenet, tarkenee jne.
26. Matti2.12.2006 klo 20:55
Minulle ei valkene, että voinko minä tai sinä, tai voimmeko me tai te, valjeta. Tämä verbi tuntuisi toimivan vain yks. ja mon. kolmansissa persoonoissa. No, ainakin minä voin vaieta. Ja kai olisi parempi ...
27. Jyrki2.12.2006 klo 21:16
Matti, ei valjeta-verbi sinänsä kieliopillisesti mitenkään rajoitu vain 3. persoonaan (eli toisella tavalla sanottuna: sen taivutuskaava ei ole vajaa). Jos sinulla on sellainen ominaisuus, että voit valjeta, niin siitä vain valkenet. Mutta kun luultavasti kellään ihmisellä ei sellaista ominaisuutta ole, niin noita 1. ja 2. persoonan muotoja ei kielessä koskaan käytetä.Samantyyppinen on esim. verbi hälvetä. Nyt ei satu olemaan laajaa suomen kielioppikirjaa, josta löytyisi tuontyyppisille verbeille jokin luokittelunimitys, mutta varmaan sellainen luokka on määritelty. Lienee kyse verbeistä, joissa tapahtuma ei ole sellaista, mitä ihminen voisi tehdä, ja yksikön ja monikon 1. ja 2. persoona taitavat aina viitata ihmiseen (tosin 2. persoona voi tarkoittaa myös eläintä, ja joskus jotain elotontakin, jos joku sanoo vaikkapa jollekin esineelle, että mitäs siinä heilut).
Tulee mieleen myös esim. verbi virrata: muodot virtaan ja virtaat eivät vaikuta käyttökelpoisilta, mutta monikossa virtaamme ja virtaatte jo ovat mahdollisia, koska ihmisjoukko voi (lähinnä kuvainnollisesti) virrata, vaikka minä tai sinä yksin emme oikein pysty siihen.
Mahdollisesti tuollaisten verbien joukko onkin hiukan epämääräinen rajoiltaan.
28. Matti3.12.2006 klo 15:11
Eemeli tuumasi sketsissään, että olkaa hyvä ja hajaantukaa. Tekin herra siinä!
29. Antti Viitamäki3.12.2006 klo 19:04
Sanojen taipumiseen ja taipumisen kehittymiseen vaikuttaa monet asiat, muun muassa:- onko sana alkuperäinen (harvinaista) vai lainattu
- mistä se on lainattu
- milloin se on lainattu
- minkä murrealueen tai käyttäjäyhteisön kautta se on tullut kieleen
- ketkä sanaa ovat käyttäneet, millä murrealueilla ja kuinka kauan
LUMI on suomen kielessä sanana paljon vanhempaa perua kuin KUMI, joka on ruotsalais/saksalainen laina.
AIRUTKIN taitaa olla lainasana (Keski-Euroopan suunnalta?), vaikkakin melko vanha. Sen sijaan BEIRUT ei ole edes lainasana vaan ulkomainen nimi.
Tällaisten sanojen paradigmojen vertaaminen ei kauheasti hyödytä vielä tässä nimenomaisessa asiassa. Täysin satunnaisenkin oloisissa tilanteissa kielen monimuotoisuudelle voi löytyä yllättävän paljon pohjaa ja selityksiä, kun tietää mistä katsella.
JULJETA-sanallekin löytyy taipumistapakumppaneita: HALJETA, ILJETÄ, PUHJETA, LOHJETA, TELJETÄ.
Toisaalta VALJETA-sanan tapaan taipuvat esimerkiksi ROHJETA, SELJETÄ ja TARJETA.
Lisäksi näissä melko lailla samannäköisissä verbeissä on vielä astevaihtelutonkin ryhmä: TYHJETÄ, LAAJETA, VÄLJETÄ, HILJETÄ.
Siitä vain etsimään syitä ryhmiin jakautumiselle! Veikkaisinpa sieltä ainakin joitain säännönmukaisuuksia löytyvän! Minun pitää valitettavasti rientää...
:-)
30. tero4.12.2006 klo 12:49
Niinpä niin. Näitä säännönmukaisuuksia aikanaan joutui opettelemaan ulkoa sääntöinä. Monissakin kielissä. Vaikkeivat ne oikeasti ole sääntöjä, rajallinen mieli vain tekee niistä sellaisia. Kielioppia sitten paukutettiin pähän kuin kymmentä käskyä ja vieläkin joku älähtää jos toinen kirjoittaa "sääntöjen" vastaisesti.Kielen säännöt vain eivät saisi olla sääntöjä siitä miten pitää puhua tai kirjoittaa. Lähinnä niillä on dokumentoiva merkitys. Haluaisin että niin olisi. (olen tästä ennenkin kirjoittanut johonkin säikeeseen)
Joskus luin geologiaa. Sielläkin tutkittiin "sääntöjä" siitä miten tunnistaa eri mineraaleja ja kiteitä. Kukaan ei kuitenkaan alkanut huutaa kivenmurikalle että "väärin kiteydytty!". Se oli kiteytynyt aivan kuten luonto oli sille sanonut, tutkijan tiedot vain voivat olla vajavaiset, ja sen kaikki ymmärtävät. Miksi sitten kielenkäyttäjä sanoo tai kirjoittaa muka väärin, kun se ei tee sitä sääntöjen mukaan? Ehkäpä kielentutkijan tiedot ja taidot ovat vain vanhentuneita, kun hän huomaa verenpaineensa kohoavan väärin kirjoitetuista yhdyssanoista.
No..tämmöistä julkenin (vai julkesin?)kirjoittaa tällä kertaa.
31. Jukkis4.12.2006 klo 13:46
Jos olet tuota mieltä, niin miksi sitten kirjoitat noinkin tarkasti virheetöntä kieltä ja noudatat hyvin tarkasti yleisesti hyväksyttyjä suomen kielen kielioppi- ja oikeinkirjoitussääntöjä?
32. tero4.12.2006 klo 14:04
Hyvä kielipää yhdistettynä huonoon itsetuntoon pakottaa turvautumaan yhteiseen muottiin? Enhän toki halua olla julkea, kuljen vaatetettuna yleisillä paikoilla koska moraali vaatii sitä. Itse en silti vaadi moraalia.Onko koulutettu eläin parempi kuin villi serkkunsa?
33. iso S4.12.2006 klo 14:18
On! Jos minua vastaan tulee vasikankokoinen hurtta niin toivon että kyseessä on koulutettu eläin eikä villi serkkunsa :-)Joskus saa mitä toivoo eikä se olekaan kiva, esimerkiksi jos se hurtta on koulutettu tappajaksi :-(
34. tonimikael4.12.2006 klo 15:08
Minun mielestä tero kirjoittaa mukavasti. Onhan kieli sitä varten, että saamme ihmiset ymmärtämään itsiämme. Ja jos pilkku on väärässä paikassa, niin se ei varmasti aiheuta kenellekään väärinymmärrystä, paitsi tietenkin siinä armoaeisiperiaan-tarinassa.
35. corona4.12.2006 klo 15:22
Osalla ihmisistä - nuorista ja vanhoista - on vaikeuksia oppia lukemaan, puhumattakaan kirjoittamisesta. Jos tuijotamme liikaa täydellisyyteen tällä saralla, tuhoamme myös samalla jotakin inhimillistä itsestämme.
36. iso S4.12.2006 klo 16:00
Ei me voidaan aina kirjoittaa ihan oikeasti, olisi entinen työkaverini (äidinkieli ruotsi) sanonut. Tästä ei me voimisesta laskettiin hyväntahtoista leikkiä eikä moinen "karmea" kielioppivirhe milloinkaan haitannut asian ymmärtämistä. Yksinkertaisia satunnaisia kävijöitä (siis vain kerran kirjoittaneita) lukuunottamatta täällä ei liene ketään täydelliseen virheettömyyteen pystynyttä. Siksi puutteellinen osaaminen älköön olko kirjoittamisen este, jos on jotain asiallista tai viihdyttävää sanottavaa. Jos ei ole muuta tarkoitusta kuin alatyylinen älämölähdys niin sen arvoa ei nosta vaikka pilkut olisivat kohdallaan.
Kielemme on hyvin vivahteikas ja joskus se pieni ero on hyvin tärkeä. Siksi parempaan pyrkiminen on joskus asian oikean esilletulon kannalta merkityksellistä. Herjanheitolla ja herjauksella on sisällöllisesti suurempi ero kuin ulkoisesti. Silloin voi heittää rankahkoakin herjaa jos tuntee virheen tehneen nahan paksuuden ja sen että tämä oikeasti osaa kyseisen kohdan. Tällöin hyväntahtoinen vinoilu on pikemminkin kunnianosoitus kuin loukkaus!
Jos tietää erehtyneen kirjoittajan herkkähipiäiseksi tai epäilee kirjoittajan sananhallintaa, voi pitää mölyt mahassaan tai pyrkiä neuvomaan hellävaraisemmin. Tällainen otettakoon opiksi eikä keljuilemiseksi. Turha jännittäminen pois ja virheitä saa tehdä, mutta ei sekään ihmistä huonommaksi tee jos oppii jotain, vaikkapa yhdyssanojen hallintaa?
Joillakin ihmisillä todellakin on vaikeuksia tekstin muodostamisessa. Tämä voi olla synnynnäistä tai vammautumisesta johtuvaa eikä merkitse tyhmyyttä. Sellaisen pilkkaaminen on tuhmuutta. Yleensä tällaiset ihmiset tiedostavatkin ongelmansa eivätkä esiinny suurina kieliasiantuntijoina. Heillä voi kuitenkin olla merkittävää sanottavaa jolloin heille sallittakoon puutteellinen kielioppi.
Jos jalat ovat eripituiset on lupa ontua. Niinkin pääsee paikasta A paikkaan B.
37. Antti Viitamäki4.12.2006 klo 17:02
En ole ihan varma, mihin teron "niinpä niin" -kommentti oikein viittasi tai vastasi, mutta omasta puolestani totean kuitenkin, että ei minulla ainakaan ollut tarkoitus kirjoittaa mitään sääntöjen tai edes säännönmukaisuuden ylistystä. En ole vaatimassa tai sanelemassa mitään.Halusin vain kertoa niille, jotka sanojen taipumista ja taivutusten monimuotoisuutta ihastelevat ja pohdiskelevat, että kieli ei ole täydellisen epämääräistä ja sattumanvaraista. Sieltä siis löytyy myös syy- ja seuraussuhteita, aitoa analogiaa ja lujaa logiikkaa.
Kielen historian tunteminen ei ole missään määrin pakollista tai tarpeellista elämässä pärjäämisen kannalta - mutta ainakin minulle se antaa monenlaisia kiehtovia näkökulmia, ahaa-elämyksiä ja varmuutta esimerkiksi luovaan kirjoittamiseen. Miksei myös ristikoiden tekemiseen.
Jälleen kerran painotan, että kieliaiheiset kirjoitukseni pohjaavat vain parin vuoden opintoihin ja elämäni mittaiseen yleiseen kiinnostukseen. Siksi pyrin kirjoittamaan hieman harrastajamaiseen tyyliin, puolipakinallisesti. Jos ei kiinnosta, niin ainahan voi hypätä ylikin. En minä mitään pahennusta halua herättää tai ketään painaa alas.
Ja pitänee vielä todeta sekin, että sääntö ja säännönmukaisuus ovat kaksi eri asiaa. Olen itsekin todennut näillä sivuilla ties kuinka monta kertaa, että ei ole koskaan ollut olemassa mitään ylintä päätäntäkomiteaa määräämässä miten muodostaa ja taivuttaa sanoja - tuon homman on aina tehnyt kansa itse, kukin tykönään, enimmäkseen asiaa sen kummemmin ajattelematta. Nykyinen kielitoimistokin vain pyrkii antamaan mahdollisimman johdonmukaisia SUOSITUKSIA.
Sitä paitsi on aivan eri asia puhua kielen kehittymiseen liittyvistä säännönmukaisuuksista kuin vierasta kieltä opetellessa käytetyistä, nykyisin kielessä vallitsevista säännöistä. Jälkimmäiset yksinkertaisesti monessa suhteessa auttavat kieltä opettelevaa - vieraan kielen opettelu pelkän yrityksen ja erehdyksen kautta kun on yleensä melkoisen hidasta.
Tietenkin kielen - ja varsinkin sen nyanssit - oppii parhaiten (ellei jopa ainoastaan) muuttamalla pitemmäksi aikaa tuon vieraan kielen keskelle.
Kieli on elävä olento, eikä ole olemassa kahta ihmistä joilla olisi yhdenmukainen kielellinen kompetenssi, kielenkäyttötapa/tyyli tai näkemys eri sanojen merkityksistä. Kirjaan painettuna minkä tahansa yhteisön tai alueenkin kielenkäyttö on aina keskiarvo kerätystä aineistosta.
Kielen kehityksen historia tulee aina olemaan joiltain (isoiltakin) osin hämärän peitossa ja oppineen arvailun varassa. Silti meillä on erilaisten dokumenttien myötä yllättävänkin kirkaslasisia ikkunoita menneille vuosisadoille, ja pitkään jatkuneen tutkimuksen ansiosta tarkkojakin selityksiä lukemattomille yksityiskohdille oman elävän olentomme anatomiassa.
Voin lämpimästi suositella niihin tutustumista - en siksi, että ihmiset oppisivat kirjoittamaan paremmin tai viilaisivat jokaista pilkkuaan, vaan yksinkertaisesti siksi että se on mielenkiintoista!
Kaikkea hyvää kaikille!
;-)
38. Jyrki4.12.2006 klo 20:45
No niin, nyt kun kaikki sitten hymistelevät sitä, että sääntöjä ei saa korostaa, kielen on oltava elävää, luovaa, rajoittamatonta, kansan suusta lähtevää jne. niin haluan tähän kyllä sanoa toisenkin puolen asiasta.Säännöissä, mukaan lukien pahamaineiset pilkkusäännöt, on todella kyse mm. väärinymmärrysten välttämisestä tai ainakin vähentämisestä. Olen muutaman viime viikon aikana itse kirjoittaessani tai toisten kirjoittamaa lukiessani törmännyt useamman kerran tapauksiin, joissa en edes asiayhteyden huomioon ottaen voi olla varma, mitä kirjoittaja tarkoittaa, koska jotakin kielioppisääntöä on jätetty noudattamatta (ja huom: tämä on siis koskenut myös tilanteita, joissa olen tarkistanut omaa kirjoitustani ulkopuolisen lukijan asemaan asettuen).
Vaikka en lakimies olekaan, tiedän monen monituista tapausta, joissa on jouduttu riitoja ratkottaessa miettimään asiapapereista, mitä ihmettä tekstiä kirjoitettaessa on oikeastaan tarkoitettu. Tällaiset tapaukset johtuvat siitä, että tekstit ovat puutteellisen kielellisen ilmaisun vuoksi jääneet kaksi- tai jopa monitulkintaisiksi.
Tällä en tahdo sanoa sitä, että kaikki sääntöjen vastaisesti kirjoittavat pitäisi ampua. Kaikille kirjoittajille sattuu vahinkoja, kukaan ei todellakaan osaa kirjoittaa aina kaikkien sääntöjen mukaisesti, ja erehtyminen on inhimillistä. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sääntöjäkin kannattaisi harjoitella, harjoitella, harjoitella, harjoitella... Sillä tavoin väärinymmärryksiä voidaan saada vähennettyä, vaikka niille aina jokin tila jääkin.
KOMMENTOI