Löydettyjä: Risto Pitkänen, 60
Ensimmäisen suomalaisen ristikon laati nimimerkki Suometar vuonna 1925. Ensimmäisen suomalaisen kuvaristikon laati Osmo Kaila vuonna 1955. Nämä olivat uutisia Risto Pitkäselle, jonka tuomana piilosanat rantautuivat Suomeen vuonna 1975.
Piilosanojen juhlavuoden jutun yhteydessä kirjoitin helmikuussa Suomen Kuvalehdessä, että Risto Pitkästä ei ole onnistuttu löytämään. Sain aika pian sähköpostia Risto Pitkäseltä: ”Havaitsin kummastuksekseni että minusta ei ole onnistuttu piilosanan yhteydessä hankkimaan havaintoa. Olen vaikuttanut Suomessa liki parikymmentä vuotta. Yhä matkoilla joskus niitä brittiristikkoja kohtuullisen onnistuneesti ratkon, lentokoneessa on esimerkiksi sopivasti aikaa.” Ilmeisesti kukaan ei ollut oikeasti yrittänyt, ainakaan tarpeeksi, ei Suomessa niin paljon Risto Pitkäsiä ole.
Lupasin palata asiaan keväämmällä, mutta joulukuussa tajusin viimein, että nyt on treffit tehtävä, jos juhlavuonna aikoo haastattelun saada.
Mistä rakkaus alkoi
Risto lähti 70-luvun alussa opiskelemaan Lontooseen. Hän päätti opiskella kielen kunnolla, mutta sen lisäksi perehtyä maan kulttuuriin ja siihen, mitä englantilaisuus on.
– Luin paljon lehtiä, mutta niissä olleita ristisanoja en tajunnut yhtään. En olisi päässyt siitä tilanteesta mihinkään, ellen olisi alkanut seurustella nykyisen vaimoni kanssa, joka on siis englantilainen. Ensin emme tajunneet yhdessäkään mitään. Sitten yksitellen alkoi ymmärrys kasvaa ja vihjetyypit erottuivat joukosta.
Kyseessä oli tehtävätyyppi ”cryptic crossword”, jonka nykyisin tunnemme piilosanana.
– Ratkoimme ensin Guardiania, sitten Timesia, ja niillä oli eri viitekehys. Sitten aloimme ratkoa viikonlopun Sunday Timesia, jossa oli helppo, kun taas Observer oli hemmetin vaikea. Niihin tottui, oli kiva ratkoa, yhdessäkin. Välillä kiperissä paikoissa tarvitsi sanakirjaa, kun oli harvinaisia sanoja.
Risto opiskeli filosofiaa ja häntä viehätti kauneus ja loogisuus.
– Näissä tehtävissä oli hauskaa, että kun vihje loksahti kohdalleen, sen tiesi olevan oikein. Ajattelin, että tällaisen hullutuksen voisi esitellä suomalaisillekin, koska sanaristikot eivät tarjonneet samanlaista pähkäilyä. Kirjoitin jutun ja lähetin sen Suomen Kuvalehteen. Laadin mukaan esimerkkitehtävän. Piilosana-nimen tempaisin ihan hihasta, ja siitä saatiin uusi sana suomen kieleen.
Suomen Kuvalehti julkaisi jutun ja tehtävän. Risto laati piilosanoja kaikkiaan parikymmentä ja sitten jätti laatimisen muille. Englannissa hän teki mm. kirja-arvosteluja mm. BBC World Servicelle.
– Laatiessani piilosanoja mietin sikin sokin hyviä sanoja ja hyviä vihjeitä ja kokeilin niiden sijoittamista ruudukkoon. Olin analysoinut kaikki vihjetyypit. Mukaan yritin mahduttaa muutaman anagrammin lisäksi myös oivallusvihjeitä. Sitten oli kuvailuvihjeitä, joissa on ympärillä tai sisällä tai palaa. Vihjeiden viimeistely oli kivan tuntuista mutta vaativaa työtä. Vihjeet saisivat osaksi olla mielellään vitsikkäitäkin. Suomen kielen foneettinen kirjoitus ja homonyymien vähäisyys vaikeuttivat tekoa verrattuna englantiin, jossa on samalta kuulostavia mutta eri tavalla kirjoittavia sanoja.
On ihmeen hyvä kotiin tulla taas
Risto palasi Suomeen 80-luvulla. Hän ei ollut seurannut piilosanojen olemassaoloa ja kehitystä säännöllisesti, mutta huomasi tehtävätyypin olevan edelleen elossa.
– Suomessa olin ensin Ylessä A-Studiossa tilapäisesti. Radion puolella tein englanninkielisiä ohjelmia ja opin kirjoittamaan englantia journalistisesti. Tein aika paljon feature-tyyppisiä juttuja, mutta siirryin lehdistön puolelle. Seuraavaksi olin perustamassa firmaa erään kumppanin kanssa. Onnekkaasti löysimme nousussa olevan nuoren viestintätoimiston, jonka kanssa ei ollut pahoja päällekkäisyyksiä toiminnassa, ja meistä tuli sen tytäryhtiö.
Monien emoyhtiön omistusvaihdosten jälkeen Risto pysyi alalla läpi kuumimman IT-huumankin. Puolitoista vuotta sitten hän siirtyi Alma Median Lehdentekijöihin, jossa hän toimii tuottajana.
– Käytännössä olen toimittaja, mutta tuottajana olen lehden vetäjä eli vastaan projektista, hoidan lehden valmiiksi ajallaan ja tarkkailen asiakkaan tyytyväisyyttä ja varmistan näin jatkuvuutta. Isoissa projekteissa tiimi vahvistuu ja kun tahti on kova, mutta hyvä tiimi auttaa jaksamaan.
Akateemista identiteettiään Risto purkaa tällä hetkellä oman toimensa ohella estetiikkaa ja taiteen filosofiaa käsittelevään kirjaan ”Taiteilija tutkijana, tutkija taiteilijana”. Kirjasta puuttuu enää lähinnä johdanto ja english summary, joten sen pitäisi ilmestyä alkavana vuonna.
Matkustan ympäri maailmaa
– Noin vuosi sitten olimme jälleen Englannissa. Vaimoni avulla sikäläisten piilosanojen ratkonta lähti jälleen menemään. Toista viikkoa meni eikä ensin tullut yhtään mitään, olivat aika vaikeita, mutta kun Englannissa ratkaisu on aina seuraavan päivän lehdessä, niistä oppii nopeasti, miten olisi pitänyt ratkoa. Ristikot ovat tapa kehittää kieltä ja siksi olen ratkonut myös Hufvustadsbladetin ristikoita. Suomalaisiakin olen välillä ratkonut, etenkin aikoinaan lasten kanssa.
Ristikoissa Risto pitää ratkojana siitä, että kun on selvittänyt ensimmäisen sanan, voi alkaa miettiä sellaisia sanoja, joissa on jo yksi kirjain valmiina. Siitä muistui mieleeni oma piilosanaharrastukseni, jonka alku sijoittuu juuri tuonne Riston aikaan. Vihjeet tuntuivat joukollakin miettien niin kiperiltä, että apukirjaimia tarvittiin.
– Englannin kulttuuri kiinnosti siis minua ja halusin oppia muitakin perinteitä. Kriketti on laji, joka paljastaa täydellistä englantia puhuvan ulkomaalaisenkin. ”Millä seitsemällä tavalla kriketissä voi palaa!”
Tämä kysymys paljastaisi useimmat huijarit, mutta Risto luetteli nekin kuin vettä vaan. Lisäksi Englannissa asuessaan hän seurasi aktiivisesti englantilaista politiikkaa ja luki englantilaista kirjallisuutta. Myös real ale kelpaa. Se on käsipumpusta saatavaa paineetonta olutta, joka tavallisen suomalaisten mielestä ei maistu juuri miltään.
The end
Risto kyselee piilosanoista ja erilaisista ristikoista ja melkein kaikki on hänelle uutta tietoa. Hän pitää ristikoiden syntyä yllättävän myöhäisenä. Hän naureskelee sille seikalle, että on yksi suomalaisen ristikon tärkeistä nimistä, joka jää historiaan tämän yhden päähänpistonsa takia.
– Eeeenhän minä…
Riston vaatimaton lause katkaisee jälleen yhden kiitospuheeni.
Teksti ja kuva: Erkki Vuokila. Artikkeli on julkaistu Sanasepossa 4/2005