Lehden kasaamisen ihanuus ja kurjuus

Ratkoja kysyy, ”miksi tätä laatijaa on näin paljon” tai ”miksei tätä laatijaa ole enemmän”. Jokaisella ratkojalla olisi varmaan omanlaisensa muutosehdotus lehden sisältöön. Miten kasata mahdollisimman hyvä lehti?

Olen nyt päätoimittanut Pelikaani-lehtiä liki 15 vuotta. Alussa oli tuolloin seitsemän vuotta toimineen Sanaris Oy:n avustajakaarti. Siihen tarvittiin Pelikaanien syntyessä kuitenkin täydennystä. Kun uuden avustajan kanssa sopii yhteistyöstä, tällöin yleensä määritellään keskustelun perusteella, paljonko ristikoita ollaan tiettynä aikavälinä yhdessä tekemässä. Usein sopimus on, mikäli tekijällä on halua ja resursseja, että ”hankitaan niin paljon töitä kuin löytyy”. Osa avustajista tekeekin sitten pelkästään Pelikaaneihin, osa myös muualle. Yllä olevaakin vaikeampaa on päättää työpareista. Olisi tiedettävä, kuinka paljon laativa osapuoli suunnilleen laatii ja miten se sopii piirtäjän haluamaan tai ehtimään määrään. Jos laatijan työtahti ehtyy tai tyrehtyy kokonaan, miten piirtäjän käy?

Nyt ollaan siis vasta luomassa lehtien perustaa. Perusmateriaalin tulo pitää varmistaa. Toisaalta on vielä varauduttava, että osa materiaalista jääkin tulematta ja toisaalta jätettävä hieman tilaa, jos jostakin putkahtaa sellaisia tekijöitä ja ristikoita, jotka olisi saatava mukaan. Minulla on ollut siitä helppo tilanne moneen muuhun päätoimittajaan verrattuna, että voin väsätä tilanteeseen tarvittavan tehtävän itse vaikka kalkkiviivoilla.

Jokaiselle Pelikaanille on pitänyt luoda oma profiili. Heinäkuussa 1993 ilmestyivät Mustan ja Punaisen Pelikaanin ensimmäiset numerot. Näiden lehtien profiilit olivat varsin selvät. Toisen lehden piti olla mahdollisimman helppo ja toinen tehdään visaisten ystäville. Avustajilta pitää siis saada materiaali, josta yli puolet on helppoa ja toinen puoli helposta huippuvaikeisiin. Helppoja voi käyttää molempiin, mutta vaikeita vain Punaiseen. Vuonna 1994 tuli rinnalle Paksu Pelikaani, jonka loogiseksi paikaksi tuli aiempien puoliväli. Näin helppoja vähän vaikeammat ristikot, joita laatijoilta kuitenkin herkästi syntyy ja joista monet ratkojat eniten tykkäävät, löysivät paikkansa. Krypto Pelikaanin teen yhdessä Aulikki Nenosen kanssa ja sen tekemisestä en tässä yhteydessä kerro.

Kaikille lehdille on muotoutunut oma runko ja niihin on mietitty mahdollisimman paljon asioita, jotka erottavat ne toisistaan. Esimerkiksi vain Paksussa on puolen sivun pystyristikoita, muissa lehdissä ne ovat vaakamallisia. Jokaisessa on muutama tehtävätyyppi, joka ei esiinny toisissa. Monet tehtävätyypit ja laatijat ovat ainakin jonkin aikaa samoilla paikoilla, mutta tahallista vaihtelua tapahtuu ainakin pitkällä tähtäimellä, koska minkään lehden ulkoasu ei saa jämähtää paikalleen.

Yleensä ristikkolehtitoimituksissa ostetaan suuri määrä ristikoita hyvissä ajoin ja niistä sitten poimitaan sopiva määrä jokaiseen lehteen. Tämä ei ole onnistunut Pelikaani-joukolta tämän 15 vuoden aikana. Vain parilta laatijalta on koko ajan varastoa, muilta tulee ristikoita sitä mukaa kuin deadlinet lähestyvät. Joskus viimeisiä ristikoita odotetaan lehden painoonmenopäivänä. Tämä voi kuulostaa järjettömältä, mutta siinä missä nämä tekijät ovat viimetipanihmisiä, he ovat myös osoittautuneet luotettaviksi. Näin ei vielä tyhjälle paikalle ole tarvinnut koskaan panna ”jotain ristikkoa varastosta” vaan kokonaisuus on aina ollut sellainen kuin suunniteltiinkin. Joskus Mustaan Pelikaaniin on pitänyt panna hieman hankalampi ristikko loppupäähän, mikä ei välttämättä ole lehden koostumuksen kannalta olleenkaan hassumpi ratkaisu.

Yhteistyö laatijoiden kanssa toimii siten, että osa toimittaa sen yhdessä sovitun ”yksi ristikko per lehti” tms. hyvissä ajoin eli vähintään viikko-pari ennen painatusta. Tämäkin voi monen mielestä olla kovin kireä aikataulu, mutta minusta on mukava, että ristikot ovat tuoreita ja toisaalta tekijätkin tietävät suunnilleen, koska ne julkaistaan. Näin saadaan mukavasti mukaan ajankohtaisia asioita ja koko vuoden kierto.

Olemme nyt siinä hypoteettisessa tilanteessa, että lehden kasaus on alkamassa. Joiltakin on tehtäviä valmiina joko runsaasti tai juuri siihen lehteen tarkoitettu määrä. Itse olen laatinut tehtäviä ja ne ovat joko valmiina tai piirrettävinä eli piakkoin tulossa. Etukäteen olen tehnyt arviolta sellaisen määrän, jota lehteen tarvittaisiin. Muiden tekijöiden kanssa olen sopinut alustavista aikatauluista ja määristä. Kaikki tämä on tapahtunut vielä aikamoisella näppituntumalla. Sijoittelen ensin paikoilleen ”varmat tapaukset”, siis sellaiset, jotka ilman muuta ovat juuri noilla paikoillaan, kuten aukeamat ja osan erikoistehtävistä. Myös ne laatijat, joilta tehtävä on hyvissä ajoin tullut ja joilla on tietty määrä, saavat paikkansa. Tässä vaiheessa varmistetaan, että kaikki hiemankin epävarmat tekijät ovat mukana eivätkä esim. liian kiireisiä toisten hommiensa kanssa. Jos useampi sisällön kannalta tärkeä laatija epäröi ehtimisensä kanssa, minun pitää käyttää neuvottelutaitojani, että kaikki eivät sittenkään laista ko. lehteä.

Kun peruspohja on hahmottunut ja muitakin valmiita tai odotettavissa olevia tehtäviä on vielä sijoiteltu, alkaa tyhjien paikkojen täyttämisen pohdinta. Ne täyttyvät joko valmiilla tehtävillä tai tarvittaessa tilaan joltakin tekijältä vielä lisää. Sähköposti on mahdollistanut sen, että muutamassa tunnissakin voi tapahtua ihmeellisiä asioita. Muinoin piti odottaa, että etanaposti ehti kulkea.

Olennaisia kysymyksiä tässä tilanteessa ovat, miten tekijät on alun perin valittu ja miten heidän käyttönsä lehdessä määräytyy. Olen toki haalinut ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka jakavat oman ristikkonäkemykseni lähes sellaisenaan ja pyrkivät samantapaiseen lopputulokseen. On kuitenkin käytännössä mahdotonta ja tyhmääkin yrittää tehdä lehti samoin ajattelevien kanssa tai joilla on aivan samat kriteerit ristikoiden teossa. Joissakin ristikoissa on enemmän ristikoista tuttuja sanoja tai tietosanakirjasanoja kuin muissa. Joissakin on runsaasti alkupiiloja, toisissa ei ollenkaan. Joissakin satsataan lauseisiin, joissakin riittää laatijan mielestä pääkuvasta viisikirjaiminen sana. Joidenkin laatijoiden kanssa neuvotellaan koko ajan ristikoiden sisällöstä pienessä tai suuressa mittakaavassa, joidenkin kanssa ei tarvitse keskustella juuri koskaan.

Näistä avustussuhteista osa on kestänyt alusta tähän päivään saakka, osa on päättynyt joko yhteispäätöksellä tai jommankumman osapuolen päätettyä lopettaa sen. Siis juuri kun tuntuu, että nyt lehden perussisältö on loksahtanut kohdalleen ja sillä tavalla voisi jatkaa loputtomiin, onkin tehtävä muutoksia. Välillä tuntuu, että on liikaakin hyvää tavaraa lehden täydeltä ja joku tekijöistä joutuu ilman omaa syytään jäämän liian vähäiselle huomiolle, joskus täytyy tosissaan miettiä, mistä saisi tiettyyn paikkaan arvoisensa täytteen.

Lehden sisältö on siis tasapainoilua käytettävissä olevan materiaalin ja asiakkaiden toiveiden välillä. Ei kannata uhmata asiakkaiden toiveita, jos ne ovat määriteltävissä ja toteutettavissa, mutta ne ovat usein hyvinkin ristiriitaisia. Jokaisella ratkojalla on suosikkinsa ja inhokkinsa. Etenkin nuo inhokit vaihtelevat yllättävän paljon ja sillä perusteella melkein jokainen laatija olisi jo joutunut lehdestä ulos.

Lehden kasaamisen loppuvaiheen vaikeimpiin tehtäviin kuuluu tehtävien saattaminen lopulliseen kuntoon eli virheiden, epätarkkuuksien ja puutteiden korjailu. Sähköisessä muodossa olevat korjaa toiveiden mukaan yleensä tekijä itse, paperilla piirretyt on yleensä korjattava toimituksessa. Loppuvaiheessa voi vielä löytyä isojakin korjattavia. Ne aiheuttavat vaaratilanteita, joissa voi syntyä uusia vielä pahempia virheitä. Joskus mietin, kuinka ihanaa olisikaan vain laatia ja toteuttaa/piirrättää ristikoita ja jättää ristikoiden viimeistely ja kokoaminen muille! Jonkun se kasaus on kuitenkin tehtävä. Tyydyn osaani